Käsitykseni puolipäivälomasta ei meinaa sitä, että loikoilen bikinit päällä nurmikolla ja nautin jääpaloilla viilennettyä sangriaa. Sellaiseen ei olisi aikaakaan, kun on niin monta mielenkiintoista ”ihan pikku hommaa” tehtävänä.
Kuten nyt tällä viikolla lammasaidan fiksaaminen kesäkuntoon.
Aluksi piti vain nostella noin 20 metriä kaatunutta/talvella tukkirekan tieltä kaadettua aitaa takaisin pystyyn, ja avot.
Käytännössä olen huhkinut jo kaksi päivää pellolla: ensin auringossa ja hikisenä, toisena päivänä hyttysten keskellä ja sen jälkeen kaatosateessa. Vähän vaan korjasin aitaa sieltä ja täältä, siirtelin ihan pikkuisen tuosta kulmasta, ja ehkä vihdoin käytän myös sen ylimääräiset aidanpätkän tuonne takalaitaan… Välissä sain jo rautakangelta napakan iskun takaraivoon, ja eilen taisin kumauttaa itseäni lekalla selkään (ei mennä tarkemmin siihen, miten onnistuin)
Kenties jo kolmas päivä toden sanoo, ja saan koko aidan valmiiksi. Sitten voisivat kesävieraat taas saapua syömään.
Bää.
3 Kommentit
Kiva aitatyömaa, mutta lekan kanssa tarkkana.Toivottavasti valmistui, eikä tarvitse paimennella lampaita. Tuolla asenteella pääset tekemään mullekin aitaa, Mutta toisaalta näyttää siltä kuin olisit lyönyt varpaaseen. 🙂
Aita valmistui hienosti kolmessa päivässä, ja on tällä kertaa sen verran tilava ettei ihan heti tarvitse tehdä laajennuksia (onneksi).
En ymmärrä näitä nykyajan tuotteita, 20-vuotiaat kumisaappaat hajosivat jo viime kesänä! Siksi teippaus. Toimivat kyllä tuolla korjauksella vielä ihan hyvin ainakin tämän kesän.
[…] pellolle ja lampolaan pistän silti jalkaan ne perinteiset, yli 20-vuotiaat kontiot. Ne joista toinen on korjattu jesarilla – tai ne siskon vanhat joissa jesaria on jo molemmissa […]