Metsäautot

Torpan tiluksilla itää vanhoja autonromuja enemmän kuin viljeltyjä kasveja. Eniten silmää häiritsevät ne muutamat 10-20 vuoden aikana puimatallin nurkille pesiytyneet autot, joista ei olla syystä tai toisesta luovuttu ajoissa ja jotka ovat nyt asettuneet sijoilleen kun niitä on turha enää myydäkään.

Nuo yksilöt eivät ole vielä edes niin antiikkia, että niiden olemassaoloa voisi sellaisilla syillä perustella. (Mennevät rautaromun keräyslavalle sitten joskus, kun ehdin organisoida asiaa)

Sitten on se yksi periaatteessa vielä käyttökelpoinen, joka odottaa että sen oikea omistaja hakisi sen jonakin kesänä pois. Se pitäisi ehkä peitellä vähän ehyemmällä pressulla, taas vaihteeksi.

Ja sitten ovat ne todellaiset metsän kaunottaret. Niin vanhat ja sammaloituneet, että alkavat olla suorastaan hienoja.

Ei ole ehkä ekoteko ajaa autoa puun juureen ja unohtaa siihen, suunnilleen 50 vuodeksi, mutta toisaalta nämä ovat varmaan jo saastuttaneet luontoa sen minkä saastuttaa voivat. Nyt niiden tehtävä lienee enää levätä pehmeän sammaleen sylissä.