Torppa on ollut kesäeläimilleni varsinainen paratiisi. Eläimet saavat kulkea pääosin vapaasti pitkin tiluksia, ja menevät itsenäisesti nukkumaan ja syömään kun haluavat.
Mutta tänään sain todeta, että paratiisiin hiipii varjoja: mökkitiellä loikki iso ja komea kettu. Matkaa havaintopaikalta kanalaan on noin 150 metriä.
Tämä onkin ensimmäinen kerta kun näen ketun täällä Torpan kulmilla. Ja toinen kerta koskaan – edellisen/ensimmäisen kerran tein kettuhavainnon Helsingin Kalasatamassa viime talvena.
Meillä on siis pienoinen ongelma. Nyt voin tehdä seuraavaa: antaa kanarouvien nauttia päivisin kesäelämästä kuten tähänkin saakka, vailla huolen häivää, ja yrittää itse vahtia ettei metsän rosmo tule ja vie kanoja mukanaan. Tai voin pitää kanat suljetussa, verkotetussa pihatossaan, joka on periaatteessa riittävän suuri – mutta eihän se rouville enää riitä kun ovat tottuneet kulkemaan vapaasti missä haluavat. Lisäksi saisin närkästyneiden kanojen vihat niskaani niin epäkohteliaasta toiminnasta.
Kolmas vaihtoehto on kiirehtiä het aamusta rautakauppaan hakemaan lisää kanaverkkoa ja aloittaa kunnon virikekanalan rakentaminen. Minun kohdallani se tarkoittaisi mahdollisimman suurta huvipuistoa, jossa kanoilla riittäisi tekemistä ja tiluksia, mutta alue olisi verkolla rajattu. Ei sekään koko pihan vapautta korvaa, mutta olisi sentään kompromissi ja kanoille kivempi.
Huoh. Aina riittää jännitystä.
3 Kommentit
Ketussa on hyvätkin puolensa. ”Normioloissa” kun ketulla ei ole kanoja syötäväksi, se syö hiiriä, rottia, myyriä ja muita jyrsijöitä, jopa marjoja. Ja riittävän tiheästä aidasta se ei mene läpi, ali kyllä kaivamalla, jos siihen jätetään mahdollisuus. Eikä kettu liikuskele päivän valossa. Helpointa on rakentaa kukkarolle sopivan kokoinen virikekanala ja jos teet pienen, voithan paimentaa kanoja päivisin vapaanakin. 🙂 t. PB
Minulla ei ole tapana pelätä tai hirvitellä metsän eläimiä muutenkaan, ajattelen että yleensä tilaa näissä metsissä riittää sekä minulle että heille. Mutta tämä oli nyt eka kerta kun tapaan ketun näillä kulmilla, ja niin lähellä torppaa että pakostakin aloin miettiä oliko repolainen ohikulkumatkalla vai kenties vakituisia asukkaita… Ensitapaamisen jälkeen ei ole näkynyt tai kuulunut mitään, ja kanatkin ovat pihassa vapaana (tosin hyppään vähän väliä ulos kyselemään missä rouvat liikkuvat ja etteivät lähtisi pihapiiristä kauemmas)
[…] Kettuhavainnon vuoksi avoin pihamaa ei kuitenkaan enää ole jokapäiväistä ylellisyyttä. En halua että kanoista jää jäljelle vain kasa höyheniä. Mutta kolmen alueen järjestely lienee nyt aika hyvä kompromissi, kaikkien kannalta. Näillä eväillä kanat ovat myös todellisia vapaita, onnellisia kanoja joilla on melkoinen virikekanala käytettävissään. Melkein luomuja myös; rehun osuus ravinnosta on vain pieni murto-osa. […]