On heinäkuun loppupuoli. Torpan nurmikko on leikattu tähän mennessä kaksi kertaa. Tänään totesin että yksin en urakan kanssa pärjää, joten päästin lampaat vihdoin ruohonleikkuuhommiin. Luulen että ne eivät parempaa kesätyötä voisi toivoa.
Mielessäni jätin samalla hyvästit näille…
ja näille…
ja näille…
Kiitos kauniit niittykukat, olette kaunistaneet pihamaata näin kauan! Meni viisi minuuttia, kunnes saunan kulmalta oli jo kaikki värikkäät kukat kadonneet Urpun uumeniin. Rouskis rouskis, olipa hyviä.
En tiedä mikä tää juttu on, mutta joka kesä tapahtuu sama homma: laitumella lampaat käyttäytyvät kuin kypsät aikuiset, mutta pihan puolella alkaa hirmuinen ralli ja hyppykisa. Tänään pomppimaan innostuivat myös emolampaat Seere ja Suoma, joka nilkuttaa ja varoo takajalkaansa mutta juoksu ja tasajalkahypyt oli silti pakko ottaa niin kuin muutkin.
Hassut.
Ei kommentteja