Poimin tämän kesän ensimmäiset keltavahverot 6.7.2016. Siitä lähtien jääkaapissani on ollut täysi kulho kantarelleja, välillä kaksikin. Siispä syön sieniä ihan joka päivä. Luultavasti kohta on sienikiintiö jo niin täynnä, että olen vain tyytyväinen kun satokausikalenteri vaihtuu johonkin muuhun. Vaikka säilykeananakseen.
Kantarelleja, tai kanttarelleja niin kuin itse mieluummin kirjoitan, puskee vieläkin joka paikassa pintaan. Enkä voi jättää niitä metsään, en vain voi. Kaupassa olisivat kalliitakin, sitä paitsi.
Mutta kuinka monesti ihmisen pitää tehdä sama virhe ennen kuin oppii? Olen ainakin 15 kertaa kesän aikana lähtenyt ihan vain pikipäin maastoon, ilman sieniajatuksia, ja palannut kotiin kanttarelleja kädet tai hupparin taskut täynnä. Viimeksi oli vielä polkupyöräkin mukana ja pyörästä kumit tyhjänä, ei ollut ihan helppoa taiteilla kantamusten kanssa kotiin asti.
Muovipussi farkuntaskuun lähtiessä, ei se voi olla niin vaikeaa. Vai olenko vain toivottoman puupää.
2 Kommentit
Mulle käy aina niin, että kun päätän olla ovela ja sujautan sen pussin taskuun, ei löydykään ikinä mitään. Vähän sama ilmiö kuin sateenvarjon kanssa, jos otat sen mukaan, ei varmasti sada. Monesti oon miettinyt, miten oppisin olemaan niin kiero, että se pussi livahtaisi taskun niin liukkaasti, ettei metsä huomasi. Mutta kovin on tarkka se. Niinpä oon sitten kanniskellut sieniä ja marjoja erinäisissä tekstiileissä, jopa sukassa, saappaat lienevät ainoat tältä tehtävältä säästyneet.
Sukka! Sitä en olekaan tullut ajatelleeksi 😀
Itse asiassa lippalakki voisi olla kätevä vaatekappale aina metsässä liikkuessa, se toimisi varsin hyvin niin marjojen kuin sienien kantamiseen…