Viikko on taas ollut nopeatempoinen. Pakkasin ja purin matkalaukkuni neljä kertaa, yövyin neljässä eri paikassa ja tänään viidennessä. Lähdin Torpalta maanantaina, silloin oli vielä lumi ja postikorttimaisema. Palasin lauantai-iltana, kun oli ruskeaa, harmaata ja vettä. Olin jättänyt portaille jäälyhdyn, siitä oli jäljellä vain seitsemän käpyä.
Kiireessäkin olen nauttinut monesta hetkestä, aika monesta varsinkin ruokapöydän ääressä. Kuten mehevästä jauhelihapihvistä huoltoasemalla matkalla Tampereelle. Ihanasta illallisesta Tampereen Plevnassa. Hotellin lakanoista, karkkipussista ja sikeästi nukutusta yöstä Ilveksessä.
Lauantaina taas ruoasta, vaikka olinkin hautajaistilaisuudessa. Hurjan hyvästä lohesta ja gratiinista, kerrankin superhyvästä täytekakusta jota söin kaksi palaa.
Teestä, jota pysähdyin juomaan joka mahdollisessa käänteessä. Parista uudesta liikeideasta yritykselleni. Ihanista tärkeistä ihmisistä, joiden kanssa sain viettää tavallista enemmän aikaa.
Mutta kun lauantai-iltana pääsin Joutsaan, kaivauduin peiton alle syömään jääkaappikylmiä nakkeja ja jäätelöä. Nautin siitä, että kaikki pysähtyi hetkeksi. Huomasin, että olen kaivannut omaa hiljaista aikaa: jolloin kukaan ei puhu, televisio ei pauhaa, musiikki ei soi missään edes taustahälynä. Siihen hiljaisuuteen oli hyvä nukahtaa.
Ei kommentteja