Tämä koru on ollut kaulallani pari kuukautta. Se on mielenkiintoista, sillä en muista käyttäneeni kaulakoruja enää vuosiin juuri lainkaan. Myös tämän kohdalla arvelin, että koru tulisi lähinnä juhlakäyttöön. Olin väärässä – riipus onkin ollut käytössä miltei päivittäin.
Olen kuullut sanottavan, että ihminen ei valitse korua, vaan koru valitsee kantajansa. Jos väittämässä on mitään perää, niin ainakin korun valinta sujui minulta ihan yhtä hitaasti kuin kaikki muutkin asiat.
Kun lahtelainen perheyritys Kelttikorut otti yhteyttä kysyen, haluaisinko jonkin hopeakorun itselleni, jouduin hauduttelemaan asiaa koko syksyn. Selailin silloin tällöin nettikauppaa, odotin että jokin koruista puhuttelisi erityisesti. En tahtonut vain jotakin random-korua, jolle ei olisi oikeasti käyttöä. Halusin korun joka tuntuu omalta.
Ja sitten se löytyi: hopeinen lumihiutale. Siihen tiivistyi yhtäkkiä koko paketti: torppa, talvi ja metsä. Ikkunaruutuun piirtyvät jääkiteet ja kuusen oksille hiljalleen kerrostuva lumi. Torpan Tytön talvikoru.
Kaulakoru / Kelttikorut, saatu blogin kautta
Ei kommentteja
Upea koru muuten. Kyllä näin on, että koru valitsee käyttäjänsä. Itsekkin etsinyt riipusta parisen vuotta, nyt sellainen löytynyt. Katsotaan ny vähän aikaa miten paljon se haluaa tulla kaulaani : ).
Joo, ei ole ihan helppoa sen oikean valitseminen – tai valituksi tuleminen 🙂
Näin on. Itsekkin etsin kaksi vuotta riipusta. Jopa otin yhteyttä erääseen koruliikkeeseen ja suunnitteliaan. Puolitoista vuotta jahkailivat homman suhteen, kolme kertaa otin yhteyttä. Aina oli jotain kesälomaa yms, ilmeisesti ei kannata kysellä kullan määrää mitä menisi koruun, eikä hinta-arviota :D. Kunnes parikuukautta sitten ihastuin vintage sivuilla erääseen vesimieshoroskoppi riipukseen, jossa on merenneito kaatamassa vettä Kohokuvana pyöreässä koristellussa laatassa. Jonkun kerran tuli käytyä katselemassa, kunnes viikko sitten laitoin tarjouksen sisään. Eikä taaskaan kuulunut s-postiin mitään. Menin vielä ihastelemaan korua se oli hävinnyt, ostiko joku? Ei kuulunut, eikä näkynyt mitään pariin kolmeen päivään. Kunnes menin sivulle uudestaan, SIELLÄHÄN SE oli hinta oli alennettu melkein tarjoukseeni, ystävänpäivän kunniaksi. Eipähän tarvinnut paljoa miettiä, tilaus sisään yöllä ja ei kun odottamaan, kuin pikku penska jouluaattoa. Hirmunen jännitys ilmassa. Kolmen päivän päästä kysäisin postiasiahenkilöltä onko tullunna pakettia. Ämpyili että onko sinulla postista tullut lappu, no ei. Rupesi kummiskin katselemaan, olihan se tullut. Paketti ilmoitus lappu oli siihen jäänyt vahingossa kiinni, elikkä ilmoitusta ei olisi tullut. No nyt on kaunokainen kaulassa, myöhästyi pari päivää synttäreistä. Ehkä pikkuisen pramea (halkaisia 3,5cm, painoa 16g), mutta nyt on jollakin hymy korvissa asti :).
[…] tuo toinen, se löysi paikkansa vähän vahingossa. Rakkauden solmu on samasta paikasta kuin kaulalleni leijaillut lumihiutale, Kelttikoruilta lahjaksi saatu. Sormus on juuri sen verran väljä että kylmällä säällä […]
Ohoh, onpa suoranainen jännitysnäytelmä riipuksen kulkeutuminen lopulta sinulle! Tuo koru kuulostaa kyllä kauniilta 🙂
Niin kauneus katsojan silmässä :). Jännitys näytelmäähän elämä on. Noh, kuva korusta löyttyy kutale.simplesite.com
Ja hyvää Ystävän päivää sinnekkin :). Hehheh Tuo loki viritelmäni on sitten mitä on.