Kulunut kuukausi on ollut yksi erikoisimpia pitkiin aikoihin. Vein läheiseni tasan kuukausi sitten sairaalaan, ja sen jälkeen moni asia on muuttunut arjessa ja ajatuksissa. Itku on ollut herkässä aikaa ja paikkaa katsomatta ja huolta on riittänyt joka päivälle, arki ja moni käytännön asia on vaatinut uudenlaisia järjestelyjä. Omat työasiat ja ylipäätään oma aika ovat menneet kalenterissa ihan uuteen uskoon.
Ja silti – silti on se sama levollinen olo mistä mainitsin jo vähän aikaa sitten. Tunnustelin oloani tänäänkin, ja siellä se on sisimmässä: jollain tapaa levollinen olo. Luottamus siihen, että asiat menevät kyllä niin kuin niiden kuuluu mennä.
Saman levollisuuden myötä myös teiniaikojen musiikki on hiipinyt aatoksiin: Sen jälkeen kun katsoin viimeisimmän Vain elämää -kauden, Mikko Kuustonen on ollut usein ajatuksissani. Ei minkään erityisen asian vuoksi, ollut vain. *)
Kuuntelin 1990-luvun puolivälissä Kuustosen Auroraa ja Abrakadabraa, ja niiden levyjen kappaleet huomaan muistavani yhä ulkoa. Tapasin miehen kerran yhteisten tuttujen juhlissa, se oli ehkä syksyllä 2003 tai kesällä 2004. Hän teki vaikutuksen levollisuudellaan ja ystävällisyydellään, ja nyt nuo vanhat biisit 20 vuoden takaa huokuvat jotain samaa.
Telkkarissa suurimman vaikutuksen muuten teki Kuustosen tulkinta biisistä Woyzeck. Videoklippi löytyy täältä (en edes WordPressin ohjeita lukemalla saanunt embeddattua videota tähän, harmillista!)
Viulut soittaa tiitaa tiitaa… Kylmät väreet. Niin, ja terveiset bussista. Tämän viikon neljäs 200 km bussimatka jo puolivälissä, yöksi kissojen viereen nukkumaan 🙂
*) Mikko Kuustosen kuvat: Vain elämää 2016, copyright Jussi Hellsten / Nelonen Media
Ei kommentteja
Minäkin huomasin edelleen osaavani Kuustosen biisit ulkoa, ja kyllä, Woyzeck oli huikea veto. Vain elämään innoittamana ostin lipun Kuustosen keikallekin kevääksi.
Tsemppiä muutoksiin, toivottavasti kissoista(kin) on apua voimia kuluttavassa elämänvaiheessa.
Kiitos Kikka – ja kyllä ne kissat vaan saa hyvälle mielelle (paitsi aamuvarhaisella kun jossain päin taloa aina kilisee ja kolisee…) 🙂
Harmi Torpan Tyttö, kun sua noin koetellaan. Asiat tapahtuu niin kuin ne tapahtuu. Hectorin vähemmän tunnettu Woyzeck on oikeastaan uskoton biisi ja vailla uskoa tulevaisuuteen tai mihinkään tai sitten ymmärrän sen väärin. Mutta sinä, usko itseesi, pidä oma linja ja jos tarviit apua, pyydä. Mutta kyllä sä pärjäät ja tiedät sen itsekin. Siihen ei tarvita hokkuspokkus-temppuja. Ja valo ei häviä vaan lisääntyy koko ajan.
t. PB
Kiitos Plantation Boy, tosin eihän minua nyt sinällään koetella kun itse olen terve kuin pukki ja muista vain tulee oltua huolissaan. 🙂 Toivomme tietysti parasta ja odotamme parempia aikoja.
Biisi ja tarina ovat tosiaan hieman ankeat mutta Kuustosen esitys ihan huikea, yllättävä ja intensiivinen. Teki suuren vaikutuksen!
Kuuntelin tuon Mikko Kuustosen Woyzeckin ja myönnetään, että se on alkuperäistäkin parempi voimakkaana tulkintana. Paras Kuustosen tulkinta syksyn VE:ssä. 🙂
Samaa mieltä! 🙂
[…] kulunut talvi on ollut tapahtumarikas perheeni sisällä. On ollut sairautta, sairaalaa, huolehtimista, uudenlaisia järjestelyjä. Ja […]