Olen haaveillut aina Torpan lisäksi omasta studiokodista. Semmoisesta, missä olisi valtava, korkea ja valoisa työhuone kodin yhteydessä. Niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa vähän boheemilla taidemaalarilla New Yorkissa, ja siinä työhuoneessa sitten maalataan talon kokoisia maalauksia ja päällä on valkoinen t-paita ja farkut ja välillä juodaan punaviiniä ja lojutaan luovuuden tuskissa mustalla antiikkinahkaisella sohvalla jättiläismäisen industrial-ruutuikkunan ääressä.
Nyt on semmoinen, melkein.
Kun muutin keväällä pois Helsingistä, tietysti sopivaan saumaan kun suurin piirtein kaikki mahdollinen muukin elämässä tapahtui samaan aikaan, hankin samalla talvikodin Joutsasta. Kirkonkylältä. Siinä on pari huonetta ja keittiö, ja huoneista isompi, olohuone, on nyt minun oma ateljeeni.
Ei ihan niin hieno, iso, korkea eikä valoisa kuin elokuvissa, eikä se sijaitse New Yorkissa vaan pikkupitäjän kirkonkylällä. Ei ole edes sitä nahkasohvaa (onneksi, en tykkää semmoisista), mutta on kuitenkin. Nyt on oma pikku valokuvausstudio.
Tämä muuten tiedoksi lähitienoon lukijoilleni – teen studiokuvauksia nykyään myös täällä Joutsassa 🙂
Asuntoon tehtiin keväällä aika täysimittainen remontti, siitä lisää pian. Muodonmuutos tässä vuonna 1976 rakennetussa, retrovärisessä kerrostalokodissa on aika huomattava, minä kun en juuri niistä retroväreistä piittaa…
Ei kommentteja