Ei alkanut tämäkään vuosi täysin ilman haasteita. Päätin aloittaa vuoden neulomalla itselleni lapaset.
Onneksi on Google, joka neuvoo miten sellaisia tehdään.
Uudenvuodenaattona tartuin liian pieniin lapasiin ja päätin, että kai sitä yksi naisihminen osaa ne peukalo-osat neuloa vähän isommaksi. Kolme tuntia myöhemmin homma oli kuin olikin tehty. Olin yllättynyt.
Ilmeisesti neulominen kuuluu samaan tietojärjestelmään kuin polkupyörällä ajo. Kun sen on lapsena oppinut, kyky palaa yhtäkkiä neulojan käsiin jostakin syvältä lapsuuden oppimisarkistosta. Siitä innostuin, marssin vuoden ensimmäisenä päivänä ruokakauppaan ja ostin pari uutta lankakerää.
Tammikuun ensimmäisen päivän ilta kului sohvan nurkassa puikot heiluen. Hitaasti ja kömpelösti ne heiluivat, mutta jonkinlaista liikettä kyllä oli havaittavissa. Iltamyöhään mennessä oli ensimmäinen resori valmis. Kevyesti uskallankin asettaa toiveita, että nämä ovat valmiit ennen kuin tämä talvi päättyy.
Tai jos ei, niin sitten ensi vuonna.
Ei kommentteja
Kiva, että haasteesi oli tuollainen ja toivon, että sun tämän vuoden haasteet ovat vain iloa ja onnea tuovia. 🙂
Haha, joo tämä on aika kevyt haaste onneksi 🙂 Toisenkin haasteen itselleni jo otin hyvinvointi-verkkovalmennuksen muodossa, mutta saa nähdä miten sen suoritan kun heti alkuun olen jäänyt viikon jälkeen muita suorituksissa… Mutta en halua ottaa paineita tuollaisesta, kukaan (etenkään ulkopuolinen) ei kärsi jos en ole tikkana jumppaamassa joka päivä.
[…] alussa kerroin uudesta projektistani täällä. Vain toisen lapasen runko-osa piti purkaa ja neuloa uudelleen, koska en ollut laskenut silmukoita […]