Jouluateria linnuille

lintulauta-homotiainen

Tänään ostin linnuille 40 kg auringonkukansiemeniä, 78 talipalloa ja 7 rasvasiemenseos-pötköä. Ehkä niillä pärjää ensi vuoden puolelle, eli ainakin jokusen viikon.

lintulauta-talviruokinta

Metsän pikkulinnut, nuo suloiset pikku ahmatit. Välillä tuntuu, että ruokin koko metsän linnut. Lintulaudoilla riittää ruuhkaa päivittäin, ja voi että sitä ruokaa myös kuluu. Isot, pulleat närhet eivät ainakaan vähennä ruoan menekkiä.

Mutta ei se mitään. Tykkään näistä linnuistani, ja ehkä nekin tykkäävät minusta tai ainakin siitä lupaavasta rapinasta, mikä kuuluu kun kannan peltistä ruokasankoa kohti lintulautaa.

Siispä hyvää joulua teille, pikkuiset! Kevääseen asti pidetään taas pöytä katettuna.

Kissa löytöeläintalosta?

kissat1

Viuhti ja Tankki. Jotenkin olisin voinut veikata, että tämän kaksikon nimet olisi olleet toisinpäin… 9-vuotias Viuhti on melkoisen komea ja isokokoinen kolli, kun taas Tankki on tuollainen hurmaava pikku rääpäle, ainakin toistaiseksi.

kissat2

Nala opettelee selfiehommia, Nuutti tykkää kiipeillä niskassa. Molemmat tykkäävät kovasti myös olla sylissä. Heistä kasvaa luultavasti kunnon halinalleja.

Nämä ja liiankin monta muuta suloista kissaa sain tavata Pertunmaalla, Hartolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen löytöeläintalossa. Vietin kissojen kanssa aikaa  pari tuntia, ja sinä aikana talolle saapui kai neljä uutta asukasta. Illalla oli tulossa lisää. Sesonkiaika.

Niin sitä haluaisi ajatella, että nykypäivänä ihmiset ovat valveutuneita ja pitäisivät lemmikeistään hyvää huolta. Nähtävästi näin ei ole, sillä kissanpentuja syntyy enemmän kuin kanttarelleja syksyllä, ja niiden (sekä emon) kohtalo jää herran haltuun.

Mutta hei, rakkaat lähimmäiset: kissat eivät varmastikaan lopu tästä maailmasta kesken. Joten leikkauttakaa oma kissanne ja pitäkää niistä hyvä huoli – kissataloon turvaan ja lämpimään päätyneet pennut ovat onnekkaita, kaikki kissat eivät sitä ole.

Talvi… ja hiiret

_b1b0007

Lauantai-iltana tuvassa rapisi tavallista enemmän. Lisäksi ilmalämpöpumpusta näkyi roikkuvan joku eristysnauha.

Paitsi että se ei ollut eristettä, vaan hiiren häntä.

_b1b9953

Rakkaat kotihiireni ovat ennenkin löytäneet käteviä pesäpaikkoja lämpimistä paikoista. Kuten sulakekaapista, jossa sen kodinrakennuksen johdosta paloi pari sulaketta ja yksi hiiri.

Nyt hiireni päättivät muuttaa ilmalämpöpumppuun. En tiedä miten se on mahdollista, mutta sieltä hirsiseinän ja putkien läpiviennin kohdalta on varmasti helppo pääsy pumpun sisälle. Nyt söpö pikku hiiru oli tomerasti puuhaamassa pesää laitteen sisälle, vain häntä näkyi kun se roikkui näppärästi tuvan seinää pitkin tilaa viemästä.

Yritän olla ymmärtäväinen: hiiret kuuluvat vanhaan taloon. Mutta siinä vaiheessa kun ne tunkeutuvat minun puolelleni, alkaa kärsivällisyys olla koetuksella.

Eilen ostin rautakaupasta uusia Supercat-hiirenloukkuja. Ovat parhaita ja käteviä käyttää. Nostin ullakolle nyt kaksi rinnakkain, illalla rapinaa ei kuulunut ja tänään molemmista loukuista löytyikin hiiri. Tai no, suunnilleen puolikas.

_b1b0017

Tiedän, että hiiret voivat syödä loukkuun jääneen hiiren, sehän on vaan hyvä kun saavat siitä proteiinia ja siivoavat puolestani jäljet. Tällä kertaa asialla on kuitenkin ollut joku ihan muu, sillä nämä hiirut oli kunnon metsämiehen tapaan suolistettu ja muutenkin jälki oli aika rouvia. Loukun ympärillä oli vietetty kunnon lihabakkanaaleja.

_b1b0029

Pihalla oli uudenlaisia jälkiä, ja kiitos google, jäljet ovat ehkä lumikon. Joten voipi olla, että vaikka hiiret saadaan vähenemään, ullakolla saattaa majailla myös lumikko. Se on hyötyeläin pyytäessään hiiriä ja myyriä, mutta asuintalossa se tekee pahimmillaan hurjaa tuhoa. Toivottavasti se oli vain ohikulkumatkalla… Jatkoa odotellessa.

Kesäkanat, sen pituinen se

_b1b3382logo

Kesäkanoilleni tuli lentävä lähtö. Ei ihan sellainen kuin olisin toivonut, mutta ehkä tästä voin itsekin oppia pari asiaa. Kuten sen, että jos koko kesän kanat ovat olleet turvassa omalla kotipihallaan, se ei välttämättä kestä ikuisesti.

_b1b2402logo

Vietin kolme päivää kaupungissa työreissulla. Kanoilla oli huolellinen hoitaja, mutta ehkä poissaoloni teki torpan pihamaasta silti liian hiljaisen. Kolmantena päivänä pihalla odotti nimittäin kasapäin höyheniä ja yksi ikuiseen uneen ei-niin-rauhallisesti nukkunut kanarouva. Loppupäivän etsintöjen jälkeen kolme muuta onneksi löytyivät piilopaikoistaan säikkynä mutta vahingoittumatta.

Yhden kanan hengen oli vienyt kettu tai joku muu peto. Sellainen joka tietenkin tarttuu tarjoukseen ja saapuu valmiiseen, helppoon ruokapöytään kun se on tarjolla. Minun kanani olivat liiankin helposti saatavilla, enkä edes itse ollut läsnä valvomassa että pihalla säilyy sopu ja rauha.

Lepääthän rauhassa, rouva iso kirjava. Kolme muuta tyttöä jahtasin pitkin kanalaa kiinni ja kuljetuslaatikkoon, ja sen myötä äidin vanhaan kanalaan turvaan. Siellä on heidän hyvä olla – siihen saakka kunnes päätän mihin ne voisivat muuttaa talveksi.

_b1b2368logo

Torpan piha on näin ollen hiljentynyt, lampaat ja kanat ovat lähteneet. Minäkin käyn kaupungissa taas tiiviimmin. Mutta mitä tapahtuu syksyn aikana? Sitäkään en ole vielä päättänyt.

Kadonneet lampaat ja suuri seikkailu

_B1B7409web

Tästä alkaa muodostua leppoisa perinne tänne kotikyläni mäenrinteeseen: voidaan miehissä asettaa arvauksia, kuinka monta viikkoa kesälampaani pysyvät kotipihassa ilman suurempia karkailuja. Tänä kesänä siihen meni tasan 2 kuukautta.

_B1B7387

Minä olin kolme päivää työreissulla Helsingissä, ja sillä välin villapallerot taisivat pitkästyä odottamaan minua takaisin. Niinpä perjantaina iltapäivällä, samaan aikaan kun minä valmistauduin paluumatkalle kohti Joutsaa, tyttöni viilettivät jo hiekkatiellä kohti suurta seikkailua.

Se alkoi hiekkatieltä ohrapeltoon, parin ison ojan yli metsään ja lopulta, noin 1,5 vuorokauden kuluttua tilalta, jolla asuu kolme pässiä. Matkaa metsiä pitkin lampaat olivat taittaneet ainakin 4,5 km, luultavasti aika paljon enemmän koska metsäreitti ei varmasti ole kulkenut kovin vaaterissa kohti määränpäätä.

_B1B7454web

Huoli oli hetkittäin jo suuri, kun mietin miten varsinkin minun pienet Unelma ja Urpu jaksavat ravata pitkin ryteikköä löytämättä takaisin kotiin. Onneksi kaikki tytöt olivat kuuleman mukaan hyvissä voimissa; risujen ja lehtien kuorruttamia vain. Määränpäässä ne pääsivät navettaan odottelemaan, josta omistaja kävi ne tänä aamuna hakemassa pois. Hyvästejä ja lähtöpusuja en siis päässyt palleroille antamaan, mutta ehkä etsin ne vielä lampurin pelloilta tässä lähipäivinä ja yritän saada niihin vielä kontaktin.

Edellisvuosina nimittäin huomasin, että kotilaitumelle päästyään lampaat vieroittuvat minusta saman tien. Edes kesyin karitsa ei enää tule aidan viereen hakemaan rapsutusta, nostaa vain hieman päätään laitumella ja jatkaa sitten muun lauman perässä matkaa. Ikävä jää siis minulle, ei heille.

Jotenkin toivon silti, että joskus syksyn tullen niiden mielessä herää lämpöinen muisto Torpan kesästä, vapaudesta ja valoisista kesäilloista, jolloin ne saivat pomppia Torpan pihassa, syödä kaikkea mitä puutarhassa kasvoi ja painautua määrättömäksi toviksi kylkeäni vasten.

Kuka täällä kiekuu?

Aamulla pihassa

On maanantaiaamu, ja minä sattumalta jalkeilla jo aamukuudelta. Lampaat seisoksivat pihassa, kaikilla naamat punaisia pilkkuja täynnä. Tyypit viihtyvät hyvin herukkapensaissa…

Suoma marjapuskasta tulleena

Ja kanalasta kuuluu kiekunaa. Kuin äänenmurroksessa olevan kukonpojan opettelua: kook-ka-kee-ee. Joku kanarouvista harjoittelee salaa kiekumista! Kun kurkistan nurkan takaa, kaikki ovat muina naisina ihan hiljaa.

Epäilen mustaa kanaa, joka muutenkin näyttää vähän kukolta ja munii jättiläismunia. Häntä pitäisi varmaan kannustaa harjoittelemaan lisää, täytyyhän sitä olla suvaitsevainen.

Kiitti kun autatte

lampaat auttaa

Jos ohjelmassa on pihan niittämistä, meitä on tänä kesänä yleensä viisi mimmiä urakoimassa. Minä viikatteen kanssa, neljä lammasta ympärillä rouskuttamassa omaa osuuttaan.

Tai kun teen sahaushommia, lampaat juoksevat kilpaa katsomaan mikä pihalla pitää sellaista ääntä. Ja sitten tullaan nuuhkimaan työkalut ja puutavarat. Myös silloin kun käynnistän (sähkö)moottorisahan.

lampaat auttaa 2

Illalla ajoin autolla pihaan, kyydissä peräkärry ja siinä koliseva kylpyamme. Silloinkin lampaat tulivat pihapoliiseina heti tutkimaan kuorman ja jokainen testasi myös hampaitaan peräkärryn reunaan, kukin omassa kulmassaan. Niin ja valokuvaus, se vasta mielenkiintoista onkin.

Kanarouvien kanssa olen tänä kesänä leikannut luumupuita, kitkenyt nokkosia tien varresta ja huhkinut lapion kanssa. Myös kanat tykkäävät tulla viereen katsomaan mitä tehdään ja missä voisivat olla avuksi.

Kiitos höpsöt eläimet, talkoohenki ei siis olekaan kuollut!