”Melko väljä viikko tiedossa…”

tyoviikko

Yksi asia mitä en yrittäjänä vielä ole oikein oppinut, on työmäärän suhteuttaminen käytettävissä olevaan aikaan. Luulin viettäväni suht kepeää työviikkoa, ja pidin välissä kolme päivää vapaata kun ystävä tuli kylään. Nyt lauantain myöhäisiltana huomaan, että olen tehnyt viikon aikana neljä kuvauskeikkaa.

Kun työmatkat ovat toisinaan pitkiä ja työtunteja kertyy paljon, neljäkin  on yhdelle viikolle jo melko paljon. Eihän se kuvaaminen itsessään, mutta jälkikäsittely… Pääsääntöisesti työhön tietokoneen ääressä kuluu aina paljon enempi aikaa kuin kuvaamiseen.

Palasin äsken kotiin koko päivän hääkuvauksista, ja kävin vielä silittelemässä lampaille hyvän yön toivotukset. Lupasin myös, että vietän niiden kanssa enemmän aikaa huomenna. Ihan kuin ne siitä piittaisi, mutta minulla on pikkuisen jo ikävä lampaiden rapsuttelua ja höpöttelyä.

Hetken päästä tanner tömisi, kun lampaat juoksivat vielä pihaan rouskimaan kielon lehtiä. Kun neljä lammasta syö kieloa, siitä syntyy aika rouhea äänimaisema pimeään yöhön.

Ruohonleikkurit käyntiin

_B1B7435

On heinäkuun loppupuoli. Torpan nurmikko on leikattu tähän mennessä kaksi kertaa. Tänään totesin että yksin en urakan kanssa pärjää, joten päästin lampaat vihdoin ruohonleikkuuhommiin. Luulen että ne eivät parempaa kesätyötä voisi toivoa.

_B1B7429

Mielessäni jätin samalla hyvästit näille…

_B1B7338

ja näille…

_B1B7327

ja näille…

_B1B7357

Kiitos kauniit niittykukat, olette kaunistaneet pihamaata näin kauan! Meni viisi minuuttia, kunnes saunan kulmalta oli jo kaikki värikkäät kukat kadonneet Urpun uumeniin. Rouskis rouskis, olipa hyviä.

_B1B7445

En tiedä mikä tää juttu on, mutta joka kesä tapahtuu sama homma: laitumella lampaat käyttäytyvät kuin kypsät aikuiset, mutta pihan puolella alkaa hirmuinen ralli ja hyppykisa. Tänään pomppimaan innostuivat myös emolampaat Seere ja Suoma, joka nilkuttaa ja varoo takajalkaansa mutta juoksu ja tasajalkahypyt oli silti pakko ottaa niin kuin muutkin.

Hassut.

 

Telttaretki takapihalla

_B1B6859

Tällä viikolla on tapahtunut ainakin kaksi merkittävää asiaa: lähdin kesälomamatkalle Sysmään ja ostin ensimmäinen ikioman teltan.

Loma on vain muodollinen termi, käytännössä teen Sysmässä töitä ihan yhtä lailla kuin kotona Torpalla. Lisäksi hoidan siskon maatilalla lehmien iltapuuhat ja huolehdin vuokramökkiasioista, kun itse talolliset lähtivät harvinaiselle (ja lyhyelle) omalle vuosilomalleen eksoottiseen Muumimaailmaan.

_B1B6878-HDR

Mutta kun lomalla ollaan niin pitäähän täällä tehdä vähän lomajuttuja. Kerran olen jo kokeillut riippumatossa makoilua, ja tänään pystytin uuden kupolitelttani takapihalle. Maisema on kohti ylväänä keinahtelevaa viljapeltoa ja naapurin lehmiä, teltan alla on käpyjä ja teltan päällä nuoret västäräkit harjoittelevat syöksylentoja. Puitteet ovat siis sen verran mainiot, että päätin jäädä telttaan yöksi.

_B1B6940

Toki välissä piti lähteä käymään navetalla ja purkaa vähän kuvia tietokoneelle. Teltassa odottaa jo uusi makuupussi sekä varmuuden vuoksi vielä Star Wars -huopa. Se tulee käyttöön joko minulle tai teräväkyntiselle kissalle nimeltä Viiru (alan epäillä, että nimi ei tulekaan turkin harmaista raidoista vaan jäljistä, joita kissa jättää iholleni).

Talon koira Remu otti heti paikkansa teltan edustalla myyränvahtina, ihan kuin se olisi tiennyt että niin kuuluu olla.

Omat kanat ja lampaat ovat vielä pari päivää äitini huollettavana Torpalla. Toinen isoista lampaista oli jo tänään murtautunut laitumelta pihan puolelle, toinen nilkuttaa ja se yksi kana alkoi sittenkin hautoa. Muuten siellä sujuu kuulemma ihan mukavasti.

Huoh, taas yksi kana hautoo

_B1B6466

Eilen yksi kanarouva istua nökötti pesässä iltamyöhällä, kun muut olivat jo aikaa sitten nousseet orrelle nukkumaan.

Hautominen on siis alkanut, päättelin. Huokaus, taas se sama ruljanssi kuin toissakesänä: yksi valtaa pesän ja kaikki sinne munitut munat, eikä suostu hievahtamaan vaikka toisillakin olisi pesälle käyttöä.

Ja tipujahan tästä kanalasta ei tulisi kuitenkaan, sillä kukko puuttuu.

_B1B6485

Tänä aamuna kana istui vieläkin pesässä. Ei auttanut muu kuin töniä ja nostella rouvaa niin kauan, että sain pyöriteltyä kaikki munat helmapeltien alta parempaan talteen. Munia oli kuusi. Lopuksi nappasin pois myös muovisen munitusmunan ja heitin sen viereiseen, kaikkien kanojen yhteistuumin hylkäämään pesään.

Kun olin aikani nostellut kanan helmoja kissanhiekkalapiolla (sillä on oikeasti kätevää siivota sisäkanalan lattia), rouva lopulta nousi ylös ja marssi erittäin kiukkuisena kaakattaen aamiaiselle.

Ja sitten vasta huomasin, että tämä olikin eri kana kuin eilen. Oho. Anteeksi.

_B1B6451

Kun laumassa on yksi musta, yksi valkoinen ja kaksi kirjavaa Plymouth Rock -kanaa, eihän niitä kirjavia aina hämärässä erota toisistaan. Hautomisongelmaa ei siis taidakaan olla. Toivottavasti. Ja toivon ettei päivän aikataulut menneet rouvilla nyt ihan sekaisin.

Kuvista voisi muuten päätellä, että pihassani retkottaa tänään kolme kuollutta kananraatoa. Mutta rouvat vaan ottaa aurinkoa, kääntää välillä kylkeä ja huokailee tyytyväisenä.

Tosi vapaan kanan munia

_B1B3746 logo

Musta kanarouva on alkanut munia päivä päivältä isompia munia, vaikka minulle riittäisi ihan ne tavalliset. Kun toiset kanat tekevät pieniä, 55 gramman munia, tämä rouva pyöräytti eilen huikean ennätyksensä: 105 grammaa. Jotkut haluavat erottua joukosta.

_B1B3735

Tiedätte varmaan, mitä kaupassa myytävien kananmunien tuotenimike tarkoittaa? Vapaan kanan munat, virikekanala, luomu… Yhteistä kaikille nimikkeille on, että kanat saadaan kuulostamaan onnellisilta ja leppoisissa oloissa eläviltä rouvilta.

Valitettavasti asia ei ole ihan niin ruusuinen kuin Martta Wendelinin maalauksessa.

Vapaat kanat eivät ole järin vapaita, virikekanalassa on tilaa liikkua noin A4-paperiarkin verran, ja luomukanat elävät todennäköisesti valtavassa suurkanalassa, jossa yksilön ’lajityypillinen käyttäytyminen’ ei ihan pääse oikeuksiinsa. Nimikkeistä ja kanalatyypeistä lisää esimerkiksi täällä.

Minä kannan huolta jo siitä, että luonani asuvat kesäkanat joutuvat toisinaan jäämään suljettuun aitaukseen, jos olen itse muualla.

Ensimmäinen, pienin aitaus sisältää seuraavaa:

  • vanhaan saunaan tehdyt nukkumatilat orsineen, purulla pohjustetun lattian ja kaksi munintapesää
  • ulkoaitauksen, jossa on myös kanojen ruokailutila. Maaperä on hiekan ja mullan sekoitetta, jossa kanat rakastavat kylpeä. Kauttaaltaan verkotettu aitaus on nyt myös sadekatettu, sillä täällä alkoi sadekausi (mur)
  • Kanat menevät sisälle nukkumaan puoli yhdeksän tienoilla, ja minä käyn jossain vaiheessa pistämässä ovet kiinni seuraavaan aamupäivään asti. Kanat pysyvät turvassa.

Toinen aitaus on

  • noin 140 cm korkea verkkoaitaus, josta kanat eivät pääse yli eikä naapurustossa asuva kettu pääse ali (kunhan ehdin tiivistää alareunan)
  • Tilaa on muutama kymmenen neliötä, kanat voivat kuljeskella luumupuiden katveessa ja saunan edustalla.
  • Tilaa on tekeillä vielä lisää, heti kun ehdin laajentaa.
  • Täällä uskallan pitää kanoja päiväsaikaan myös silloin, kun olen itse päiväsajan poissa.

Kolmas alue on kanojen – ja minunkin – ehdoton suosikki: koko pihamaa vapaassa käytössä. Kun olen koko päivän itse kotosalla ja liikuskelen paljon pihamaalla, kanat saavat myös tehdä niin. Välillä ne menevät lampolan kulmille kaivelemaan maasta matoja, tulevat vierestä seuraamaan kun pesen autoa tai siivoan saunatupaa, kulkevat perässäni ja ottavat torkkuja ja hiekkakylpyjä.

Kettuhavainnon vuoksi avoin pihamaa ei kuitenkaan enää ole jokapäiväistä ylellisyyttä. En halua että kanoista jää jäljelle vain kasa höyheniä. Mutta kolmen alueen järjestely lienee nyt aika hyvä kompromissi, kaikkien kannalta. Näillä eväillä kanat ovat myös todellisia vapaita, onnellisia kanoja joilla on melkoinen virikekanala käytettävissään. Melkein luomuja myös; rehun osuus ravinnosta on vain pieni murto-osa.

_B1B3780

Joku voi tietysti sanoa, että yksikään tuotantoeläin ei ole täysin vapaa – mutta jos kana saisi valita, uskallan väittää että se valitsisi juuri tällaisen elämäntavan ja melko mielellään. Onhan täällä vapaus liikkua melkein miten tykkää, mahdollisuus olla välillä myös erillään muista, ruokahuolto ja siivous toimii, turvallisuuspalvelu päivystää.

Tänään kaikki rouvat päättivät käydä päiväunille vanhan saunan seinustalle. Ne asettuivat vieri viereen hiekkakylpyihin ja silmät alkoivat painua kiinni. En ole muistaakseni nähnyt että kana haukottelee, mutta jos ne niin tekisivät, olisin varmasti nyt nähnyt. Ja olisittepa kuulleet, miten tyytyväinen, laiska kujerrus siitä kanakylpylästä välillä kuului.

Kettu ja kanat

kun palasin helsingista

Torppa on ollut kesäeläimilleni varsinainen paratiisi. Eläimet saavat kulkea pääosin vapaasti pitkin tiluksia, ja menevät itsenäisesti nukkumaan ja syömään kun haluavat.

Mutta tänään sain todeta, että paratiisiin hiipii varjoja: mökkitiellä loikki iso ja komea kettu. Matkaa havaintopaikalta kanalaan on noin 150 metriä.

Tämä onkin ensimmäinen kerta kun näen ketun täällä Torpan kulmilla. Ja toinen kerta koskaan – edellisen/ensimmäisen kerran tein kettuhavainnon Helsingin Kalasatamassa viime talvena.

_B1B6696

Meillä on siis pienoinen ongelma. Nyt voin tehdä seuraavaa: antaa kanarouvien nauttia päivisin kesäelämästä kuten tähänkin saakka, vailla huolen häivää, ja yrittää itse vahtia ettei metsän rosmo tule ja vie kanoja mukanaan. Tai voin pitää kanat suljetussa, verkotetussa pihatossaan, joka on periaatteessa riittävän suuri – mutta eihän se rouville enää riitä kun ovat tottuneet kulkemaan vapaasti missä haluavat. Lisäksi saisin närkästyneiden kanojen vihat niskaani niin epäkohteliaasta toiminnasta.

Kolmas vaihtoehto on kiirehtiä het aamusta rautakauppaan hakemaan lisää kanaverkkoa ja aloittaa kunnon virikekanalan rakentaminen. Minun kohdallani se tarkoittaisi mahdollisimman suurta huvipuistoa, jossa kanoilla riittäisi tekemistä ja tiluksia, mutta alue olisi verkolla rajattu. Ei sekään koko pihan vapautta korvaa, mutta olisi sentään kompromissi ja kanoille kivempi.

Huoh. Aina riittää jännitystä.

Vapaat kanat

_B1B0037

Kanarouvilla on ollut kauhean paljon puuhaa. Enää ei riitä, että ruoputtavat oman pihattonsa mullin mallin, nyt on koko Torpan pihan putsattavana.

Yritän pitää jonkinlaista kuria ja järjestystä yllä näille kaunottarille. Tavoitteena on sulkea kanalan ovet yöksi ja avata aamupäivällä vasta, kun kaikki ovat ehtineet munia virallisesti hyväksyttyyn pehkupesään.

Toissakesän kokemuksella uskallan kuitenkin veikata, että jossain vaiheessa munat alkavat salaperäisesti vähentyä, ja rouvat nähdä erityisen paljon vaivaa etsiessään pihalta yhä kekseliäämpiä piilopaikkoja munimiseen.

_B1B0019

Viikko sitten Torpan niittokoneiksi saapui myös kolme valkoista palleroa. Tässä on Urpu. Mainittakoon että tästä karitsasta on tulossa kovaa vauhtia seurallinen villakoira, jonka rapsuttamista ei saisi lopettaa ollenkaan – ainakaan jos Urpulta kysytään. Parempia kuvia odotellessa.