Uusi liikuntaharrastus

Raidalliset bikinit

Hieroja ehdotti, että uiminen voisi tehdä käsien ja olkapäiden kipuiluun hyvää. Niinpä päätin että alan uimaan.

Uimataito on hankittu Pappisten kylän uimakoulussa 80-luvulla, mutta tekniikka on kehnonlainen. Niinpä päätin, että opettelen samalla pikkuisen paremmaksi uimariksi.

Onneksi on google, ja netti pullollaan ammattilaisten ohjeita.

Bikinis

Liikunta tehnee muutenkin hyvää; siinä missä pari vuotta sitten kävin parhaimmillaan 5 kertaa viikossa parin tunnin lihaskuntoa vaativissa ja koko kehoa kuorimittavissa tanssitreeneissä, on tämän vuoden aikana urheilua kertynyt noin kaksi tuntia yhteensä. Se alkaa tuntua kropassa, joka ei ole enää ihan parikymppinen.

Joutsassa on kiva uimaranta, uudet laiturit ja hyppytorni josta kävin viime kesänä synttäripäiväni kunniaksi hyppimässä järveen. (Korkeita paikkoja kammoavalle ihmiselle se on aika iso saavutus)

Tämän kesän alku on vaan ollut sen verran ailahtelevainen, että olen saanut pulikoida uimalassa melkeinpä yksikseni.

Bikinit

Vesi on sentään ollut ihan kohtuullisen miellyttävää (ainakin jos vertaa avantouintiin), usein on paistanut vähän myös aurinko. Osalla kerroista pukukopit ovat olleet auki, joskus olen vaihtanut vaatteet rannalla tai parkkipaikalla. Kerran sain jonkin aikaa odotella autossa, että sade ja ukkosen jyrinä väistyivät järven päältä kauemmas jotta pääsin edes sinne järveen.

Mutta onhan se aika ylellistä, olla ainoa ihminen koko biitsillä.

Uikilla 2

Juhannuspäivän kännykkäselfie tuolta, Uikin laiturilta uiskentelujen jälkeen. Vesilämpömittari näytti +14, vesisadetta hetkeä ennen uimista ja taas parkkipaikalle ehdittyäni.

Avanto, saukko ja iltauinti

_B1B9630web

Viime talvena löysin uuden ihastuksen: avantouinnin. En käy avannossa kuin harvakseltaan, silloin kun sopiva tilanne osuu kohdalle (ja niitä osuu aika harvoin, kun en aktiivisesti ole hakeutunut roudasta rospuuttoon -tyyppisesti avantojen äärelle).

Tällä kertaa tilaisuus oli aivan liian hieno hukattavaksi: pääsin viettämään syntymäpäiväjuhlia vuokramökillä. Paikka osoittautui hurmaavaksi: somasti sisustettu pyöröhirsimökki upealla paikalla, joen mutkassa omassa rauhassaan. Lähinaapurina saukkopariskunta, rantasaunan edessä laituri ja veden pinnalla vain kevyt jääkuorrutus. Saunan ikkunasta saattoi ihastella saukkojen seikkailuja jään reunalla.

Minun vuoroni saunoa tuli vasta muiden jälkeen (kun myöhästyin naisten saunavuorosta), mikä ei yhtään haitannut koska on ihanaa nauttia yksin saunan hiljaisuudesta. Otin kainaloon tunnelmallisesti pyyhkeen ja kirveen, ja kävin ensi töikseni hakkaamassa jään auki.

Ensimmäisellä uinnilla huomasin, että kun on ensin tassutellut lumisen polun verran paljain jaloin laiturille, ei avannon vesi tunnu enää miltään. Toisella käynnillä huomasin, että jos jää vielä laiturille seisoskelemaan uinnin jälkeen, voi varpaita lämmitellä välillä siellä avannon vedessä.

Toisella kerralla myös saukko kävi tervehtimässä. Turvallisen etäisyyden päässä se tuuppi nenällään jääkerroksen rikki, työnsi päänsä pinnalle, jäi siihen ihmettelemään ja tuhisemaan. Minä tuhisin takaisin ja ihailin rohkeaa eläintä. Lauantai-illan sininen hetki ei olisi voinut olla täydellisempi.

 

Luistelemassa järven jäällä

_B1B6419torpantytto

Tänään järven jää oli täydellinen. Sellainen ihan oikeasti täydellinen: tasainen, sileä ja koskematon, parempi kuin joskus taannoin Brahenkentällä Helsingissä.

Kävin siis luistelemassa ensi kertaa moneen vuoteen, ja tässä lapsuuskotini rannassa olen kai luistellut viimeksi joskus 20 vuotta sitten. Nyt oli ihanaa.

_B1B6431torpantytto

Raikas -16 asteen pakkanen, ei tuulenvirettäkään, ei ihmisiä, ei liikenteen huminaa. Vain järvi, jää ja minä.

Hain rantasaunan kuistilta harjan ja sudin itselleni rantaan sopivan yksityiskentän. Kovin isoa ei yksi ihminen tarvitse, ja rannassa oli hyvä luistella: jos jää olisi pettänyt alta, olisin uponnut veteen ehkä nilkkoja myöten.

Vesi on tänä syksynä laskenut hirmuisesti, siksi tässä rannassa ei ole jäljellä paljon muuta kuin hiekkaranta ja sen päällä tilkka vettä. Toivottavasti järven pinta taas ensi kesäksi nousee – nykyisellään tässä rannassa ei pääse uimaan edes käsipohjaa.

Olen alkanut vähän kaipailla omaa rantaa mökilleni. Se ei olekaan ihan helppo toive, niin kuin ei minun toiveeni yleensäkään. Luulen, että keskellä metsää sijaitseva torppani ei tule koskaan saamaan omaa rantaa, joten täytyy vain opetella käymään lapsuuskodin rannassa useammin tyydyttämässä järvimaiseman kaipuuta.

Ja luistelemassa! Jospa yhtä upeaa jäätä olisi tarjolla joskus toistekin – nyt taisi olla ensimmäinen kerta, kun itse sain nähdä tässä rannassa näin täydellisen luistelujään.