Kahvi, mustana

Kahvimustana

Sain viime viikolla kirjan. Bändipäiväkirjan ja runokokoelman hybridi. Sadan kappaleen käsinnumeroidusta ensipainoksesta nro 56.

”Kunhan itsestään ei päästä irti liian pitkäksi aikaa.

JuskaKuhanen

Tykkään siitä miltä tuo kirja tuntuu, ja miltä se näyttää.

Ja millaisia ajatuksia Juskan esikoiskirja minussa herättää. Runot osuvat välillä melkein liikaa.

Juska Kuhanen

Ja miksi kirjoitan nyt yhtäkkiä jostakin runojournaalista? Siksi että

  1. kirja on hyvä ja
  2. helposti lähestyttävä vaikkei lukijana olisikaan varsinaisesti runoihminen. Tai jos ei olisi edes lukijaihminen. Ja siksi että
  3. Juska Kuhanen on joutsalaislähtöinen nuorimies. Monta syytä olla iloinen. Myös siitä, että tästä kylästä löytyy vaikka minkälaista lahjakkuutta.

Tätä vallan oivaa esikoisteosta myyvät ainakin Levykauppa Äx ja Teen Wolf Records, vinkkinä :)

Kiitos 2017, en tiedä jäänkö kaipaamaan

Ilona_ulkona030

Olen kiitollinen nyt, kun vuosi 2017 on lopussa. Ristiriitaisin ajatuksin, osaamatta päättää sanoisinko että onneksi tästä vuodesta päästään vihdoin eroon – vai että kiitos kaikesta.

Ilona_ulkona082

Siitä lähtien kun äitini sairastui vakavasti vuosi sitten joulun alla, lähtivät perheessäni asiat vähän sivuluisuun. Äidin lisäksi huolenpitoa tarvitsi myös isä, joten minä jäin lennosta kotiin isän luokse enkä palannutkaan Helsinkiin joulunpyhien jälkeen.

Äiti jäi sairaalaan määrittelemättömäksi ajaksi. Pelkäsimme pahinta mutta kohtalo päättikin muuta: yllättäen isäni menehtyi, samoin kissat, oli tulipalo. Minä seisoin lumihangessa ja mietin miten tässä nyt näin kävi.

Järjestettiin hautajaisia, perunkirjoituksia, vakuutusasioita, äidin kuntoutusta, äidin uutta asuntoa, tulipalossa vahingoittuneita tavaroita, isän virallisia asiakirjoja, ajanvarausten perumisia, äidin papereita, äidin hoitosuunnitelmia, kuntoutusohjelmia, lääkärikäyntejä, valtakirjoja, sukulaisten yhteydenottoja, perhetuttujen yhteydenottoja.

Selittämistä, kertomista, kyselyitä, ihmettelyä, surunvalitteluja, pahoitteluja, lisää kysymyksiä, paljon vanhojen asioiden muistelua yksin ja yhdessä. Kauppareissulla, viesteissä, puhelimessa, baaritiskillä.

Samaan aikaan pyöritin omaa yritystä. Asuin vielä kahdella paikkakunnalla mutta valmistelin muuttoa pois Helsingistä. Podin kaiken muun keskellä omia sydänsurujani ja kriiseilin elämäni merkityksettömyyttä, ihan oman perheen puuttumista, vanhenemista ja muita traumoja,  hain keskusteluapua. Mietin uudestaan ja yhä uudestaan, olisinko voinut tehdä jotain toisin jotta edes tulipalolta olisi vältytty.

Samoihin aikoihin ostin itselleni asunnon, teetin siellä remontin, muutin kahdesti – ensin Helsingistä Torppaan ja sitten taas kirkonkylän uuteen asuntoon, pidin kuukauden lepoloman jossain välissä ja jatkoin taas. Hoidin siskon kanssa äidille kaksi muuttoa asunnosta toiseen. Kannoin hautausmaalle kassikaupalla kynttilöitä. Opin tietämään mihin aikaan iltamyöhällä kirkkomaan valot sammutetaan. Opin myös vuoden aikana niin paljon ikäihmisten lääkkeistä ja niiden annostelusta, säryistä, ruoansulatusvaivoista, yksinäisyydestä ja kuolemanpelosta, että voisin varmaan ruveta hoitoalalle tai vähintäänkin kokemusasiantuntijaksi lehtihaastatteluihin.

Ilona_ulkona072

Tein paljon hääkuvauksia kesän aikana. Loppukesästä aloin olla niin turta toisten onnesta ja omista murheistani, että kun hääsesonki päättyi, ei ollut oikein mitään annettavaa mihinkään tai kenellekään. Vaikka ilo ja kovin isot muistikuvat kesästä jäivät puuttumaan, arki ja kiireet jatkuivat. Rakkaat ystävät maalla ja kaupungissa olivat kullanarvoisia.

Ja lopulta alkoi vuosi olla loppusuoralla. Asiat alkoivat asettua uomiinsa ja myräkkä laantua. Asuminen, työ, vapaa-aika, oma aika, uudet kissat, äidin vointi, tulipalon jälkimainingit, yksityiselämäkin, läheiset, ystävät. Hyvät asiat hiipivät taas lähelle. Joulukuussa makasin sohvalla lukemassa kirjaa ja huomasin ajattelevani, että tällaistako se onkin, kun vähän varovaisesti uskaltaa taas nauttia elämästä; pienistä hetkistä ja hyvistä asioista.

Nyt mietin, että vuonna 2018 voisin nauttia elämästä lisää. Tervetuloa uusi vuosi: tuo minulle rauhaa ja tasamaata, ja jos saa toivoa niin onnellisia asioita lisäksi. Määrällisesti ei ole niin tarkkaa, vaikka jotain kohtuullisen ja ylenpalttisen väliltä.

Ilona_ulkona006

Valokuvat: Jarmo Hämäläinen

 

Joulurauhaa, ystävät!

Joulutonttu

Tapaninpäivä 2017. Luminen joulu. Perhejoulu siskon luona. Ensimmäinen joulu Napin ja Touhon kanssa. Ensimmäinen joulu Joutsan kirkonkylällä asuessa.

Tuulinen jouluaatto, hautausmaalla kynttilät sammuivat sitä mukaa kun niitä sai syttymään. Lapaset märkänä, kun kaivelin lumikinoksista esiin läheisten hautakivet ja kanervat.

Kovaääninen joulupäivä lasten kanssa pulkkamäessä. Vaatteet kastuivat. Mäki viljakuivurin rinteessä oli jyrkempi kuin Purnuvuori.

Joulukissa

Rauhallinen joulupäivän ilta kotisohvalla. Katsoin viimeisimmän jakson Walking Dead -zombieeposta, luin yhden kirjan (Elokuvankertoja, Hernán Rivera Letelier 2012) ja join pari lasia punaviiniä.

Herkkäsieluinen Touho asettui ensimmäisen kerran syliin kehräämään, hetkeksi vain mutta kuitenkin. Melkein jokaiseen valokuvaan ehtivä kipakka kissaneiti Nappi sai taas uuden lisänimen: Nappi Lilli Pippuri.

Tonttutytto

Tämä on ollut ihan hyvä joulu. Erilainen kuin aiemmat, ja silti aika samanlainen. Pian päättyy koko vuosi, monella tavalla erilainen kuin aiemmat.

Kaikki merkit viittaavat Joutsaan

Neliapila

Merkkejä joltain ylemmältä taholta? Kun Joutsa alkoi toistua puheissa ja paperilla yhä useammin, ei kai voinut muuta kuin antaa magneetin vetää ja joutua Joutsaan.

Lauantaina lähdin taas vaihteeksi Helsinkiin kuvausreissulle. Oli häät Helsingissä, morsian lapsuuden kirjeystävä jonka olin nähnyt vain kerran aiemmin koskaan. Joutsassa vuonna 1995.

Nyt juhlimme tämän ystävän hääjuhlaa. Juhla on kansainvälinen: puolet vieraista on Ranskasta, välillä voi kuulla espanjaa ja saksaakin. Kirkon pihassa kaaso tulee juttelemaan ja kertoo, että meillä on varmaan yhteisiä tuttuja. He ovat Joutsasta.

Ketunleipa

Pari tuntia myöhemmin kännykkään tulee viesti. Sonja ja Noora ovat päättäneet lähteä ex tempore  -kesäretkelle jonnekin maalle, ja matkakohteeksi oli sattumoisin päätynyt tanssilava Joutsassa. Niinpä hyppään illalla tyttöjen autoon ja lähdemme yhtä matkaa maalle. Onneksi en ostanut bussilippua aiemmin – oli ollut tunne että ei ehkä vielä kannata.

Matkalla pidetään huoltotauko Heinolassa. Noora haluaa mennä torin snägärille syömään. Käymme kuitenkin rantaravintolassa, koska siellä on maisema, ilta-aurinko ja muutkin ihmiset. Selaamme ruokalistaa, pohdimme, lähdemme pois. Viime hetkellä päätämme mennä sittenkin sinne nakkikioskille. Kioskin emäntä on kuulemma kotoisin Joutsasta. Samoin seuraavaksi paikalle tulleet asiakkaat. No tietenkin niin.

_B1B6495

Jatkamme ABClle ruokaostoksille. En edes ylläty enää, että lehtihyllystä randomisti nappaamani sisustuslehti on julkaissut ison jutun Joutsasta.

Puoli tuntia myöhemmin saan viestin kaverilta, jonka kanssa emme koskaan pidä mitään yhteyttä.

Hei! Olen mökissä Pyhällä, kaivoin täällä olleesta lehtipinosta lehden ja aloin selailla. Sattui olemaan Meidän Mökki 11/12, jossa sun juttu Joutsasta. Hauska sattuma!

Tämä mikään sattuma ole.

Matkan aikana viestittelen kahden ihmisen kanssa. Toinen on vastikään ollut kyläilemässä Joutsassa ja toinen on sieltä kotoisin. Ja jos joskus, niin juuri tänä iltana voi olla oikea hetki Joutsan toimia cupidona! Just saying: Joutsan vaakunassa on jousi ja nuoli. En olekaan ennen ajatellut, mitä ne mahtavatkaan symboloida…

Vaihdan yhteystietoja näiden kahden välillä. Ehkä siitä tulee heille uusi kesäromanssi. Joutsa – connecting people? Ainakin keinotekoisia deittisovelluksia luomumpi mahdollisuus.

Joutsan vaakuna

Pääsemme Torpalle, vaihdan vaatteet ja ajamme kansallispuiston halki lavatansseihin. Letkaliiterin tanssilavalle päädytään lopulta klo 00.15. Ehditään vielä. Parkkipaikalle kuuluu musiikki. Sisäänkin päästään ilmaiseksi tähän aikaan. Pyörähdämme lavalla pariin kertaan, juomme kannatuksen vuoksi oluet Rysä-baarissa ja syömme makkarat ulkogrillistä. Kesäyön hämärässä palaamme takaisin torpalle. Heti aamulla lähdettäisiin katsomaan lampaita Röykkälän lammastilalle.

Mikä päivä ja ilta! Liekö kuun asento ja vuorovesi olleet nyt sellaisessa asemassa, että Joutsan vetovoima tuntui ja näkyi Helsinkiin asti.

PS. Tässä blogitekstissä mainitaan Joutsa 16 kertaa. Joutsan Matkailu- ja markkinointiyhteistyökampanja-asioissa voitte ottaa yhteyttä blogin kirjoittajaan ;)