Pääsiäisen perinne

Pääsiäiskoriste

Pääsiäisenä olen perinteisesti tehnyt mitä sattuu. Yleensä töitä, viime vuonna harvinaisesti jopa vapaata läheisten seurassa. Mutta on sentään jotain, mikä täytyy olla joka vuosi: keväisen vihreä, vakosametilla verhoiltu pehmokana.

Pajunkissat

Liekö tuo vähän pelottavan näköinen pehmokana pelotellut virpojat pois ovelta Helsingin-kodissa, kun ei kukaan talon lapsiperheistä tullut palmusunnuntaina rimputtelemaan ovikelloa…

Nyt kana muutti kanssani maalle. Toivon että se viihtyy raikkaassa metsäisessä kevätilmassa yhtä hyvin kuin minä.

Kesäkanat, sen pituinen se

_b1b3382logo

Kesäkanoilleni tuli lentävä lähtö. Ei ihan sellainen kuin olisin toivonut, mutta ehkä tästä voin itsekin oppia pari asiaa. Kuten sen, että jos koko kesän kanat ovat olleet turvassa omalla kotipihallaan, se ei välttämättä kestä ikuisesti.

_b1b2402logo

Vietin kolme päivää kaupungissa työreissulla. Kanoilla oli huolellinen hoitaja, mutta ehkä poissaoloni teki torpan pihamaasta silti liian hiljaisen. Kolmantena päivänä pihalla odotti nimittäin kasapäin höyheniä ja yksi ikuiseen uneen ei-niin-rauhallisesti nukkunut kanarouva. Loppupäivän etsintöjen jälkeen kolme muuta onneksi löytyivät piilopaikoistaan säikkynä mutta vahingoittumatta.

Yhden kanan hengen oli vienyt kettu tai joku muu peto. Sellainen joka tietenkin tarttuu tarjoukseen ja saapuu valmiiseen, helppoon ruokapöytään kun se on tarjolla. Minun kanani olivat liiankin helposti saatavilla, enkä edes itse ollut läsnä valvomassa että pihalla säilyy sopu ja rauha.

Lepääthän rauhassa, rouva iso kirjava. Kolme muuta tyttöä jahtasin pitkin kanalaa kiinni ja kuljetuslaatikkoon, ja sen myötä äidin vanhaan kanalaan turvaan. Siellä on heidän hyvä olla – siihen saakka kunnes päätän mihin ne voisivat muuttaa talveksi.

_b1b2368logo

Torpan piha on näin ollen hiljentynyt, lampaat ja kanat ovat lähteneet. Minäkin käyn kaupungissa taas tiiviimmin. Mutta mitä tapahtuu syksyn aikana? Sitäkään en ole vielä päättänyt.

Tuuli, tuulempi, tuulin ja katonteko

_B1B2261

Ajoitukseni on yleensä aina hyvin kohdallaan. Tälle päivälle aikataulutin kanatarhan katon uusimisen. Tietenkin samana päivänä tuuli repii melkein vasaran käsistä.

Kanoillakin on tasapainossa pitelemistä, kun tuulenpyörre kesken kaiken tarttuu rouvien muhkeisiin muotoihin ja saa pyrstösulat pöllyämään.

_B1B2365

Kanalan nikkaroinnissa olen myös edennyt ihan väärin päin. Aluksi ”vain väliaikaisia ratkaisuja”, sitten niiden korjailua, myöhemmin lisää. Katto on yksi niistä väliaikaisista, mitkä olisi pitänyt alusta lähtien tehdä kunnolla ja olisin selvinnyt huomattavasti vähemmällä vaivalla.

_B1B2200

Nyt ohjelmassa on vähän risan, alkukesästä kiinnittämäni pressukatoksen irrottelu ja sen korvaaminen toisella väliaikaisella eli aaltopeltikatteella. Jos sen lopullisen eli valokate-katon ehtisin vihdoin ensi kesänä sitten tehdä…

Mutta aina oppii. Ehkä seuraavan nikkarointikohteen osuessa kohdalle muistan, että en sorru pikaratkaisuihin vaan teen alusta lähtien pelkkää priimaa. Ihan varmaan niin.

Kuka täällä kiekuu?

Aamulla pihassa

On maanantaiaamu, ja minä sattumalta jalkeilla jo aamukuudelta. Lampaat seisoksivat pihassa, kaikilla naamat punaisia pilkkuja täynnä. Tyypit viihtyvät hyvin herukkapensaissa…

Suoma marjapuskasta tulleena

Ja kanalasta kuuluu kiekunaa. Kuin äänenmurroksessa olevan kukonpojan opettelua: kook-ka-kee-ee. Joku kanarouvista harjoittelee salaa kiekumista! Kun kurkistan nurkan takaa, kaikki ovat muina naisina ihan hiljaa.

Epäilen mustaa kanaa, joka muutenkin näyttää vähän kukolta ja munii jättiläismunia. Häntä pitäisi varmaan kannustaa harjoittelemaan lisää, täytyyhän sitä olla suvaitsevainen.

Kiitti kun autatte

lampaat auttaa

Jos ohjelmassa on pihan niittämistä, meitä on tänä kesänä yleensä viisi mimmiä urakoimassa. Minä viikatteen kanssa, neljä lammasta ympärillä rouskuttamassa omaa osuuttaan.

Tai kun teen sahaushommia, lampaat juoksevat kilpaa katsomaan mikä pihalla pitää sellaista ääntä. Ja sitten tullaan nuuhkimaan työkalut ja puutavarat. Myös silloin kun käynnistän (sähkö)moottorisahan.

lampaat auttaa 2

Illalla ajoin autolla pihaan, kyydissä peräkärry ja siinä koliseva kylpyamme. Silloinkin lampaat tulivat pihapoliiseina heti tutkimaan kuorman ja jokainen testasi myös hampaitaan peräkärryn reunaan, kukin omassa kulmassaan. Niin ja valokuvaus, se vasta mielenkiintoista onkin.

Kanarouvien kanssa olen tänä kesänä leikannut luumupuita, kitkenyt nokkosia tien varresta ja huhkinut lapion kanssa. Myös kanat tykkäävät tulla viereen katsomaan mitä tehdään ja missä voisivat olla avuksi.

Kiitos höpsöt eläimet, talkoohenki ei siis olekaan kuollut!

Huoh, taas yksi kana hautoo

_B1B6466

Eilen yksi kanarouva istua nökötti pesässä iltamyöhällä, kun muut olivat jo aikaa sitten nousseet orrelle nukkumaan.

Hautominen on siis alkanut, päättelin. Huokaus, taas se sama ruljanssi kuin toissakesänä: yksi valtaa pesän ja kaikki sinne munitut munat, eikä suostu hievahtamaan vaikka toisillakin olisi pesälle käyttöä.

Ja tipujahan tästä kanalasta ei tulisi kuitenkaan, sillä kukko puuttuu.

_B1B6485

Tänä aamuna kana istui vieläkin pesässä. Ei auttanut muu kuin töniä ja nostella rouvaa niin kauan, että sain pyöriteltyä kaikki munat helmapeltien alta parempaan talteen. Munia oli kuusi. Lopuksi nappasin pois myös muovisen munitusmunan ja heitin sen viereiseen, kaikkien kanojen yhteistuumin hylkäämään pesään.

Kun olin aikani nostellut kanan helmoja kissanhiekkalapiolla (sillä on oikeasti kätevää siivota sisäkanalan lattia), rouva lopulta nousi ylös ja marssi erittäin kiukkuisena kaakattaen aamiaiselle.

Ja sitten vasta huomasin, että tämä olikin eri kana kuin eilen. Oho. Anteeksi.

_B1B6451

Kun laumassa on yksi musta, yksi valkoinen ja kaksi kirjavaa Plymouth Rock -kanaa, eihän niitä kirjavia aina hämärässä erota toisistaan. Hautomisongelmaa ei siis taidakaan olla. Toivottavasti. Ja toivon ettei päivän aikataulut menneet rouvilla nyt ihan sekaisin.

Kuvista voisi muuten päätellä, että pihassani retkottaa tänään kolme kuollutta kananraatoa. Mutta rouvat vaan ottaa aurinkoa, kääntää välillä kylkeä ja huokailee tyytyväisenä.

Tosi vapaan kanan munia

_B1B3746 logo

Musta kanarouva on alkanut munia päivä päivältä isompia munia, vaikka minulle riittäisi ihan ne tavalliset. Kun toiset kanat tekevät pieniä, 55 gramman munia, tämä rouva pyöräytti eilen huikean ennätyksensä: 105 grammaa. Jotkut haluavat erottua joukosta.

_B1B3735

Tiedätte varmaan, mitä kaupassa myytävien kananmunien tuotenimike tarkoittaa? Vapaan kanan munat, virikekanala, luomu… Yhteistä kaikille nimikkeille on, että kanat saadaan kuulostamaan onnellisilta ja leppoisissa oloissa eläviltä rouvilta.

Valitettavasti asia ei ole ihan niin ruusuinen kuin Martta Wendelinin maalauksessa.

Vapaat kanat eivät ole järin vapaita, virikekanalassa on tilaa liikkua noin A4-paperiarkin verran, ja luomukanat elävät todennäköisesti valtavassa suurkanalassa, jossa yksilön ’lajityypillinen käyttäytyminen’ ei ihan pääse oikeuksiinsa. Nimikkeistä ja kanalatyypeistä lisää esimerkiksi täällä.

Minä kannan huolta jo siitä, että luonani asuvat kesäkanat joutuvat toisinaan jäämään suljettuun aitaukseen, jos olen itse muualla.

Ensimmäinen, pienin aitaus sisältää seuraavaa:

  • vanhaan saunaan tehdyt nukkumatilat orsineen, purulla pohjustetun lattian ja kaksi munintapesää
  • ulkoaitauksen, jossa on myös kanojen ruokailutila. Maaperä on hiekan ja mullan sekoitetta, jossa kanat rakastavat kylpeä. Kauttaaltaan verkotettu aitaus on nyt myös sadekatettu, sillä täällä alkoi sadekausi (mur)
  • Kanat menevät sisälle nukkumaan puoli yhdeksän tienoilla, ja minä käyn jossain vaiheessa pistämässä ovet kiinni seuraavaan aamupäivään asti. Kanat pysyvät turvassa.

Toinen aitaus on

  • noin 140 cm korkea verkkoaitaus, josta kanat eivät pääse yli eikä naapurustossa asuva kettu pääse ali (kunhan ehdin tiivistää alareunan)
  • Tilaa on muutama kymmenen neliötä, kanat voivat kuljeskella luumupuiden katveessa ja saunan edustalla.
  • Tilaa on tekeillä vielä lisää, heti kun ehdin laajentaa.
  • Täällä uskallan pitää kanoja päiväsaikaan myös silloin, kun olen itse päiväsajan poissa.

Kolmas alue on kanojen – ja minunkin – ehdoton suosikki: koko pihamaa vapaassa käytössä. Kun olen koko päivän itse kotosalla ja liikuskelen paljon pihamaalla, kanat saavat myös tehdä niin. Välillä ne menevät lampolan kulmille kaivelemaan maasta matoja, tulevat vierestä seuraamaan kun pesen autoa tai siivoan saunatupaa, kulkevat perässäni ja ottavat torkkuja ja hiekkakylpyjä.

Kettuhavainnon vuoksi avoin pihamaa ei kuitenkaan enää ole jokapäiväistä ylellisyyttä. En halua että kanoista jää jäljelle vain kasa höyheniä. Mutta kolmen alueen järjestely lienee nyt aika hyvä kompromissi, kaikkien kannalta. Näillä eväillä kanat ovat myös todellisia vapaita, onnellisia kanoja joilla on melkoinen virikekanala käytettävissään. Melkein luomuja myös; rehun osuus ravinnosta on vain pieni murto-osa.

_B1B3780

Joku voi tietysti sanoa, että yksikään tuotantoeläin ei ole täysin vapaa – mutta jos kana saisi valita, uskallan väittää että se valitsisi juuri tällaisen elämäntavan ja melko mielellään. Onhan täällä vapaus liikkua melkein miten tykkää, mahdollisuus olla välillä myös erillään muista, ruokahuolto ja siivous toimii, turvallisuuspalvelu päivystää.

Tänään kaikki rouvat päättivät käydä päiväunille vanhan saunan seinustalle. Ne asettuivat vieri viereen hiekkakylpyihin ja silmät alkoivat painua kiinni. En ole muistaakseni nähnyt että kana haukottelee, mutta jos ne niin tekisivät, olisin varmasti nyt nähnyt. Ja olisittepa kuulleet, miten tyytyväinen, laiska kujerrus siitä kanakylpylästä välillä kuului.