Kettu ja kanat

kun palasin helsingista

Torppa on ollut kesäeläimilleni varsinainen paratiisi. Eläimet saavat kulkea pääosin vapaasti pitkin tiluksia, ja menevät itsenäisesti nukkumaan ja syömään kun haluavat.

Mutta tänään sain todeta, että paratiisiin hiipii varjoja: mökkitiellä loikki iso ja komea kettu. Matkaa havaintopaikalta kanalaan on noin 150 metriä.

Tämä onkin ensimmäinen kerta kun näen ketun täällä Torpan kulmilla. Ja toinen kerta koskaan – edellisen/ensimmäisen kerran tein kettuhavainnon Helsingin Kalasatamassa viime talvena.

_B1B6696

Meillä on siis pienoinen ongelma. Nyt voin tehdä seuraavaa: antaa kanarouvien nauttia päivisin kesäelämästä kuten tähänkin saakka, vailla huolen häivää, ja yrittää itse vahtia ettei metsän rosmo tule ja vie kanoja mukanaan. Tai voin pitää kanat suljetussa, verkotetussa pihatossaan, joka on periaatteessa riittävän suuri – mutta eihän se rouville enää riitä kun ovat tottuneet kulkemaan vapaasti missä haluavat. Lisäksi saisin närkästyneiden kanojen vihat niskaani niin epäkohteliaasta toiminnasta.

Kolmas vaihtoehto on kiirehtiä het aamusta rautakauppaan hakemaan lisää kanaverkkoa ja aloittaa kunnon virikekanalan rakentaminen. Minun kohdallani se tarkoittaisi mahdollisimman suurta huvipuistoa, jossa kanoilla riittäisi tekemistä ja tiluksia, mutta alue olisi verkolla rajattu. Ei sekään koko pihan vapautta korvaa, mutta olisi sentään kompromissi ja kanoille kivempi.

Huoh. Aina riittää jännitystä.

Vapaat kanat

_B1B0037

Kanarouvilla on ollut kauhean paljon puuhaa. Enää ei riitä, että ruoputtavat oman pihattonsa mullin mallin, nyt on koko Torpan pihan putsattavana.

Yritän pitää jonkinlaista kuria ja järjestystä yllä näille kaunottarille. Tavoitteena on sulkea kanalan ovet yöksi ja avata aamupäivällä vasta, kun kaikki ovat ehtineet munia virallisesti hyväksyttyyn pehkupesään.

Toissakesän kokemuksella uskallan kuitenkin veikata, että jossain vaiheessa munat alkavat salaperäisesti vähentyä, ja rouvat nähdä erityisen paljon vaivaa etsiessään pihalta yhä kekseliäämpiä piilopaikkoja munimiseen.

_B1B0019

Viikko sitten Torpan niittokoneiksi saapui myös kolme valkoista palleroa. Tässä on Urpu. Mainittakoon että tästä karitsasta on tulossa kovaa vauhtia seurallinen villakoira, jonka rapsuttamista ei saisi lopettaa ollenkaan – ainakaan jos Urpulta kysytään. Parempia kuvia odotellessa.

Kesäkanat lomailemassa

_B1B6624

Tänään saapuivat kesän ensimmäiset vieraat. Kunnon kanarouvien tapaan aika kovan metakan saattelemana; rouvat tuntuivat olevan kovin tuohtuneita kun heidät kesken aamupäivän rutiinien siirrettiin tutuista ympyröistä vieraaseen paikkaan. Yksi rouvista oli jo matkalla pyöräyttänyt kauniin valkoisen munan kuljetuslaatikkoon.

Tai tuohtumuksensa esitti kanoista kaksi, toiset kaksi asettuivat ensi töikseen hiekkakylpyyn muina naisina. Ja ne kovaääniset – ymmärrän kyllä: heillä oli jäänyt päivän muninta tekemättä.

_B1B6616 2

Meni alle vartti, kun munintapesät oli jo löydetty sisätiloista ja oljet aseteltu uuteen uskoon. Mutta vaikka pesiä on kaksi ja kanoja saman verran, ei kesäkodin ensimmäisistä munista tahtonut tulla mitään. Kaakatuksesta ei tullut loppua, kun toisella tuntui olevan koko ajan parempi pesä ja paremmat pehkut. Välillä täytyi lennähtää pihalle huutamaan ja taas juosta takaisin pesän ääreen katsomaan olisiko pesä jo kelvollinen tai kenties se kollegan pesä sittenkin parempi. Myös järeämpiä aseita kokeiltiin: istuttiin toisen päälle, painettiin jalalla toisen päätä pehkuihin ja vähän nokittiin helttaa.

Tunnin kuluttua kävin katsomassa tilannetta – kaikki neljä kanaa olivat rauhoittuneet ulos, torkkuen hiekkakylpykuopissa auringonpaisteessa. Sisällä kaksi pientä ja sievää munaa lepäsivät vieri vieressä, samassa pesässä.

_B1B6708

Farmin normipäivä

lampaat2

Ihan tavallinen sunnuntai Torpassa.

Kesäkana Silvia päätti, että hän on nyt valmis äidiksi. Kanaan iski hautomisvietti, ja silloin ei auta muu kuin antaa rouvan hautoa. Koska kukkoa ei ole lähimaillakaan, lapsia kahdesta Silvian jemmaamasta munasta ei ole luvassa. Mutta hautominen kestää silti kolme viikkoa, ja yksi pesä näyttää olevan nyt varattu heinäkuuksi Silvialle ja hänen äitiyshaaveilleen.

Toinen kesäkana Margareeta oli syystäkin hermostunut. Seuraneitinä toiminut Silvia ei poistu pesästä, ja Margareetan on ulkoiltava Torpan pihamaalla kaiket päivät yksin. Sehän ei kanan luonteelle oikein sovi, joten Margareeta tarvitsi uuden seuralaisen. Sellainen saatiin jo lounastunnilla pahvilaatikossa suoraan kanatarhan ovelle. Ensin uusi Adele-rouva kaakotti tarhassa yksin suoraa huutoa, sitten se juoksi ympyrää Margareetaa karkuun. Näiden alkutoimien jälkeen rouvat jäivät luumupuiden alle sopuisasti ruopsuttelemaan.

Minun urakkani oli siirtää lampaiden aitausta. Kesälampaani Elviira, Sirkku ja Silmu kaipasivat uutta ja vehreää heinää. Siispä sain purkaa liki 100 metriä verkkoaitaa, hilasin sitä hieman pellon itälaitaa kohti ja nakuttelin aidantolpat uudestaan maahan. Kevyt koko päivän urakka yli 25 asteen paahteessa.

Kun minä riuhdoin aitaa ja hakkasin tolppia lekalla peltoon, lampaat päättivät tehdä seikkailullisen karkumatkan Torpan pihamaalle. Apilanurmikko oli jotain uutta ja ihanaa, samoin karviaismarjapensaan lehdet. Ja kanala, jonne karkumatkalla olevat villapaidat myös kirmasivat. Viikari-ikäiset Sirkku ja Silmu ajoivat kanoja takaa, kunnes kyllästyivät. Ja hyppivät ja pomppivat pitkin pihaa kuin hauskalla piknik-retkellä konsanaan.

Noin kaksikymmentä minuuttia karvapallot jaksoivat seikkailun riemua, mutta sitten iski uupumus (ja luultavasti ähky) ja oli päästävä kotiin päiväunille. Minun tehtäväkseni jäi avata karkulaisille portti kotiaitaukseen.
lampaat3

Kun iltahämärässä menin sulkemaan kanatarhan ulko-ovea, sain todeta että uusi kanarouva Adele puuttuu. Puolen tunnin etsiskelyn jälkeen kadonnut kananen löytyi, se oli leiriytynyt reilun 2 metrin korkeuteen yläpuolelleni, luumupuun oksalle. En voinut oikein muuta kuin toivottaa rouvalle hyvää yötä.

kanat1

Olen viettänyt nyt tasan kuukauden Torpassa. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus elää tällaista kesäelämää. (Kiitos siitä kuuluu ensisijaisesti itselleni, itsehän näin päätin tehdä ja toteuttaa 10-vuotisen haaveeni koko kesästä maalla.)

Mutta silti, vähän vähempikin toiminta riittäisi yhdelle päivälle. Terveisin punaniskainen downshiftaaja-kesäfarmari, kolme lammasta ja viisi kanaa.