Pakastimen tyhjentäminen

_B1B5725 2

Päätin jo kevättalvella tyhjentää ja sulattaa kaupunkikodin pakastimen. Jään paksuudesta päätellen ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Mutta sitten tulikin kaikenlaista estettä: Testaanpa voiko pekonia pakastaa. Ai sitruunan voi laittaa pakkaseen ja käyttää myöhemmin. Onpa tämä jäätelön itsetekeminen kivaa.

Pakastin ei tyhjentynyt, päin vastoin. Sinne alkoi ilmestyä erilaisia pikku purnukoita ja pusseja, kokeilueriä vähän kaikenlaista.

_B1B5727 2

Kun oli kaksi viikkoa aikaa ennen kesämuuttoa Torppaan, otin projektista niskaotteen. Tein inventaarion, laadin lukujärjestyksen ja yhdistelin ruoka-aineita erilaisiksi jämäaterioiksi.

Ja voilà! Kaksi yötä muuttopäivään, ja pakastin on sulatuksessa. Kun ei sitä lukujärjestystä voinut tietenkään tehdä niin, että olisin jäänyt vähän enemmän aikavaraa sulattamisen kanssa.

_B1B5732 2

Tänään illalla sainkin huhkia kyökissä: sitruuna-katkarapu-kanttarellipastaa, ruusumuffineita, vuohenjuusto-mansikka-pestopiiraita, marjasmoothieta aamuksi. Toivottavasti syksyllä voin tuoda samaan pakastimeen taas purkkitolkulla mustikkaa ja vadelmaa Torpalta. Ja ehkä niitä vuohenputkia, nokkosia ja mitäkaikkea.

Kanttarellit aion kuitenkin syödä tuoreena, ovat huomattavasti parempia niin.

 

Pitsiliinat tauluksi

_B1B3351

Nämä pitsiliinat ovat sukuni naisten virkkaamia. Joukossa lienee pari matkamuistoa, joita samat naiset ovat maailmalta tuoneet. Yksittäin ne eivät ole olleet minusta kovin kiinnostavia, mutta yhdessä ne tuntuvat herättävän paljon hyviä fiboja. Kuinka paljon naisenergiaa niiden silmukoihin onkaan vuosikymmenien aikana varastoitu?

Kuten sanottu, raahaan maalta kaupunkiin lähes aina jotain pientä ja tärkeää mukanani, jotain millä saan myös Helsingin-kotiini kodikkuutta ja omaa fiilistä. Kuitenkin niin, että en tuo kaupunkiin mitään turhaa ja tarpeetonta pölynkerääjää, vaan asioita mille on jo valmiiksi mietitty paikka ja tehtävä.

Viimeisin maalta tuotu aarre onkin iso nippu vanhoja pitsiliinoja. Niitä pieniä ja pyöreitä, joita oli mummolassa telkkarin päällä ja pienen kahvipöydän keskellä, ja pitsiliinan päällä ehkä kynttilä tai ruukussa kukkiva saintapaulia.

_B1B3325

Liinat on vain silitetty ja kiinnitetty ison, valkoisella kankaalla päällystetyn pahvilevyn päälle. Tausta on ison pahvilaatikon laidasta leikattu; kaupunkikodissa kun tykkään hyödyntää mahdollisimman paljon jämämateriaaleja askarteluihini.

Samasta kierrätyksellisestä syystä piirtelen välillä sisustustauluja pizzalaatikon kylkeen ja nikkaroin huonekaluja kuormalavoista – jotka muuten saivatkin nyt ensiesiintymisensä tässä kuvassa!

pitsiliinat

Taulun lopullinen ripustuspaikka on makuualkovin seinällä.

Käytännön funktio pitseillä on parantaa osaltaan kodin akustiikkaa. Fiilisfunktio on tälläkin kertaa tuoda Torppaa ja Joutsaa lähemmäs minua, myös täällä kaupungissa ollessa.

Vaikka aluksi haaveilin, että taulu koostuisi vain valkoisista pitseistä, lopputulos on kuitenkin paljon parempi näin. Kun hyväksyin mukaan kaikki pitsin eri sävyt, taulu onkin yhtäkkiä kuin tiivistetty värikartta kaikista kodin huonekaluista ja tekstiileistä. Kiitos vain kaikille niille sukuni naisille, joiden kädenjälki on kuin luotu tätä kotiani varten. :)

 

Pala mökkiä kaupunkiin

poytakuusi

Kiikutan lähes aina Helsinkiin mukanani jotain maalta. Joulun alla kaivoin lapiolla matkalaukkuun pienen kuusen, joka viihtyikin yllättävän hyvin kaupunkiasunnossa kukkaruukkuun istutettuna. Kunnes kävin helmikuun alussa Brasiliassa, ja kolme viikon matkan aikana kuusi oli kuivunut korpuksi.

Matkalaukku

Toukokuun alussa koivut olivat kauniisti hiirenkorvalla, ja sulloin matkatavaroiden mukaan myös nipun koivunoksia. Ne sulostuttivat citykotia leikkokukkien sijasta kauniisti parisen viikkoa.

Nyt en enää tuo maalta mitään kaupunkiin, vaan päin vastoin yritän aloittaa pakkaamisen ja siirtyä taas kesäksi Torppaan asumaan. Tiedän jo etukäteen, millainen kenkien määrä mukaani lähtee, ja miten moni kenkäpari palaa syksyllä taas Helsinkiin kertaakaan kesän aikana käyttämättä…

Paitsi jos tänä vuonna osaisin olla järkevä, ja jätänkin kaiken turhan ja sellaiselta kuulostavan kaupunkiin. Järkevyyteni jää nähtäväksi – muutto koittaa toivon mukaan viikon päästä!

Projekti Kitchen Goddess etenee

kollaasi

Ihan tavallinen arkipäivän aamupala tekeillä. Vaikka ekassa kuvassa näytän ehkä siltä, etten tietäisi mitä olen tekemässä, kuva hämää: oikeastihan teen liekityshommia kotikeittiössäkin joka päivä.

Lapsuuteni kodissa ruoka oli asia, jolla lähtee nälkä aina seuraavaan ruoka-aikaan saakka. Ehkä siksi olen vieläkin vähän samalla linjalla: jos on nälkä, syön jotain mitä kaapista ensimmäisenä käsiin osuu tai poikkean hetken mielijohteesta mäkkäriin, kun se on nopeaa eikä aikaa tuhlaannu suotta niin arkiseen asiaan kuin syömiseen.

Jotain on kuitenkin tapahtunut, sillä viimeisen parin vuoden aikana olen alkanut pikkuisen kiinnostua ruoasta. Siis ihan oikeasta ruoasta.

_B1B3278 3

Nautin valtavasti siitä, kun saan istua valmiiseen illallis- tai aamiaispöytään. Mutta nyt tämä aamiaistyöpaja taisi kertoa, että ehkä osaisin joskus tarvittaessa itsekin. Kas tässä, uppomuna-paahtopaistibaageli tankoparsalla, paahdetuilla tomaateilla ja pinaatilla.

Pohjana tuossa on perinteinen vesirinkeli, juuri sellainen mitä lapsuudessani syötiin päiväkahvin kanssa kastamalla rinkelin kulmaa kahviin tai minun kohdallani maitolasiin. Jotain tuttua ja turvallista siis tässäkin annoksessa.

_B1B3225 2

Kuten aiemminkin olen maininnut, olen keittiöhengettärenä vielä ihan aloittelija. Mutta hyvässä seurassa (kiitos Ansku!) ja hyvällä opastuksella uskalsin kokeilla juttuja, mitä en ehkä kotona omin päin lähtisi testaamaan. Kuten uppomunan valmistusta ja flambeerausta (josta hetken aikaa pohdimme, mitä se mahtaa edes tarkoittaa).

Kuvan punajuurimarinoitu graavilohi jäi minulta kokonaan maistamatta. Se oli yksi niistä jutuista mitkä emäntämme, sangen herttainen ja kannustava Sara La Fountain oli tehnyt etukäteen valmiiksi. Muuten olisimme hikoilleet keittiössä vielä illallakin.

_B1B3310 2

Jälkiruokani (kuva alla) ei ollut ulkonäöllä pilattu – en tiedä miten sain siitä tuon näköisen kun kaikilla muilla (kuva yllä) oli lopputuloksena toinen toistaan kauniimpia, orvokeilla koristeltuja miniatyyrikakkuja.

Mutta maku on kai se tärkeämpi osuus, ja se että liekitetyt hedelmät tuossa ovat ihan itse tehtyjä. Nyt jo mietin, miltä mahtaisi maistua torpan oma raparperi liekitettynä – luulen että testaan sitä vielä kesän aikana… Sammutuspeitteen sain pari vuotta sitten torpalle synttärilahjaksi, se tulee olemaan varmuuden vuoksi vieressä.

_B1B3316 2

Koko aamiaisworkshopista on kiittäminen ihanaa Anskua, joka kutsui minut tiistaiaamuksi mukaansa Espan Kokkikoululle. Siellä bloggaajat pääsivät testailemaan suonenjokelaisia Keski-rinkeleitä erilaisilla täytteillä, enkä tiedä oliko mukavampaa se itse tekeminen vai syöminen. Mutta nyt ainakin uskallan sanoa, että olen taas pari pientä askelta lähempänä kitchen goddess -taitotasoa. :)

Ilona liekeissä -kuvista myös kiitos Anskulle!

Torpassa ja kaupungissa

_B1B9777blogi

Koska en edellisellä kerralla saanut kaikkia (tämänkertaisia) joulukuvia valmiiksi, kävin tiistaina pyörähtämässä taas Torpalla. Enkä ehtinyt vieläkään ihan kaikkea. Siispä raivaan kalenteriin pian taas jonkun sopivan rakosen, jolloin menen vielä kertaalleen jatkamaan.

_B1B9770blogi

Juuri nyt kaupungissa on vaan pölähtänyt iso määrä erilaisia työjuttuja tehtäväksi, tietenkin kaikki ihan samaan aikaan ja kaikissa ihan samat deadlinet. Siksi oleilen nyt enemmän aikaa kaupungissa kuin maalla – mutta ei haittaa, sillä olen oikeasti alkanut viihtyä myös täällä kaupunkikodissani.

Ja onhan täällä nyt tekeillä kaikenlaista kodinlaittoakin, mikä motivoi viihtymään. Ja työtkin on ihan kivoja :)

_B1B9791blogi

JA minulla on alkanut tulppaanikausi, niin kuin varmaan aika monella muullakin. Nekin on kivoja. (Tänään on ilmeisen kiva päivä tämän pääkopan sisällä)

Perjantai-illan kunniaksi aion nyt vielä paistaa pinaattilettuja. Verenluovutus on taas edessä, ja haluan tankata rautaa jotta hemoglobiiniarvot ovat ainakin sitten kunnossa.

Niin ja aion tänään myös maalata uuden sohvapöytäni. Josta lisää pian, kunhan saan urakan valmiiksi. Olen siitä jo nyt aika ylpeä, koska en tosiaankaan ole mikään mestari vasaran ja sahan kanssa. Ja niistä puutteistani huolimatta lopputulos on aika veikeä!

Nikkarointia keittiössä

_B1B0513blogi

Kun pääsin kaupunkikodissa vauhtiin koti kuntoon -projektissani, alkoikin tapahtua vähän joka rintamalla. Eilen keittiössä näytti tältä.

Vasara oli omasta takaa, mutta varsinaiset työkaluni ovat Torpassa. Lopulta lainaporan ja -sahan avulla pääsin vähän mylläämään kaikkea sitä omaisuutta mitä vuosien varrella on itselle ehtinyt kertyä (kuten erinäinen kasa vanhoja kuormalavoja).

_B1B0531blogi

Saha- ja poraurakoinnin sain valmiiksi päivässä, seuraava vaihe jää odottamaan ehkä sunnuntaille. Melkein jo itseäkin jännittää, mitä saan tällä kaikella aikaan: pelkkää sahanpurua ja puupalikoita, vai kenties jotain hyödyllisempääkin.

Anteeksi, naapurit. En ehkä ole se kerrostalon suosituin naapuriasukas. Mutta lopetin sahaamisen sentään jo illansuussa…

Kevään ensimmäinen väri

Sininen1

Olen nyt viettänyt kaupungissa useampia päiviä yhteen soittoon, ja missiona on vihdoin saada koti täällä ns. edustuskuntoon. Liian monia pieniä juttuja on jäänyt laittamatta, viimeistelemättä ja ”vähän harkintaan” tässä asunnossa viettämäni 3,5 vuoden aikana.

Projektiin kuuluu luonnollisesti poiketa myös pikkuisen sivuraiteille; kuten tyhjentää pakastin vanhoista ruokatarpeista, vaikka kukaan tuskin tulisi katsomaan onko pakastimeni edustava vai ei. (Onpa ainakin ollut hyvä syy tehdä mustikkapiirakkaa ja sekoitella smoothieita harva se päivä.)

Sininen3

Ihan hiljattain sain päätökseen pitkään keskeneräisenä roikkuneen ruokapöytäprojektin, eilen hioin kylppärissä kasan raakalautaa yhtä nikkarikokeilua varten, ripustin seinälle netistä tilaamani taidejulisteen ja tänään sain lyhennettyä kattovalaisimista liian pitkät, nippuun sidotut johdot.

Kevään ja kodinpuunausprojektin myötä kotiin on salavihkaa päässyt luikertelemaan myös väriä. Siis jotain muuta kuin valkoista, beigeä ja mustaa. En ole ihan varma miksi tai milloin näin on päässyt käymään, mutta onhan tuo nyt, ihan selkeästi. Väri. Vaalea denimsininen.

Sininen2

Sinistä on hyvin maltillisiä määriä, ihan pieni pisara siellä ja toinen tuolla. Mutta jostain syystä olen alkanut tykätä niistä pisaroista. Onko syytä huolestua?