Villahamevahinko

Noolan tuubi

Kun mökillä tulee kylmä, käärin itseni villaan ja vällyihin perhosentoukka-tyyppisesti. Muutama päivä sitten lämmike löytyi satunnaisotannalla yhdestä Helsingin-muuttolaatikosta: Noolanin keittovillainen kauluri. Josta tulikin yhtäkkiä ihan hyvä hame.

Ruskeat maiharit

Kauluri on vanhan blogini mukaan ostettu Helsingistä, Noolanin myymälästä maanantaina 24.1.2011. Se onkin ollut varsinainen järkiostos, ottaen huomioon että olen muistini mukaan käyttänyt kauluria kaulassa ehkä kaksi kertaa.

Noolan kauluri

Mutta kun iltakoleassa torpassa kiskoin kaulurin jalkojen peitoksi, totesin että sehän istuu paremmin hameena kuin kaulurina minulle koskaan. Niinpä siitä tuli hame. Ja ihanan lämmin sellainen.

Mokkanilkkurit

Turhamaisuuttani meinasin muuten laittaa kuvaan nuo mokkanilkkurit, jotka myös löytyivät muuttolaatikosta kun yritin etsiä vedenkeitintä. Jota ei löytynyt vaikka kolusin viitisenkymmentä laatikkoa läpi kolmeen kertaan.

Mutta niin. Nilkkuri olisivatkin 12 sentin piikkikorkoineen olleet tosi uskottavat märällä, kelirikkoisella torpan pihalla… Mutta huikkaa hep, jos haluat ostaa ne minulta parempaan miljööseen. Vaikka jonnekin missä on asfalttia :)

Minä ja sukset

Metsasukset

Muistin, miksi en koulussa tykännyt hiihtämisestä. Olen aika kehno hiihtäjä: en ehkä pärjäisi sille venezuelalaiselle MM-kilpailijalle. Mutta talvea Torpalla riittää vielä pitkäksi aikaa, joten ehdin ainakin opetella taas tekemään suunnilleen suoraa latua hangen pintaan.

Adventure begins Torpan Tytto

Nyt on sitä paitsi sellaiset kengätkin, jotka oikeasti sopivat suksien kanssa yhteen. Metsäsukset, yhden koon eräsiteet ja vaelluskengät. Ja keväthanki ja aurinko! Idyllistä ei puutu oikeastaan muuta kuin se sulava hiihtotaito, jotta voisin sivakoida tuulen lailla tuonne pellon laitaan ja siitä kuusikkoon kuin metsän poika jylhän kuusiston.

Chiruca vaelluskengät

Vaan eipä haittaa. Eilen oli nimittäin ensimmäinen päivä tulipalon jälkeen, kun päätin vain olla. Vietin koko päivän Torpalla, kävin pariin otteeseen suksimassa metsässä, haahuilin ja illalla villiinnyin avaamaan television.

Vähän aikaa piti etsiä töpseliä ja tutkia kaukosäädintä, mistä löytyisi oikeat nappulat kanavan vaihtoon.

Luulen, että päivän mittainen laiskottelu teki tähän väliin nyt ihan hyvää.

 

Sukset Peltonen / Retkisiteet Finngrip /
Vaelluskengät Chiruca Ibex – kengät saatu testikäyttöön Remekseltä

Talven lempikengät (taas yhdet)

tyttömaiharit

Näin talviskaudella olen saanut jättää kumpparit nurkkaan, ja huopikkaatkin ovat vaihtelevassa säässä jääneet harmillisen vähälle käytölle. On tarvittu jotain näiden kahden kenkämallin välimaastosta, joten ostin Slovakiasta (taas) uudet kengät. Mutta kivat ja hyvät, noin niinkuin perusteluksi ostokselle!

Ennen matkaa ajattelin, että jos reissusta löydän harmaat maiharit, olisi se aika napakymppi. Oheistoiveena kenkien tulisi olla aitoa nahkaa, hetivalmiiksi mukavat jalassa, ja niiden pitää vielä näyttääkin kivalta.

Ja kas – sen jälkeen kun olin kaikki kenkäkaupat Bratislavassa kiertänyt läpi, sellaiset löytyi. Kiitos, itselleni kärsivällisyydestä ja kiertämisestä. Kiitos, Bratislavan kenkäliikkeet joissa on valtavan paljon enemmän valikoimaa kuin Suomessa. Ja kiitos matkalaukkuni, joka kuuliaisesti venyi niin että uudetkin shoppailut mahtuivat paluumatkalla yhteen matkalaukkuun. Vieläpä käsimatkatavaroihin (kiitos vain Finnaririn uuden ”halpa”matkustusluokan, jonka vuoksi piti kuitenkin ostaa kamerajalustalleni erillinen paikka ruumaan ja kaikki muu oli saatava mahtumaan käsimatkatavaroihin).

Mutta niin – uudet kengät. Ovat olleet käytössä siitä lähtien melkein päivittäin. Hyvät on!

Metsän houkutus

_B1B3108

Vaikka olen metsässä omin päin, en tunne olevani yksin. Mieli tyyntyy, ajatukset vaeltavat vapaasti. Niin suloisesti mieltä hellivää metsäterapiaa.

Tänä kesänä metsä on vetänyt puoleensa päivittäin. Jos en muuten ehdin poiketa kuusikkoon hortoilemaan, vähintäänkin pysäytän auton ohimennessä hiekkatien laitaan jotta saan vetää keuhkoihin raikasta metsäilmaa ja noukkia taas pari kantarellia kyytiin.

_B1B3052

Tämäkin ilmiö on elämässäni melko tuore. Koko lapsuuteni ja teinivuodet metsän keskellä viettäneenä metsä on vain ”ollut”, ei kiinnostavana muttei myöskään luotaantyöntävänä. Se on vain ollut aina siinä. Mitä on tapahtunut? Nyt huomaan joka päivä miettiväni, mitä kaikkea metsästä voisi käydä taas hakemassa: marjoja, sieniä, materiaaleja askarteluun, kauniita oksia, pyöreitä kiviä ojan pohjasta… Tai sitten valokuvia, lintuhavaintoja, eläinten jälkiä.

Erakkoluonteelleni metsässä samoilu sopii erityisen hyvin. Ei haittaa, vaikkei voi koko ajan puhua pälättää  jonkun kanssa. Ja koska huomaan olevani melko usein kärttyinen kiireestä, stressistä tai siitä että on aamu, voin käydä vaivihkaa viemässä ylimääräiset kärttyilyt metsään ja unohtaa sinne. Kaikki kiittävät.

_B1B1696

Ja nyt sain testikäyttöön Remekseltä *) uudet ystävät metsäretkilleni. Vaikka kumisaappaat ovat aina hyvä valinta mihin vaan, näistä jalkani todennäköisesti kiittävät enemmän. Halusin kengät, jotka ovat yhtä huolettomat kuin kumisaappaat, mutta mukavammat ja kaikkiin vuodenaikoihin sopivat. Ei liian painavat, varressa pitää olla riittävästi mittaa ja lestin on oltava sopiva myös metsäsuksiin. Vaelluskengät tuntuivat täyttävän kaikki nuo kriteerit.

Ensimmäinen sieniretki taittui vähän jäykästi, sen jälkeen kerta kerralta paremmin. Palaan kenkiin myöhemmin, kunhan käyttökokemusta kertyy lisää ja osaan kertoa miten näiden kanssa oikeasti menee.

*) Kengän malli on Chiruca Ibex, kesän 2016 uutuusmalli kuulemma. Kevyempi kuin tällaiset pitkävartiset vaellus-/eräkengät yleensä; ainakin minun jalkani jaksavat hyvin nousta näillä tarpoessa.

Hyvät, parhaat kumisaappaat

_B1B3660

Torpalla korkokengistä on harvemmin iloa, mutta kumisaappaita sen sijaan ei voi olla liikaa. Niitä kun tarvitsee joka päivä aamusta iltaan. Niinpä ostin tänään yhdet lisää.

_B1B3667

Viime kesänä ostin ihan samanlaiset mutta valkoisena, kirkonkylän tavaratalosta eli Tokmannilta. Jos valkoisia olisi vielä ollut hyllyssä, olisin ostanut sellaiset taas. Vaan kun ei ollut, tyydyin viimeiseen tarjolla olevaan väriin; musta-shokkipinkki ei värimalleista ehkä ole suosikkini, mutta kengän lesti on hyvä ja vuoden kokemuksella valkoiset ovat osoittaneet olevansa yllättävän hyvälaatuiset.

Metsään, pellolle ja lampolaan pistän silti jalkaan ne perinteiset, yli 20-vuotiaat kontiot. Ne joista toinen on korjattu jesarilla – tai ne siskon vanhat joissa jesaria on jo molemmissa saappaankärjissä.

_B1B3664