Katso tähtiä

376A1703

Katso tähtiä
tänä yönä
ja sä tiedät
missä mä olen

Lauantai-ilta, on jo syyskuu ja pimeä. Palaan taas kerran työreissulta Helsingistä, kävelen bussipysäkiltä kotiin. Asfaltilla on paljon kiviä, mutta niillä onkin sarvet. Ehkä kaikki Joutsan etanat ovat hitaalla matkallaan jalkakäytävän yli kohti suurta tuntematonta.

Huomaan vasta nyt, että jalassa onkin kumisaappaat. Olin lauantaipäivän Espoon metsissä valokuvaamassa, näköjään sen jäljiltä unohdin vaihtaa kengät.

Kiirehdin matkalaukkuni kanssa kotiin, marketti tien toisella puolella on vielä 10 minuuttia auki. Kävellessä puntaroin, tekeekö mieleni olutta vai ehkä sittenkin Pepsi Maxia. Olut olisi noista kahdesta terveellisempi, mutta viime aikoina olen syönyt aika paljon sokeria ja makea esanssi voittaa vertailun.

376A1721

Harpon yli kotipihan, tienristeyksen halki, nurmikon yli ja kauppaan.

Taivas on täynnä tähtiä, tiellä keltaisia lehtiä. Ohitseni menee yksi tyhjä taksi, muita ihmisiä ei näy missään. Helsingissä niitä olikin ihan riittävästi. Tästä hiljaisuudesta aika kovasti tykkään.

376A1726

Kotona menen vielä terassille tuijottamaan taivasta. Maailmanloppu ei tainnut tänään vielä tulla, tähdetkin ovat omilla paikoillaan.

Muuttolaatikoiden keskellä

Jaloleinikki

Olen Helsingistä muuton jälkeen elänyt torpalla nauttien verraten runsaasta sisustuksesta: tuoleja on varmaan 25, sänkyjä kolme ja muuttolaatikoita kymmenittäin.

Olen ollut iloinen siitä, että kuukauden aikana täällä ei ole käynyt yhtään yllätys- tai muutakaan vierasta. Jos kävisi, en ehkä pyytäisi sisään. Täällä näyttää oikeasti kamalalle. Ahtaat polut kulkevat tavaravuoriston laaksoissa huoneesta toiseen.

Onneksi laatikkovuoristo madaltuu pian – sillä muutan ihan kohta taas! Pitäjän kirkonkylässä, siis ihan siellä vilkkaassa ydinkeskustassa jossa on pankkiautomaatti ja lounasravintola ja huoltoasema ja kaikkea, odottaa kohta remontista valmistuva uusi koti. Uusi kaupunkikoti.

Mansardikattoisessa talossa

_B1B0728web

Viime viikolla kyläilin ihanassa prinsessaunelmassa. Ainakin maalaisromantiikka-huvilaidylli-tyypin unelmakodissa: kaunis vaaleanpunainen, mansardikattoinen talo pienen ja soman puutarhan keskellä, kirkonkylän kupeessa.

_B1B0801

Ystäväni on 10 vuoden ajan remontoinut, kunnostanut ja sisustanut kaunista taloa – ja kokonaisuus on valloittava. Juuri sellainen, mistä saa itselleenkin taas inspiraatiota oman mökin laittamiseen. Ja sitä inspiraatiota olen jo jonkin aikaa itselleni kaivannut.

Tämän kyläreissun jäljiltä innostuin jopa siinä määrin, että päätin järjestellä mökkini makuukamareihin kertyneet rojulaatikot vihdoin pois nurkista ja heittää turhia tavaroita pois. Se onkin sitten eri asia, sainko toteutettua tämän aikeen (no en), mutta ainakin tavaroiden vähentäminen tuli nyt merkittyä mökin pitkähkölle to do -listalle.

_B1B0928

Onpa ihanaa löytää näin visuaalisia paikkoja ihan lähiseudulta. Ensin löytyi kukkakauppa Emmaliina (postaus löytyy täältä), ja nyt tämä ystäväni kaunis koti. Tänne täytyy piipahtaa toistekin.

_B1B0764web

Itse asiassa pari päivää myöhemmin pääsin käymään toisen ystävän kodissa, jossa myös sain monta uutta inspiraation kipinää kodin sisustamiseen, erityisesti käsitöiden näkökulmasta. On tämä mahtavan inspiroiva paikka tämä kotikontu!

Havuprinsessa

emmaliina copy
Havuprinsessa kukkakauppa Emmaliinan ovella. Täydellinen!

Saavuin jouluksi kotipitäjääni. Ensi töikseni kiersin rautakaupat, kukkakaupan, ruokamarketin ja paikallisen halpahallin, päivittääkseni mökin perustarpeet itselleni ja pikkulinnuille. Ja hiiriä varten pari uutta loukkua. Kaikenlaista pientä ja sievää, siis.

Tänään kävin äidin kanssa tismalleen saman kierroksen, kun tarvittiin lisää vastaavaa vanhempien kotiin. Illan puuhailin mökillä jouluaskartelujen parissa, sitten kävin vanhempien kodin saunassa. Ja nautin.

Mietin jälleen kerran, mitä Helsingissä täältä kaipaan. Saunaa, ehdottomasti. En tiedä miten oikeastaan pärjään kaupungissa ilman sitä.

Omaa pihaa, jonne voi hipsiä vaikka villasukissa aamulla. Metsää, joka ympäröi lopulta kaikkea. Lintuja, eläinten jälkiä lumessa, paikallisia kylähulluja joiden kanssa itsekin on tuttu. Kirkonkylää, josta saa tarvittaessa melkein kaikkea: tänään onnistui melkein epätoivoinen joululahjanmetsästys, kun lahjalistalta unohtunut vohvelirauta löytyi joulupakettiin lopulta pienen rautakaupan ylimmältä hyllyltä – koko kirkonkylän ainoa tuote, joten eittämättä se on myös lajissaan paras.

Ja sitten se yksi tuore tuttavuus, kukkakauppa Emmaliina. En ole koskaan käynyt niin suloisessa kukkakaupassa, ja nyt sellainen on omassa pitäjässä – nyt voin käydä siellä imemässä itseeni inspiraatiota ja luovuutta aina kun mieli tekee. Eipä tänne Joutsaan kohta osaa enää lisää hienouksia kaivata, täällähän on melkein kaikkea.