Lautasella pelkkää kantarellia

_B1B9227

Poimin tämän kesän ensimmäiset keltavahverot 6.7.2016. Siitä lähtien jääkaapissani on ollut täysi kulho kantarelleja, välillä kaksikin. Siispä syön sieniä ihan joka päivä. Luultavasti kohta on sienikiintiö jo niin täynnä, että olen vain tyytyväinen kun satokausikalenteri vaihtuu johonkin muuhun. Vaikka säilykeananakseen.

_B1B7499

Kantarelleja, tai kanttarelleja niin kuin itse mieluummin kirjoitan, puskee vieläkin joka paikassa pintaan. Enkä voi jättää niitä metsään, en vain voi. Kaupassa olisivat kalliitakin, sitä paitsi.

Mutta kuinka monesti ihmisen pitää tehdä sama virhe ennen kuin oppii? Olen ainakin 15 kertaa kesän aikana lähtenyt ihan vain pikipäin maastoon, ilman sieniajatuksia, ja palannut kotiin kanttarelleja kädet tai hupparin taskut täynnä. Viimeksi oli vielä polkupyöräkin mukana ja pyörästä kumit tyhjänä, ei ollut ihan helppoa taiteilla kantamusten kanssa kotiin asti.

Muovipussi farkuntaskuun lähtiessä, ei se voi olla niin vaikeaa. Vai olenko vain toivottoman puupää.

Telttaretki takapihalla

_B1B6859

Tällä viikolla on tapahtunut ainakin kaksi merkittävää asiaa: lähdin kesälomamatkalle Sysmään ja ostin ensimmäinen ikioman teltan.

Loma on vain muodollinen termi, käytännössä teen Sysmässä töitä ihan yhtä lailla kuin kotona Torpalla. Lisäksi hoidan siskon maatilalla lehmien iltapuuhat ja huolehdin vuokramökkiasioista, kun itse talolliset lähtivät harvinaiselle (ja lyhyelle) omalle vuosilomalleen eksoottiseen Muumimaailmaan.

_B1B6878-HDR

Mutta kun lomalla ollaan niin pitäähän täällä tehdä vähän lomajuttuja. Kerran olen jo kokeillut riippumatossa makoilua, ja tänään pystytin uuden kupolitelttani takapihalle. Maisema on kohti ylväänä keinahtelevaa viljapeltoa ja naapurin lehmiä, teltan alla on käpyjä ja teltan päällä nuoret västäräkit harjoittelevat syöksylentoja. Puitteet ovat siis sen verran mainiot, että päätin jäädä telttaan yöksi.

_B1B6940

Toki välissä piti lähteä käymään navetalla ja purkaa vähän kuvia tietokoneelle. Teltassa odottaa jo uusi makuupussi sekä varmuuden vuoksi vielä Star Wars -huopa. Se tulee käyttöön joko minulle tai teräväkyntiselle kissalle nimeltä Viiru (alan epäillä, että nimi ei tulekaan turkin harmaista raidoista vaan jäljistä, joita kissa jättää iholleni).

Talon koira Remu otti heti paikkansa teltan edustalla myyränvahtina, ihan kuin se olisi tiennyt että niin kuuluu olla.

Omat kanat ja lampaat ovat vielä pari päivää äitini huollettavana Torpalla. Toinen isoista lampaista oli jo tänään murtautunut laitumelta pihan puolelle, toinen nilkuttaa ja se yksi kana alkoi sittenkin hautoa. Muuten siellä sujuu kuulemma ihan mukavasti.

Pala mökkiä kaupunkiin

poytakuusi

Kiikutan lähes aina Helsinkiin mukanani jotain maalta. Joulun alla kaivoin lapiolla matkalaukkuun pienen kuusen, joka viihtyikin yllättävän hyvin kaupunkiasunnossa kukkaruukkuun istutettuna. Kunnes kävin helmikuun alussa Brasiliassa, ja kolme viikon matkan aikana kuusi oli kuivunut korpuksi.

Matkalaukku

Toukokuun alussa koivut olivat kauniisti hiirenkorvalla, ja sulloin matkatavaroiden mukaan myös nipun koivunoksia. Ne sulostuttivat citykotia leikkokukkien sijasta kauniisti parisen viikkoa.

Nyt en enää tuo maalta mitään kaupunkiin, vaan päin vastoin yritän aloittaa pakkaamisen ja siirtyä taas kesäksi Torppaan asumaan. Tiedän jo etukäteen, millainen kenkien määrä mukaani lähtee, ja miten moni kenkäpari palaa syksyllä taas Helsinkiin kertaakaan kesän aikana käyttämättä…

Paitsi jos tänä vuonna osaisin olla järkevä, ja jätänkin kaiken turhan ja sellaiselta kuulostavan kaupunkiin. Järkevyyteni jää nähtäväksi – muutto koittaa toivon mukaan viikon päästä!

Kevät ja tulva mökkitiellä

_B1B0633 web

Metsän sulavat lumet, pihan pehmenevät painanteet, tulviva mökkitie. Kevät on tullut.

Pari vuotta sitten mökkitien puoliväliin uusittiin ojarumpu. Edellinen oli vanha ja lohkeili palasiksi, se kun oli jotain isän kierrätysviemäriputkea. Nyt oli tavoitteena saada vihdoin hyvä rumpu, kevättulvat kuriin ja mökkitielle paremmat oltavat rospuuton ajaksi.

Mitä vielä, uusi putki on keväisin ihan yhtä tukossa. Ei auttanut edes sulatusta varten rumpuun ujuttamani vesiletku – se kun on myös näitä torpan kierrätysmatskuja jostain 35 vuoden takaa ja nähtävästi reikäinen. Koska myös letku on umpijäässä.

Mutta ei se mitään, kevät on täällä ja kyllä se tulvakin ajastaan taas rauhoittuu. Ja soraa saa tielle lisää paikalliselta, tuleepa taas tuettua lähipalveluja jos tie menee tänä(kin) keväänä kovin heikkoon kuntoon.

Pihalla bongasin tänään kaksi hienoa lintulajia. Järripeippoja lintulaudan alla (en ole koskaan ennen nähnyt) ja joku uljaan näköinen haukka pellon keskellä pienen kuusen latvassa. Seinän takana vilistää ilmeisesti kokonainen hiiripesue. Kevät taitaa olla heilläkin siellä.

Tähtitaivas verhona

_B1B9488web blogi

Minulla on Torpan kamarissa myös oikeat verhot, mutta melko harvoin pidän niitä kiinni. Ulkona on usein paljon enemmän katseltavaa, mitä tuijotella iltamyöhällä ennen unen tuloa.

Tämä maisema näkyy aina kirkkaana yönä master bed roomin ikkunasta, kesät talvet. Miksi ihmeessä haluaisin peittää sen verhokankaalla? (vaikka kankaassa onkin kauniita lintufiguureja, mutta silti) Ja tätä valosaasteetonta maisemaa on usein pikkuisen ikävä kun olen kaupungissa.

Kuten nyt, kun olen taas jokusen päivän poissa landelta. Onneksi se siellä minua odottaa taas seuraavaan kertaan :)

 

Avanto, saukko ja iltauinti

_B1B9630web

Viime talvena löysin uuden ihastuksen: avantouinnin. En käy avannossa kuin harvakseltaan, silloin kun sopiva tilanne osuu kohdalle (ja niitä osuu aika harvoin, kun en aktiivisesti ole hakeutunut roudasta rospuuttoon -tyyppisesti avantojen äärelle).

Tällä kertaa tilaisuus oli aivan liian hieno hukattavaksi: pääsin viettämään syntymäpäiväjuhlia vuokramökillä. Paikka osoittautui hurmaavaksi: somasti sisustettu pyöröhirsimökki upealla paikalla, joen mutkassa omassa rauhassaan. Lähinaapurina saukkopariskunta, rantasaunan edessä laituri ja veden pinnalla vain kevyt jääkuorrutus. Saunan ikkunasta saattoi ihastella saukkojen seikkailuja jään reunalla.

Minun vuoroni saunoa tuli vasta muiden jälkeen (kun myöhästyin naisten saunavuorosta), mikä ei yhtään haitannut koska on ihanaa nauttia yksin saunan hiljaisuudesta. Otin kainaloon tunnelmallisesti pyyhkeen ja kirveen, ja kävin ensi töikseni hakkaamassa jään auki.

Ensimmäisellä uinnilla huomasin, että kun on ensin tassutellut lumisen polun verran paljain jaloin laiturille, ei avannon vesi tunnu enää miltään. Toisella käynnillä huomasin, että jos jää vielä laiturille seisoskelemaan uinnin jälkeen, voi varpaita lämmitellä välillä siellä avannon vedessä.

Toisella kerralla myös saukko kävi tervehtimässä. Turvallisen etäisyyden päässä se tuuppi nenällään jääkerroksen rikki, työnsi päänsä pinnalle, jäi siihen ihmettelemään ja tuhisemaan. Minä tuhisin takaisin ja ihailin rohkeaa eläintä. Lauantai-illan sininen hetki ei olisi voinut olla täydellisempi.

 

Lintulauta hyötykäytössä

_B1B4466 web

Oma mökkini on talviasuttava, joten ehkä pihan linnut ovat ottaneet mallia ja muuttaneet lintulaudan kesäasuttavaksi. Sillä aikaa kun ulkona viheriöi ja paistoi aurinko, lintulauta vietti kesälomaa hämyisessä liiterissä. Ja joku tipu päätti rakentaa terassille pesän. Kätevä paikka, viihtyisä miljöö.

Ylläpitotoimikunnalle pesän siivous oli tietysti vähän kiusallinen ja työläs, mutta onneksi linnut eivät käytä nauloja tai muutakaan kovin hankalasti irtoavaa rakennusmateriaalia…

Nyt lintulauta on jälleen talvikäytössä, torpan ikkunan alla ilahduttamassa sekä lintuja että minua. Vielä kun tulisi se oikea talvi.