Ystäväni, kettu

kettu ketunpoikanen

Muistatteko, kun kohtasin tämän pienen pörröisen kettulapsen? Se istui somasti metsään sammaloituneen Skodan hattuhyllyllä, ja minä kurkin ikkunasta tuota ihmeellistä näkyä.
Se oli ensimmäinen kerta, kun näin ketun noin läheltä, puhumattakaan siitä että sain tavata metsässä tuon pikkuisen. Ja ihaninta oli, että kohtaaminen ei jäänytkään viimeiseksi.

Olin nähnyt kettuäidin tai -isän jo pari kertaa kevättalvella. Silloinkin suunta oli määrätietoisesti kohti pesäpaikkaa, vaikka en sitä vielä silloin tiennytkään. Kerran kettu jolkotteli keskellä päivää lumisen pihamaan keskeltä saalis suussaan. Rohkea tyyppi, mietin.
Kun lapset vähän kasvoivat, aloin nähdä heitä lähes päivittäin. Kävi ilmi, että poikasia oli ainakin neljä, ja mamma hoiti lapsiaan rakkaudella – eli kantoi niille jatkuvasti lisää syötävää metsästä.
Perheen koti sijaitsi ison puimatallin alla, lautapinojen uumenissa. Leikkimökki oli isossa hirsipinossa, ja tätä väliä pennut kirmailivat usein myös päiväsaikaan. Paras painipaikka oli keskellä mökkitietä.

Elokuun pimenevissä illoissa lapsia ei enää näkynyt. Ne olivat kasvaneet jo isommiksi, ehkä muuttaneet jo kauemmas. Mutta yksi, luulen että se sama jonka kanssa olin tehnyt tuttavuutta jo aiemmin, kävi vielä kerran minua tervehtimässä.

Ilta oli hämärtynyt, kun kettu käveli pihaan. Se istui alas, katseli minua, eikä lähtenyt pois. Tassutteli kaivon kannelle, istahti siihen ja haukotteli. Siinä me sitten hetki toisiamme katseltiin ja juteltiin.
Sitten kettu jatkoi matkaa. Kuin se olisi käynyt sanomassa heipat kivasta leikkikesästä torpan mailla.

Myöhemmin syksyllä tai tänä kesänä kettua ei enää näkynyt, mutta olin itsekin aika paljon poissa.
Toisaalta toivon, että he olisivat muuttaneet kokonaan muualle, jotta kotimetsäni kanalinnut saisivat pesintärauhan. Ja jos ottaisin torpalle taas joskus kanoja, saisivat nekin elää paremmassa rauhassa (ainakin ketuilta). Toisaalta taas kettu piti myyrät ja hiiret poissa tiluksilta… Kotiketulla on puolensa ja puolensa.

Kohtaaminen metsän siimeksessä

pikku kettu logo

Tasan vuosi sitten kohdattiin ensimmäistä kertaa tämän pikku tyypin kanssa. Aika valloittava tapaus!

Olin kuvaamassa metsässä isäni vanhaa autoa, zoomailin sisään enkä huomannut, että hattuhyllyllä on jotain muutakin kuin kangasmytty. Kunnes se liikahti.

Niin taisin liikahtaa minäkin – koska luonnollisesti ensi reaktio on että nyt siellä on hiiri, ja hiiren nähdessään täytyy aina horjahtaa vaistomaisesti vähän taaksepäin. Mutta kun alkujärkytyksestä toivuttiin, jäimme katselemaan toisiamme pitkäksi aikaa. Enkä arvannutkaan, että hänen koko perheensä tulisi asumaan kanssani torpalla koko kesän…

Kesäarvonta!

DSC_0107

Kun näin netissä käsintehtyjä kukkaiskoruja, olin myyty. Etenkin kun huomasin, että korut valmistetaan Suomessa, ja jokainen kukka ja verso on poimittu ja kuivattu jostain päin Suomea, erityisesti uniikin korun valmistamista ajatellen ja ikuistettu sitten ekologiseen epoksihartsiin.

truebloomjewelry2

Nämä kauniit korut ovat oululaiselta True Bloom Jewelry-yritykseltä. Anriikka Mentilä valmistaa ne käsin, itse, vaikka juuri sinulle. Ja vaikka mittatilaustyönä tärkeästä hetkestä, esimerkiksi hääkimpun kukkasesta.

Haluaisitko sinä jonkun koruista omaksi? Saapuvan juhannuksen kunniaksi tässä on nimittäin hyvä tilaisuus: kysyin Anriikalta, haluaisiko hän lähteä blogini arvontaan mukaan – ja sen kysymyksen ansiosta ollaan taas tässä.  Osallistu arvontaan ja voita 25 euron lahjakortti tai vaihtoehtoisesti 35 euron arvoiset korvakorut Anriikan suloisesta korupuodista! (Muutettiin vielä lennosta vähän tuota arvonnan palkintoa, mutta entistäkin kivempaan suuntaan kun on vaihtoehtoja mistä valita!)

 

truebloom3

Arvonta alkaa än yy nyt, ja aikaa osallistua on tämän viikon loppuun eli su 18.6.2017 klo 19 saakka.

DSC_0687

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän alle: jätä ainakin nimi/nimimerkki ja kerro vaikka, minkä kukan tai kasvin haluaisit omaa koruasi kaunistamaan.

Onnea matkaan! :)

Kukkia lautasella

Kukkalautanen

Laitoin tänään Instagramiin kuvan vaahterankukista. Ja sain yllättävän kommentin Annalta: niitäkin voi syödä! Piti tietenkin testata, heti.

Iltapalan päälle päätyi vaahteran, metsäorvokin ja lemmikin kukkia. Ehkä ne antavat enempi visuaalista iloa kuin kovin vahvoja makuja ruokaan, mutta en valita. Luomua raakaruokaa suoraan metsän reunasta lautaselle.

Syotavat kukat

Lisää hyviä vinkkejä kokeiltavaksi? Kuusenkerkkiä en ole ehtinyt vielä kerätä, vaikka niitä riittää Torpan pihamaallakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Metsäterapiaa

Kuusijaatelo

Lähdin käymään Helsingissä työmatkalla. Kokonaista puolitoista vuorokautta etäällä metsästä!

Ja kun Helsingin keskustasta metsän tunnelma on aika kaukana, ostin iltapalaksi kaupasta Suomen Jäätelön kuusenhavujäätelöä (suomenkarjan maitoa, Kuusijärven kuusenneulasia, ei lisäaineita tai esansseja). Lohdutti vähän.

Suomen Jaatelo

Olen viime päivinä lueskellut juttuja myös metsäterapiasta – Japanissa sitä voidaan määrätä jopa lääkärin lähetteellä lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Palaan tähän toisella kertaa paremmin, nyt meen nauttimaan urbaanista illasta kaupunkihotellissa ja menen kylpyyn. Ei mikään ole saunan voittanutta, mutta hotellireissuilla kylpyamme on kyllä ihan kiva, ylellinen ja turhamainen korvike! (Ja lämmin, se on ehkä se paras juttu)

Kansallispuisto naapurissa

Reppu vintage

Ihan liian harvoin lähden käymään tuossa naapurissa, meidän omassa kansallispuistossa. Tänään oli hyvä päivä mennä, kun ihana ystäväni Anna-Maria tuli viikonloppukylään.

Pitkospuut

Ihan sinne laavulle ei löydetty mihin luulin olevamme menossa, mutta uusia, kauniita maisemia nähtiin silti monta. Ja miten hiljaista siellä metsässä ja suolla olikaan. Tykkäsin.

Kansallispuisto Leivonmaki

Vaikka unohdin eväät kotiin. Onneksi ei suuremmin eksytty.

Metsuripaita

Leivonmäen kansallispuisto, hieno retkikohde! Matkaa Torpalta puiston laidalle on 7 kilometriä, eli ei kovinkaan mahdoton päiväretkien kohde. Helppoja ja merkittyjä reittejä on useampia, maisemat kivoja ja laavuja tulentekopaikkoineen on useampia. Myös uimaan pääsee monessa paikassa. Erähenkisempi tietysti tekee retkensä umpimetsään tai kiertää jonkun suolammen omaa polkuaan, mutta silloin kannattaa vähän vilkaista karttaa ennen lähtöä.

Metsän houkutus

_B1B3108

Vaikka olen metsässä omin päin, en tunne olevani yksin. Mieli tyyntyy, ajatukset vaeltavat vapaasti. Niin suloisesti mieltä hellivää metsäterapiaa.

Tänä kesänä metsä on vetänyt puoleensa päivittäin. Jos en muuten ehdi poiketa kuusikkoon hortoilemaan, vähintäänkin pysäytän auton ohimennessä hiekkatien laitaan jotta saan vetää keuhkoihin raikasta metsäilmaa ja noukkia taas pari kantarellia kyytiin.

_B1B3052

Tämäkin ilmiö on elämässäni melko tuore. Koko lapsuuteni ja teinivuodet metsän keskellä viettäneenä metsä on vain ”ollut”, ei kiinnostavana muttei myöskään luotaantyöntävänä. Se on vain ollut aina siinä. Mitä on tapahtunut? Nyt huomaan joka päivä miettiväni, mitä kaikkea metsästä voisi käydä taas hakemassa: marjoja, sieniä, materiaaleja askarteluun, kauniita oksia, pyöreitä kiviä ojan pohjasta… Tai sitten valokuvia, lintuhavaintoja, eläinten jälkiä.

Erakkoluonteelleni metsässä samoilu sopii erityisen hyvin. Ei haittaa, vaikkei voi koko ajan puhua pälättää  jonkun kanssa. Ja koska huomaan olevani melko usein kärttyinen kiireestä, stressistä tai siitä että on aamu, voin käydä vaivihkaa viemässä ylimääräiset kärttyilyt metsään ja unohtaa sinne. Kaikki kiittävät.

_B1B1696

Ja nyt sain testikäyttöön Remekseltä *) uudet ystävät metsäretkilleni. Vaikka kumisaappaat ovat aina hyvä valinta mihin vaan, näistä jalkani todennäköisesti kiittävät enemmän. Halusin kengät, jotka ovat yhtä huolettomat kuin kumisaappaat, mutta mukavammat ja kaikkiin vuodenaikoihin sopivat. Ei liian painavat, varressa pitää olla riittävästi mittaa ja lestin on oltava sopiva myös metsäsuksiin. Vaelluskengät tuntuivat täyttävän kaikki nuo kriteerit.

Ensimmäinen sieniretki taittui vähän jäykästi, sen jälkeen kerta kerralta paremmin. Palaan kenkiin myöhemmin, kunhan käyttökokemusta kertyy lisää ja osaan kertoa miten näiden kanssa oikeasti menee.

*) Kengän malli on Chiruca Ibex, kesän 2016 uutuusmalli kuulemma. Kevyempi kuin tällaiset pitkävartiset vaellus-/eräkengät yleensä; ainakin minun jalkani jaksavat hyvin nousta näillä tarpoessa.