Näitä hetkiä varten

_B1B1865 copy

Seitsemän vuotta puunaamista, remonttia, maalausta, sisustamista, pihahommia, loputonta uudelleen tekemistä. Ja sitten joskus sellainen hetki, jolloin kaikki on niin kuin kuuluu olla: tähtitaivas, lämmin kesäilta, kynttilälyhdyt koivun oksalla, vierasmajassa kajastava valo. Pihassa rätisevä tuli, viltti, kaikki pienet detaljit kohdallaan. Kaikki täydellistä.

Niitä hetkiä varten kaikki uurastus on tehty. Ja ne hetket innostavat jatkamaan. Ehkä ensi kesänä torpan pihamaalla on taas vähän lisää tunnelmaa ja tunnelmavaloa.

_B1B1840

Sain eilen vieraakseni leppoisan autolastillisen kaupunkilaisia. Vaikka en ehtinyt imuroida enkä käydä suihkussa, ne asiat eivät olleetkaan maailmanloppu. Söimme ensi töiksemme ison pinon lettuja ja mansikkahilloa, sen jälkeen menimme tyttöjen kanssa sienimetsään ja sain leikkiä varsinaista eräopasta sienituntemukseni kanssa (jota on ehtinyt kertyä varsin vähän, mutta kantarellit nyt aina tunnistaa).

Illalla saunottiin ja syötiin. Ja aika hyvä lopputulos – neljästä vieraastani sain yhden ihastumaan tekemiini lampaankääpä-nugetteihin!

_B1B1761 torpantytto

Mutta mikä päätös illalle: tähtitaivaan alla kuun valossa tunnelmointia, elävän tulen ääressä paahdettuja vaahtokarkkeja. Kitara, musiikki. Ja ne minulle tärkeät kynttilät, lyhdyt ja tunnelmavalot tuikkimassa eri puolilla pihaa. Minä viltin alla villasukissa tähtiä tiiraillen. Siihen oli helppo torkahdella.

Lautasella pelkkää kantarellia

_B1B9227

Poimin tämän kesän ensimmäiset keltavahverot 6.7.2016. Siitä lähtien jääkaapissani on ollut täysi kulho kantarelleja, välillä kaksikin. Siispä syön sieniä ihan joka päivä. Luultavasti kohta on sienikiintiö jo niin täynnä, että olen vain tyytyväinen kun satokausikalenteri vaihtuu johonkin muuhun. Vaikka säilykeananakseen.

_B1B7499

Kantarelleja, tai kanttarelleja niin kuin itse mieluummin kirjoitan, puskee vieläkin joka paikassa pintaan. Enkä voi jättää niitä metsään, en vain voi. Kaupassa olisivat kalliitakin, sitä paitsi.

Mutta kuinka monesti ihmisen pitää tehdä sama virhe ennen kuin oppii? Olen ainakin 15 kertaa kesän aikana lähtenyt ihan vain pikipäin maastoon, ilman sieniajatuksia, ja palannut kotiin kanttarelleja kädet tai hupparin taskut täynnä. Viimeksi oli vielä polkupyöräkin mukana ja pyörästä kumit tyhjänä, ei ollut ihan helppoa taiteilla kantamusten kanssa kotiin asti.

Muovipussi farkuntaskuun lähtiessä, ei se voi olla niin vaikeaa. Vai olenko vain toivottoman puupää.

Myöhässä mustikasta

mustikat2016

Tässä on kuulkaa minun ensimmäiset mustikat tältä kesältä. olen pahasti myöhässä mustikkaurakoinnista, sillä väliin tulivat varoittamatta ne kantarellit ja vadelmat ja viinimarjatkin ovat näköjään jo kypsiä (lampaat ja kanat ovat aloittaneet jo niiden sadonkorjuun…)

Mutta mustikat! Ne joita olen viime vuosina poiminut yli oman tarpeen – nyt olen ennättänyt kerätä vain tämän erän. Litran.

No, luotan siihen että vielä ensi viikolla ehtii… Ja itse asiassa tälläkin viikolla on ehdittävä, sillä aikeena on tehdä mustikkapiirakkaa viikonlopun synttärijuhliin. Tämä litra meni suoraan pakastimeen, äidin ja isän kellariin odottamaan talvea.

 

Metsäsesonki alkaa, heippa

_B1B3675 2

Pysähdyin mökkitien laitaan poimimaan muutaman metsämansikan. Ja pari lisää. Sitten oli pakko viedä auto pihaan ja hakea litran kattila. Sekin täyttyi. Apua – mistä tällainen määrä villejä mansikoita on ilmestynyt??

Mustikat on myös kypsiä. Ja kanttarellit. Vadelmat ei onneksi ihan vielä. Mitä jos siirrän Torpan sivupisteen tuonne mäntykankaalle metsään ja palaan sitten syksymmällä takaisin?

Mietin kyllä ihan vakavissani tänään päivällä, että pitäiskö pykätä joku laavu tuonne metsään. En ole aiemmin tullut miettineeksi, mutta olisihan se näppärä jos ei jaksa tiluksille kävellä kaiken metsimisen välissä. Luulen että sinnekin saa postilaatikon, kun vaan vähän maksaa Lähilaatikko-palvelulisää (josta lisää myöhemmin…)

Pala mökkiä kaupunkiin

poytakuusi

Kiikutan lähes aina Helsinkiin mukanani jotain maalta. Joulun alla kaivoin lapiolla matkalaukkuun pienen kuusen, joka viihtyikin yllättävän hyvin kaupunkiasunnossa kukkaruukkuun istutettuna. Kunnes kävin helmikuun alussa Brasiliassa, ja kolme viikon matkan aikana kuusi oli kuivunut korpuksi.

Matkalaukku

Toukokuun alussa koivut olivat kauniisti hiirenkorvalla, ja sulloin matkatavaroiden mukaan myös nipun koivunoksia. Ne sulostuttivat citykotia leikkokukkien sijasta kauniisti parisen viikkoa.

Nyt en enää tuo maalta mitään kaupunkiin, vaan päin vastoin yritän aloittaa pakkaamisen ja siirtyä taas kesäksi Torppaan asumaan. Tiedän jo etukäteen, millainen kenkien määrä mukaani lähtee, ja miten moni kenkäpari palaa syksyllä taas Helsinkiin kertaakaan kesän aikana käyttämättä…

Paitsi jos tänä vuonna osaisin olla järkevä, ja jätänkin kaiken turhan ja sellaiselta kuulostavan kaupunkiin. Järkevyyteni jää nähtäväksi – muutto koittaa toivon mukaan viikon päästä!

Metsän uusi alku

_B1B2639

Torppaa ympäröi sankka sekametsä, pieni alue mutta ehkä juuri sopiva näin pienelle tilalliselle. Ja sankka siksi, että isäni säästi ja kasvatti siellä suurella rakkaudella suuria tukkipuita – ehkä pahan päivän varalle.

Vuosi sitten osa tästä kauniista, tiheästä metsästä oli kuitenkin kaadettava pois. Puut olivat jo liian suuria, uutta taimikkoa ei mahtunut alle, puusto oli yli-ikäistä ja muutenkin. Oli jo aika.

Onneksi avohakkuuta tehtiin vain pikkuinen lämpäre aurinkoiselle tönnäälle, josta juuri nyt on kaunis näkymä alemmas ojannotkoon ja pellon yli torpalle. Osaan metsästä riitti harvennushakkuu, ja puolikas metsästä on vielä omia huoltotoimiaan odottamassa.

_B1B2660

Ja se avohakkuu: viime viikolla sinne oli ilmestynyt uusia, terhakoita pikku koivuja. Niillä on kokonainen koivun elämä edessään! Monta kymmentä vuotta tällä kauniilla aurinkoisella rinteellä.

Pienokaisilla ei ole ihan vaivatonta lähteä kasvamaan kohti teini-ikää. Metsässäni muun muassa asuu paljon hirviä. Saan luultavasti ryhtyä jonkin sortin asemasotaan niiden pitkäkoipisten kanssa, jotta uudet pikku koivuni saavat hyvän alun elämään eivätkä päädy hirviperheen lounaaksi.

_B1B2654

Ja vaikka muuten odotankin aurinkoisia, lämpimiä alkukesän päiviä, näiden tulokkaiden vuoksi toivon myös sadetta – luulen että vesi maittaisi näille pienille juuri nyt!