Unisieppari

unisieppari-torpan-tytto

Unisieppari hävittää pahat unet ja on melko helppo tehdä itse. Nämä lähtökohdat mielessäni tuhlailin joulupäivän joutilaita tunteja askartelemiseen, ja sain kuin sainkin elämäni ensimmäisen unisiepparin valmiiksi ennen kuin vuorokausi vaihtui.

unisieppari-diy

Hyvä ja selkeä ohje unisiepparin tekoon löytyy esimerkiksi Tytin kivasta blogista, täältä kliks. Tosin… ohjeista huolimatta pujottelin ja purin tuon verkko-osan kolmeen kertaan, ennen kuin olin lopputulokseen suunnilleen tyytyväinen.

dreamcatcher-net

Vinkkinä seuraaville ensikertalaisille: ole kärsivällinen. Pidä lanka löysänä äläkä lähde liiaksi kiristämään edes puolivälissä, jolloin lanka alkaisi melkein itsekseen kiristyä. Päästä lanka kireäksi vasta sitten, kun verkko alkaa olla valmis ja olet saanut aseteltua sen mukavasti muotoonsa.

unisieppari

Vaikka yleensä olen aika suurpiirteinen luonnonmateriaalien käytössä, tällä kertaa puhdistin Torpalta kerätyt höyhenet pistämällä ne toviksi sähköuuniin, noin 80 asteen lämpöön.
Tämä dreamcather on muutenkin koottu täysin kierrätysmatskuista, mitä kaapista löytyi :)

Dymo-joulupalloja

joulupallot-diyTuunasin mustavalkoisia joulupalloja joulupäivän riemuksi. Minulle sanottiin joskus aikaa sitten, että elämässäni mikään ei tapahdu nopeasti – näyttää siltä että ennuste pätee kaikkeen, myös joulupallojen askarteluun.

Olin halunnut tehdä näitä dymo-tekstillä koristettuja mustavalkopalloja jo vuosi sitten, mutta ei ollut aikaa. Ehkä ei vielä ollut dymo-tarrakirjoitinlaitettakaan, en muista.

joulupallot-diy-torpan-tytto

Mutta nyt oli jemmassa sekä dymo että sopivat pallerot. Tein nyt alkuun vain kaksi, koska jäin odottamaan inspiraatiota oivalliseen tekstiin. Ehkä se oivallus tulee jo ensi jouluksi. :)

Samassa askartelupuuskassa tein myös toisen, vähän enempi tunteja vaativan näpertelyn. Siitä lisää pian!

Mitä jos myöhästyn joulusta?

adventtikynttila-3-torpan-tytto

Adventtikynttilöiden valaisemassa satumetsässä meinasi syttyä tulipalo, kun valkoinen puu (mustikanvarpu) vähän kellahti ja syttyi latvasta palamaan. Suurempaa vahinkoa ei sattunut, mutta se oli taas hyvä muistutus itselle ja ehkä muillekin: tällaiset kynttiläasetelmat ovat kauniita katsella, mutta ei suositeltavia oikeaan kynttiläkäyttöön. Paloturvallisuus on kuitenkin tärkeämpi seikka kuin esteettiset asetelmat, joihin kuuluu paljon kuivia, palavia materiaaleja.

Eilen oli jo neljäs adventti. Tarkoittaen, että neljä viikkoa joulunalusaikaa on kulunut ja minä en ole saanut mitään joulujuttusia valmiiksi. Lahjat on suunnilleen hankittu sentään, mutta kuusi on yhä metsässä, koristeet kaapissa ja herkut leipomatta.

adventtikynttila-torpan-tytto

Eilen palasin taas maalle. Tälle viikolle latasin ymmärrettävästi sitten enemmän kaikkia odotuksia: tunnelmoisin mökkiä ja tähtitaivasta, kynttilöitä ja koristeita, tuoksuttelen kuusen havuja ja ihailen lumisia maisemia. Ehkä vierailisin uudelleen löytöeläintalossa rapsuttelemassa kissoja. Mutta koska asiat eivät mene niin kuin suunnittelee, tästä viikosta tuleekin ehkä ihan erilainen. Läheisen joutuminen sairaalaan yms. Mutta nyt mennään sitten tällä toisenlaisella aikataululla ja edetään sen mukaan.

Joulun, siis sen varsinaisen aaton, jälkeen tuntuu ehkä vähän höhlältä vasta aloittaa joulunvietto toden teolla. Siispä muistiksi itselle: yritä hyvä ihminen aloittaa ensi vuonna aikaisemmin, että ehdit kaikkeen tunnelmointiin mukaan!

 

 

Adventtikynttilät

torpan-tytto-adventtikynttila-jouluasetelma-2

Adventtikynttilät. Oletteko huomanneet, että aiemmin sellaisia ei juuri kaupoissa ollut – mutta nyt niitä saa melkein mistä vaan missä jonkinlaista sisustukseen liittyvää myydään?

torpan-tytto-adventtikynttila-jouluasetelma

Ostin vuosi sitten Hemtexistä neljän Broste-adventtikynttilän paketin, ja nyt sain ne vihdoin käyttöönkin. Sitä mukaa kun adventit etenevät, myös tämän kynttilän ympärillä oleva (vielä vähän vaatimaton) asetelma laajenee.

Joulun tuloa ihmettelevät myös nuo kesällä synttärikakun päällä seikkailleet metsän eläimet. Rauhallista sunnuntaita te kaikki!

Havaintoja

think outside the box 2

Viime aikojen huomioita maalaiselämästä:

Havainto I

Linnunpöntöt eivät valmistu itsestään ja odottamalla. Onneksi lintuni ovat omatoimisia ja osaavat rakentaa itse. Pesäpaikan valinnassa olen aistivinani lievää kuittailua siitä, että niitä pysyviä pönttöjä ei tänäkään keväänä ole tullut tontille lisää.

_B1B9882

 

Mustarastaan pesässä on pian tohinaa. Viime kesänä yksi pesä oli tehty lähes samaan paikkaan, mutta tuon punaisen lintulaudan laidalle (katso kuva!).

Havainto II

rasymatto

Räsymatto sen sijaan voi valmistua aikanaan, tai jopa etuajassa. Aloitin kaksi vuotta sitten, ja silloin varovaisesti arvelin että projekti vienee viisi vuotta. Vaan ei – luulen että kohta on jo valmista! Eihän se ole aika eikä mikään, kaksi vuotta.

Havainto III

pitsiliinat

Luovuuden puuskat tulevat yllättäen ja isoina ryppäinä. Joskus ei huvita mikään, ja välillä tuntuu että edes ideoita ei synny millään. Ja sitten taas… jonain päivänä on pakko aloittaa uuden taulun väkertäminen, siinä sivussa tehdä sängynpäätyä, uusia portaiden alimmaisen askelman kiveys, ommella verhoja ja aloittaa uuden räsymaton (!!!) materiaalien kerääminen.

Kaikki yhtä aikaa, luonnollisesti.

Pääsiäiskeksit

_B1B9981web

Olen viime päivinä sattumalta lukenut useampia tekstejä oman itsensä löytämisestä ja intohimojen seuraamisesta. Luulen, että minä olen nyt löytänyt yhden oman juttuni. Tai onhan se ollut minussa jo pienestä asti, mutta vuosien saatossa ominaisuus on hautautunut monen muun asian alle ja nyt taas pulpahtanut pintaan kuin ongenkoho.

Siihen liittyvät myös itse kehittelemäni pääsiäiskeksit.

_B1B9974web

En ihan ole vielä muodostanut nimeä tälle intohimolleni, mutta se on jotakuinkin tätä: saatan pallotella pitkän aikaa jotakin epämääräistä ideaa askarteluun, piirtämiseen, käsityöhön, kakun koristeluun tai johonkin muuhun pieneen ja joskus aika pikkutarkkaan näpertelyyn. Ja kun alan tehdä, uppoudun puuhaan tuntikausiksi ja oi että miten nautin kun näen miten tulosta alkaa lopulta syntyä.

Näin kävi myös noiden pikkuleipien kanssa: kun pääsin tuskallisesta leipomisvaiheesta (omanlainen taikinareseptini ei ollut ihan se helpoiten käsiteltävä tapaus), koristeluvaihe meinasi viedä tyystin mukanaan.

Prototyypeiksi näistä tuli lopulta ihan kivoja, joskin tiedän että seuraava yritelmä tulisi olemaan vielä hienompi, vielä yksityiskohtaisempi ja koristeellisempi. Sama juttu kävi joulun aikaan kun tein piparkakkutaloa – silloinkin talon koristeleminen kadotti ajantajun. Ja se toinen piparitalo jonka tein, se vasta olikin hieno.

Muun muassa sen oman intohimon löytämisestä ja monesta muustakin asiasta puhuimme pääsiäisenä Anna-Marian kanssa.

Juuri nyt en oikein osaa jäsennellä ajatuksiani kirjaimiksi ja sanoiksi paremmin, mutta tämä pääsiäinen, Anna-Maria ja moni muu elämääni viime aikoina ilmestynyt hyvä ja viisas ihminen, pääsiäiskeksit, kevät, omat avartuneet ajatusmaailmat ja ahaa-elämykset, kiitollisuuden kokeminen, omien vahvuuksien kirkastaminen, itsensä ja toisten hyväksyminen, tässä hetkessä eläminen: ehdottomasti jatkoon.

_B1B9975web

 

Jäätynyt saippuakupla

_B1B6598

Kokeilin puhaltaa saippuakuplia pakkasella jo pari talvea sitten, kun talvikuplista tuli jonkin sortin hitti valokuvaajien keskuudessa. Nyt sain hommattua paremmat valmistusaineet, ja kokeilin touhua uudella tarmolla.

Ehkä -30 asteen pakkasaamu ei ollut paras mahdollinen hetki testailla miten saippuakuplat jäätyvät, mutta ainakin sää oli kirkas ja minulla riittävästi villaa yllä. Niiden ansiosta aamun valokuvailut pihalla olivat ihan piristävä ja raikas elämys…

Näissä kuplissa oli vettä, fairya ja glyserolia. Puhallusputkena toimi mehupilli. Ja jäätyminen kesti p i t k ä ä n. Olipahan aikaa ihmetellä ja kokeilla eri kuvakulmia.

Olin kuitenkin toivonut vähän toisenlaisia kuurankukkia kuplan pintaan, ja mietin tulisiko niitä eri pakkaslukemilla tai kenties aineksien eri mittasuhteilla. Niinpä kokeilin iltapäivällä uudestaan, vähän toisenlaisella saippuakoostumuksella. Jolloin kupla jäätyikin sitten nopeammin kuin kamera ennätti tarkentaa. Ja lopulta koko saippualiuos jäätyi purkkiin, eikä lämmin puhaltelu enää saanut liuosta notkistumaan kupliksi.

Lisäksi kuviot olivat taas ihan erilaisia, eivätkä välttämättä hyvään suuntaan. Itselle uusien kuplien kuuratäplät toivat mieleen homepilkut pilaantuneen ruoan pinnalla. Ei siis sitä reseptiä uudelleen!

Vaan ei haittaa, ihan hienoja tuli saippuakuplista näinkin. Into ei vielä edes lopahtanut tähän touhuun (juuri sopivaa näpertelyä minun makuuni), joten jos viikonloppuna ehdin, testaan vielä vähän eri olosuhteita ja reseptejä.