Pääsiäisen perinne

Pääsiäiskoriste

Pääsiäisenä olen perinteisesti tehnyt mitä sattuu. Yleensä töitä, viime vuonna harvinaisesti jopa vapaata läheisten seurassa. Mutta on sentään jotain, mikä täytyy olla joka vuosi: keväisen vihreä, vakosametilla verhoiltu pehmokana.

Pajunkissat

Liekö tuo vähän pelottavan näköinen pehmokana pelotellut virpojat pois ovelta Helsingin-kodissa, kun ei kukaan talon lapsiperheistä tullut palmusunnuntaina rimputtelemaan ovikelloa…

Nyt kana muutti kanssani maalle. Toivon että se viihtyy raikkaassa metsäisessä kevätilmassa yhtä hyvin kuin minä.

Kevätaamun meteli

Lintulauta

Varhain aamusella heräsin uudenlaiseen meteliin. Pikkulinnut huutelivat kuorossa ikkunan takana, ja mietin jo ovatko oppineet tilaamaan lisää ruokaa laudalle.

Totesin, että talven kanta-asiakkaat olivat yhtä rauhallisia kuin ennenkin – mutta kesäasukkaat olivat saapuneet. Monikymmenpäinen jengi peipposia ja vihervarpusia hääräsi lintulautojen ympärillä, olivat varmaan juuri tulleet. Ja sen tähden oli kai pakko pitää pikkuisen meteliä itsestään.

Hömötiainen

Tutut tiaiset ja punatulkut eivät minusta enää juurikaan piittaa. Kuvatakin saa, kunhan saavat syödä samalla. Uudet tulokkaat sen sijaan vielä ujostelivat kameraa, mutta tuolla niitä on. Aika paljon.

Ja kohta minä saan hakea vielä yhden 20 kilon säkin siemeniä noille pienille, jotka syövät enemmän kuin päälle päin uskoisi.

Vihervarpunen

Talvi järven rannalla

kaislikko

Luulen nyt, että vietän tämän talven järven rannalla. Nyt kun muotoilen asian noin, se kuulostaa aika kivalta. Vähän kuin Luumujen poukama.

Vietän talven myös tukkirekkalinjan varrella. Sekin kuulostaa melkein kivalta, jos ajattelee että se on vähän kuin asuisi vanhalla rautatieasemalla, jossa ohi kiitävien junien kolinaan ajan myötä tottuu. (Paitsi täällä noihin tukkirekkoihin ei totu, ne ajavat liian lujaa ja liian läheltä, ja viis veisaavat 60 km/h nopeusrajoituksesta)

syyshortensia

Torppa on onneksi lähellä. Käyn siellä alituiseen, mutta pääsääntöisesti kissat ja minä majoitumme täällä toisessa, suuressa talossa. Järven rannalla. Täällä on erilainen puutarha, paljon erilaista valokuvattavaa, ja kissoille tilaa temmeltää monessa kerroksessa.

Ja ai että minä rakastan talvea ja valokuvaamista, etenkin tässä lausekontekstissa niistä yhdessä. Kuurainen maisema ja talven kylmä valo – niissä on jotain eteerisen kaunista.

Yhden roska on toisen aarre

sinkkiampari

Vanha viisaus pätee ihan aina, ja kaikkea voi tarvita vielä joskus. Onneksi metalliromun keräilyni on vähän venynyt, yhdestä kesästä toiseen ja kolmanteen – ja käytännössä kaikki rauta ja muu romu lojuu edelleen Torpan nurkissa odottamassa parempia kierrätysaikoja.

Nämä kaikki pelastin syksyllä romukasasta: kaksi puhki ruostunutta metallisankoa ja pyöreän minkälie-astian, josta samaten puuttuu pohja. Miten en aiemmin ajatellutkaan, että ne ovat Ehdottoman Välttämättömiä ja Äärimmäisen Tarpeellisia pihakukkien ja talviasetelmien tekoon? Onpa hyvä että melkein kompastuin yhteen sankoon ja sain idean hyötykäytöstä.

Pihan sisustus onkin yksi osa-alue, johon en ole aiempina vuosina kovin paljon ehtinyt kiinnittää huomiota. Nyt siihen alkaa olla monta ideaa ja ajatusta.

Ehkä aikaa on riittävästi kulunut niistä vuosista, jolloin tottui siihen että pihalla ei voinut olla mitään ylimääräistä, jotta isän ja traktorin kulkureitit eivät häiriinny. Koska traktorillahan, luonnollisesti, voi milloin tahansa tulla tarve päästä mihin tahansa.

Jouluateria linnuille

lintulauta-homotiainen

Tänään ostin linnuille 40 kg auringonkukansiemeniä, 78 talipalloa ja 7 rasvasiemenseos-pötköä. Ehkä niillä pärjää ensi vuoden puolelle, eli ainakin jokusen viikon.

lintulauta-talviruokinta

Metsän pikkulinnut, nuo suloiset pikku ahmatit. Välillä tuntuu, että ruokin koko metsän linnut. Lintulaudoilla riittää ruuhkaa päivittäin, ja voi että sitä ruokaa myös kuluu. Isot, pulleat närhet eivät ainakaan vähennä ruoan menekkiä.

Mutta ei se mitään. Tykkään näistä linnuistani, ja ehkä nekin tykkäävät minusta tai ainakin siitä lupaavasta rapinasta, mikä kuuluu kun kannan peltistä ruokasankoa kohti lintulautaa.

Siispä hyvää joulua teille, pikkuiset! Kevääseen asti pidetään taas pöytä katettuna.

Ensilumi

ensilumi-img_8704

Muutin Helsinkiin elokuussa 2003 *), ja siitä lähtien asumisratkaisussa ehkä vaikeinta on ollut hetkien menettäminen maalla. Olen monesti kaivannut maalle silloin, kun ensimmäiset leskenlehdet puskevat tienlaitaan, kun muuttolinnut saapuvat, kun ensilumi sataa maahan.

Tänä syksynä sain olla Torpalla juuri sinä päivänä. Ja tunsin siitä suurta kiitollisuutta. Pieniä lumihiutaleita sateli koko päivän, ja minä sain iloita niistä kaikista.

img_8594

Rastaat, mustarastaat, käpytikka ja yksi rohkea tiainen jatkoivat uurastusta viimeisten omppujen kimpussa, eikä niitäkään tuntunut lumi suuremmin haittaavan.

img_8675

Ihastelin, miten kauniiksi kaikki muuttui. Liiterin edessä (jo pari vuotta lojuneet) romukasat katosivat näkyvistä, havupuut saivat päälleen soman sokerihuurteen ja ajatukset vaeltelivat jouluvalojen ripustamiseen.

Saman päivän iltana lähdin taas kaupunkiin. Miltä Torpalla mahtaa näyttää kun taas pian pääsen maalle? Vähän on jo sinne ikävä.

*) Illalla kirjoittaessani väitin ponnekkaasti että muutin Helsinkiin vasta 2013. Mutta 10 vuotta sinne tänne, kuka niitä laskee…

Kynttilälyhdyt, suosikkini

_b1b6897

Kesällä todettiin sukulaisnaisten kanssa, että kauniin kynttilälyhdyn löytäminen ei olekaan ihan itsestäänselvä juttu. Yleensä kaupoissa myydään ihan niitä peruslyhtyjä, joissa ei ole mitään spessua. Pienet detaljit, ne vaikuttavat tässäkin asiassa paljon!

Kynttilälyhtyjä Torpalta löytyy kyllä vähän joka lähtöön, mutta jos joskus sellainen spesiaalimpi osuu kohdalle niin… Siispä: kun menin käymään Joutsan K-marketissa maanantaiaamuna puoli yhdeksältä hakemassa leipää aamupalapöytään, palasin Torpalle kainalossani leipä, suklaalevy (suklaankulutukseni on ollut tänä vuonna suunnilleen levy per päivä) …ja uusi kynttilälyhty.

_b1b6901

Juuri tällaista ei vielä kokoelmassa ollut! Väri on upea burgundinpunainen, metallipinta on maalattu emalia muistuttavaksi, ja ripustuslenkin detaljit ovat mukavan vintagea. Lyhty pääsi heti töihin terassille, toisten suosikkilyhtyjeni seuraan.