Bloggaamisesta, silmälaseista ja vanhoista valokuvista

Yhteistyössä Instrumentariumin kanssa

BID_Henri Ilanen

Minä ja ihanat naiset: Katja, Ansku, Saara ja Anna-Maria (kuva: Henri Ilanen)

Blogin kirjoittaminen on usein aika yksinäistä puuhaa. Istut koneen äärellä ja kirjoitat, samaan aikaan kun valtavan moni muu bloggaaja eri puolilla maapalloa tekee ihan samaa omien koneidensa äärellä. Siksi on tosi kivaa välillä nähdä ja jutella. Vertaistukea ja inspiraatiota omaankin bloggaamiseen, sillä on yllättävänkin iso merkitys.

Vaikka olen tottunut tekemään työtä yksin (free-toimittajan ammatti on vähän sellaista), joskus kollegoiden tuki on kullanarvoista. Työasioiden jauhaminen yhdessä antaa energiaa ja sopivasti sosiaalista kanssakäymistä.

BID2017

Rööperin Rouva eli suloinen Saara, Ansku ja Anna-Maria

Niinpä olinkin kovin iloinen, kun Secret Wardroben Anna-Maria ja Peace&Stylen Ansku houkuttelivat minut mukaansa Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumaan Suvilahden Kattilahalliin kuukausi sitten. Sinä päivänä en ollutkaan vain yksinäinen blogierakko, vaan osa isompaa kirjoittajajoukkoa. Bloggaajia, joiden mielestä ei ole yhtään ihmeellistä syventyä kesken lauseen päivittämään uutta kuvaa Instagramiin tai sommittelemaan pöydällä olevasta maljakosta parempaa valokuvaa.

picture (93 of 185)

Mun suosikkirillit sekä suosikkitytöt Ansku, Senja ja Nessa (kuva: Sanni Riihimäki)

BID-päivässä mukana oli myös Instrumentarium, joka esitteli tapahtumassa Heritagen Spectacles of time -kehysmallistoa. Bongasin hyllystä lasit, jotka toivat mieleen mummoni vanhassa valokuvassa. Päivänä jolloin äitini pikkusisko pääsi ylioppilaaksi ja koko perhe poseeraa mummolan olkkarissa, hassun retrotapetin edessä. Ja noissa rilleissä päädyin sitten myös valokuvaan blogikollegoiden Anskun, Senjan ja Nessan kanssa.

Ja nyt, joka kerta kun katson näitä kuvia, ajatukset lipuvat sukulaisiin ja vanhoihin valokuviin – asioihin jotka ovat olleet tänä keväänä kovin useasti mielessäni.

Heritage Spectacles of time

Instrun Trendwalk-sivustolla on lisää infoa näistä vintagerilleistä ja eri vuosikymmenien tyyleistä. Minä olisin ehkä jo käynyt ostamassa nuo oman suosikkini, mutta en löytänyt niitä nettikaupasta. Ehkä hyvä niin – ehdin harkita imagolasien hankintaa vielä hetken.

Pelastakaamme kaikki maailman tavarat

Olkalaukku Pesu

Terveiset pyykkituvasta! Muutaman viikon projektina on ollut musta nahkainen olkalaukku, ja täytyy myöntää että olen vähän ylpeä itsestäni: se on vihdoin taas hengissä ja käyttökunnossa.

Suolarajat

Tiesittekö, että tältä näyttää musta pintanahka sen jälkeen kun se on pesty ja kuivattu?

Suolatahra poistaminen

Nahkalaukku on kanssa niitä esineitä, joiden pinnassa oli paksu kerros savua ja tervan tuntuista likaa. Haju oli sitä luokkaa, että voisi kuvitella tuon kassin polttaneen ketjussa norttia muutaman vuosikymmenen.

Mutta näköjään ei pidä lannistua isommankaan haasteen edessä. Mietin pahinta skenaariota: jos pesu epäonnistuu, laukku menee ehkä roskikseen. Ilman pesemistä sen paikka olisi ollut roskalaatikossa joka tapauksessa. Siispä tuumasta toimeen:

Kenkälankki nahkalaukku

  1. Hankaa koko laukku käsidesillä ja talouspaperilla. Irtoava lika lähtee tälleen näppärästi pois.
  2. Sullo laukku pesuvatiin, lisää pyykinpesujauhetta ja pese.
  3. Ripusta koivun oksalle kuivumaan.
  4. Yritä saada sinisenmusta väri irti käsistä. Kärsi seuraavan viikon ajan hiekkapaperin kuivista käsistä. (Jälkiviisautena: osta seuraavaa kertaa varten kumihanskat)
  5. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Tulkitse saippuajäämiksi.
  6. Pese uudelleen.
  7. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Ja että laukusta on tullut kuiva korppu.
  8. Googlaa.
  9. Opi, että valkoinen onkin nahasta itsestään nousevia mineraaleja, kuin kenkien suolarajat räntäsateessa uittamisen jälkeen.
  10. Osta suolarajojen poistoon tarkoitettua kenkien puhdistusvaahtoa. Käsittele kauttaaltaan vaahdolla ja sienellä.
  11. Osta mustaa kenkälankkia ja käsittele kauttaaltaan. Ja tarvittaessa uudelleen.
  12. Huomaa että laukku ei ole enää kuiva korppu.
  13. Kiillota vanhalla nilkkasukalla (tai fiinimmin jollain säämiskäliinalla)

Nahkalaukku Pieces

Lopputulos: laukku ei ole ihan kuin uusi, mutta hurjan paljon parempi kuin uskalsin toivoa. Ja se on puhdas, hajuton ja täysin käyttökelpoinen.

_B1B8922

Lisäksi kassiin sisältyy nyt enemmän psykologista arvoa kuin koskaan: tykkäsin laukusta ennenkin, mutta nyt olen nähnyt sen eteen vaivaa, tuonut sille vuosia tai vuosikymmeniä lisää käyttöikää, muistan aina missä se on ollut ja mitä muistoja sekin kantaa nyt mukanaan.

Nahkalaukku Puhdistaminen

PS. Operaatio kansallispuvun puhdistus on vielä kesken. Tilannekatsauksena kerrottakoon, että esiliina ja huivi ovat aika hyvät jo nyt, hirmuisen sappisaippua-juuriharja-käsittelyn jälkeen. Ostin vetyperoksidia, kokeilen vielä sillä viimeistellä. Puseroa en jaksanut vielä aloittaa, sillä kuuraaminen on yllättävänkin raskasta hommaa ja käsien kanssa on muutenkin ollut vähän ongelmia kun hartiat (koko Ilona) on niin jumissa. Mutta projekti jatkuu, ja raportoin sitten miten kävi.

Jos se ois helppoo kaikki tekis niin

Tulipalo

Olen melkein kolme kuukautta jynssännyt vaatteita, astioita, kenkiä ja muita tavaroita puhtaaksi savusta, liasta ja tervasta. Alan oppia. Tänä iltana työn alla on niinkin vaatimaton projekti kuin kansallispuku.

Alan oppia myös, mitä kannattaa puhdistaa ja mikä ei lähde puhtaaksi millään. Kansallispuvun valkoinen pellavapusero ja esiliina ovat luultavasti sitä sarjaa. Mutta yritän silti.

Kansallispuku Kokkola

Perusluonteeni on kaiketi karjalaisen ja itähämäläisen geeniperimän tuloksena sitkeä ja jääräpäinen. Jos asian voi korjata, se korjataan. Tai paikataan tai parsitaan tai ainakin saadaan toimimaan. Periksi ei pidä antaa koskaan tai missään, jos vielä voi yrittää.

Niinpä jynssään ja kuuraan ensimmäistä kansallispukua (niitä on kolme vielä odottamassa) Torpan pikkuruisessa vessassa sappisaippualla ja juuriharjalla. Eikä tää työ ihan täysin turhaa ole: puvun otsanauha näyttää pesun jäljiltä nimittäin jo ihan hyvältä! Alku sekin.

Tuetaan kotimaista hyvää!

torpantytto myssyfarmi

Jos päässäsi on villapipo ja tiedät minkä nimisen lampaan villasta se on kudottu, olet jo aika lähellä tekstiilituotantoa jolla on oikeat periaatteet. Minä haluaisin ehkä seuraavaksi pipon, jonka lähteenä on ollut Paali-Onni. Mikä nimi – tuonnimisen lampaan täytyy olla aika symppis kaveri.

Kaikki muistatte mun hypertelyn Myssyfarmin lampaanvillapipoista? Sieltä farmin myssypäällikkö Hanna lähetti viestiä ennen kevätkiireiden alkua.

Tammikuussa myssyt olivat mukana Berliinin muotiviikoilla ja kävivät esittäytymässä sen jäkeen Tokiossa. Ensi talvena tuotteita myydään jo yli kymmenessä maassa pitkin Eurooppaa ja Aasiaa. Hyvältä siis kuulostaa. Nyt Myssyfarmi on avannut joukkorahoituskampanjan, jolla kerätään rahaa tämän suomalaisen, eettisen designtuotannon hyväksi.

Uskomme, että suomenlampaan villa on maailman luokan materiaali, joka odottaa löytämistään. Omalta osaltamme olemme auttamassa sen voittokulkua merinovillan rinnalle. Ostamalla vain kotimaista villaa ja taljoja tuomme merkittävää lisätuloa muuton ahtaalla oleville kotimaisille luomueläintiloille.

Kampanjassa voi ostaa edullisemmin tulevan sesongin tuotteita itselle, tai vaikka lahjoittaa Tertulle, Annelille tai muille neulojamummoille retken day spa -hemmotteluun.

Tämä Hannan lause on hyvä muistutus, niin suomalaiselle muotoilulle kuin kaikelle toiminnalle ihan tässä omassakin elinpiirissä:

Asiat voi todella tehdä toisin, jos vain haluaa.

 

 

Villahamevahinko

Noolan tuubi

Kun mökillä tulee kylmä, käärin itseni villaan ja vällyihin perhosentoukka-tyyppisesti. Muutama päivä sitten lämmike löytyi satunnaisotannalla yhdestä Helsingin-muuttolaatikosta: Noolanin keittovillainen kauluri. Josta tulikin yhtäkkiä ihan hyvä hame.

Ruskeat maiharit

Kauluri on vanhan blogini mukaan ostettu Helsingistä, Noolanin myymälästä maanantaina 24.1.2011. Se onkin ollut varsinainen järkiostos, ottaen huomioon että olen muistini mukaan käyttänyt kauluria kaulassa ehkä kaksi kertaa.

Noolan kauluri

Mutta kun iltakoleassa torpassa kiskoin kaulurin jalkojen peitoksi, totesin että sehän istuu paremmin hameena kuin kaulurina minulle koskaan. Niinpä siitä tuli hame. Ja ihanan lämmin sellainen.

Mokkanilkkurit

Turhamaisuuttani meinasin muuten laittaa kuvaan nuo mokkanilkkurit, jotka myös löytyivät muuttolaatikosta kun yritin etsiä vedenkeitintä. Jota ei löytynyt vaikka kolusin viitisenkymmentä laatikkoa läpi kolmeen kertaan.

Mutta niin. Nilkkuri olisivatkin 12 sentin piikkikorkoineen olleet tosi uskottavat märällä, kelirikkoisella torpan pihalla… Mutta huikkaa hep, jos haluat ostaa ne minulta parempaan miljööseen. Vaikka jonnekin missä on asfalttia :)

Ja arvonnan voittaja on…

Myssyfarmi Torpan Tyttö Arvonta

Sunnuntaina oli viimeinen päivä osallistua Suomi 100 -myssyn arvontaan. Kiitos kaikki osallistujat, katsotaas kuka on onnekas myssypää…

Myssyfarmi Torpan Tyttö

Heini – Onnea arvonnan voittajalle! Lähetätkö minulle sähköpostilla yhteystietosi (ilonamme@hotmail.com) niin saadaan myssy matkaan :)

Onpa kivaa miten paljon oli jengiä mukana tässä. Seuraavaa odotellessa, pysykääpä siis kuulolla kun keväämmällä valitaan taas joku kotimainen hieno juttu tarjolle.