Villiyrtit, kevään ensimmäiset satokausivihannekset

Vuohenputkileipa

Tuttu kevätjuttu: villiyrtit. Vaikka ihan vasta torpan pihalla oli lunta kymmeniä senttejä, nyt vuohenputki jo puskee kaikkialla esiin. Ja minä konttaan tietenkin taas kulhon kanssa niitä keräämässä – pari rasiaa on nyt jo pakastimessa!

Tämän kevään ihan ekat vuohenputkiversot päätyivät kuitenkin suoraan voileivän päälle.

Versoja kasvaa parhaiten tietysti nyt keväällä, mutta pitkin alkukesää pieniä vuohenputkia löytyy kyllä pihamaalta kun vähän viitsii etsiskellä isompien seasta. Siitähän rikkaruohot on myös kiitollisia, että ei tarvitse kuin niittää isommat alas niin jo niitä pieniä versoja pian nousee taas tilalle kerättäväksi :)

Villivihannekset

Viime keväänä ostin itselleni lahjaksi Villiyrtti-keittokirjan, jota en ehkä muistanut vinkata blogissa ollenkaan. Kirjan avulla uskalsin tehdä lisääkin yrttikokeiluja kesän mittaan, kun ilmeni että pihasta melkein mitä vaan uskaltaa syödä. Muun muassa vaahteran kukat olivat kiva tuttavuus.

Villiyrtti keittokirja

Toinen aivan oivallinen kirja on tuo pienempi, retro Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat (ensimmäisen kerran julkaistu jo vuonna 1942, tuo minun niteeni muistaakseni vuodelta 1980).

Ulkoisesti kirja näyttää aikansa eläneeltä, mutta sisältö on kattava ja informatiivinen. Veikkaanpa, että mummolan kirjahyllystä tai divarista ihan pikkurahalla tällainen kirja löytyy!

Vuohenputkipiirakasta lisää tässä postauksessa, ja voikukka-koivunlehti-kokeiluista täällä!

Piparimania

Sokerikuorrutus

Pakastimessa kuusi kiloa piparkakkutaikinaa, joka pitäisi paistaa ennen joulua. Miten tässä näin kävi?

Piparkakut 2

Koristellut piparit ovat olleet minun signature-juttuni jokusen vuoden ajan joulun alla. Kuten äitini asian tiivisti: ”Ilona on aina tykännyt näpertelystä.” Lause on tosi, ja todellakin olen aina tykännyt. Nyt kun olen pikku hiljaa löytänyt taas niitä asioita mistä oikeasti nautin ja tykkään, näpertely pikku detaljien parissa ja niihin uppoutuminen tuntikausiksi on vaan yksi niitä. Tärkeitä.

Gingerbread animals

Kai se sitten puhdistaa ja meditoi minun mieltäni, että yhtenäkin yönä havahduin siihen että jalkoja vähän särkee. Ei ehkä ihme että särki, kun olin viimeiset 3,5 tuntia seissyt kumartuneena tiskipöydän ääreen pursottamaan pikeeriä pipareihin. Suurempi ihme oli, että selkä ei ollut kipeä vaikka työskentelyasento oli vähän kehnonlainen.

Gingerbread forest

Pieneen piperrykseen saa kulumaan ihan mahdottomasti aikaa. Ja koska olen vähän Cheek-henkisesti aina itseäni kohtaan kovin vaativa ja parempaan pyrkivä tapaus, ensi vuonna luultavasti yritän taas oppia tekemään kauniimpaa pikeeripursotusjälkeä. Onneksi se on sitten vasta vuoden päästä…

Piparkakkumetsa

Niin ja taikinan ostan aina valmiina kaupan pakastealtaasta. Enkä koe siitä edes huonoa omaatuntoa – ja miksi pitäisikään. Joulunakin saa jossain kohtaa vähän oikoa latua suoremmaksi.

Pikeeri

Torpan Tytön lohturuoka x 3

Tomaatti vuohenjuusto keitto

Olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän kipeänä. Pikaruoka on ollut keittiön tunnussana. Tärkeintä, että sairastuvan lohturuoka on hyvää. (Ja että tehdään sitä mitä kaapista löytyy)

  1. Sairaspäivän tomaattikeitto
  2. Vähän pirteämmän päivän kantarellipyttipannu
  3. Melkein terveen päivän lampaankääpänuggetit

Tomaattikeitto

Sairaspäivän tomaattikeitto

– eineshyllyn tomaatti-vuohenjuustokeitto (Kokkikartano)
– 1/4 pkt pikanuudeleita
– pinjansiemeniä
– raakalakritsijauhetta

Ostan eineksiä melko harvoin, mutta tämä keitto on ihan hyvää. Sellaisenaankin, mutta vähän täyttävämmän pikaruoan saa kun heittää kiehuvan keiton sekaan nyrkillisen pikanuudeleita. Pinnalle pinjansiemeniä ja lakritsijauhetta. Keitto kulhoon ja sitten voikin painua takaisin peiton alle lusikoimaan.

Kantarellit

Vähän pirteämmän päivän kantarellipannu

– kantarelleja
– kesäkurpitsaa
– aurinkokuivattua tomaattia
– pinjansiemeniä
– cheddarnapuja (Jukolan Juuston Herkkunapu) tai perus juustoraastetta

Tykkään kantarelleista eniten käristettynä pannulla, jotta purutuntuma säilyy. Pyttipannu-versiota on tullut syötyä tällä viikolla useamman kerran: paista suikaleiksi riivityt kantarellit pannussa. Siirrä sivuun ja lisää paistumaan kuutioitu kesäkurpitsa.

SienipyttipannuPaahda lopuksi pinjansiemenet joutilaalla pannun kulmalla. Heitä joukkoon lusikallinen aurinkokuivattua tomaattia kuutioina, mausta suolalla ja mustapippurilla, lisää cheddarjämät jääkaapista (tai mitä tahansa juustoa, koska juusto on hyvää). Sekoita kaikki semmoiseksi epäkuvaukselliseksi komboksi. Sitten taas ruokakulhon kanssa syömään viltin alle, pakoon pahaa maailmaa.

Lampaankaapa nugetit

Melkein terveen päivän lampaankääpänuggetit

– lampaankääpää
– kananmuna
– vehnäjauhoja
– ruisrouhetta
– sitruuna

Nämä on ihan helppoja, mutta aikaa näpertelyyn menee sen verran pidempään että piti olla melkein terve päivä jotta jaksoin nähdä kaiken vaivan.
Pilko lampaankääpä nugettipaloiksi, myös varsiosa kelpaa tarkoitukseen. Jos sienessä on paljon madonreikiä, askartelua saa tehdä vielä pidempään, mutta silloinkin isokokoisesta sienestä jää yleensä riittävästi syötävää yhdelle.

Lampaankaapa

Tällä kertaa olin löytänyt metsästä niin puhtaan, madottoman lampaankäävän, että en meinannut uskoa että se on aito. Typäskääpä on hyvin samannäköinen kuin tämä yksilö, ja varmistuin aitoudesta vasta kun paistoin pienen koepalan pannussa: lampaankääpä muuttuu kummennettaessa keltaiseksi. Jes, aitoa oli.

Kääntele palat jauholautasella, sitten kananmunassa ja lopuksi ruisrouheessa. Korppujauhokin käy, mutta tykkään ruisrouheesta jossa on enempi pureksittavaa ja se on myös luomusti pelkkää ruista – toisin kuin kaupan korppujauho jossa on aika paljon turhia lisäaineita ja on muutenkin semmoista pikkuhitua.
Ruskista nuggetit pannussa, mausta suolalla ja sitruunan mehulla.

Banaaniletut

Olen aika horjumaton lihansyöjä, mutta tällä viikolla on nyt uponnut näköjään pelkkää vegeruokaa. Proteiinia olen onneksi saanut aamupalalla, kun olen jaksanut useamman kerran paistaa banaanilettuja (siis niitä parin vuoden takaisia muotijuttuja, joissa on vain 1 banaani ja 2 kananmunaa sekaisin, kuvassa yllä)

Ensi viikoksi voisin kyllä jo parantua. Olen yskinyt niin tomerasti maanantaista lähtien, että naapurit ovat luultavasti ihan samaa mieltä.

Kukkia lautasella

Kukkalautanen

Laitoin tänään Instagramiin kuvan vaahterankukista. Ja sain yllättävän kommentin Annalta: niitäkin voi syödä! Piti tietenkin testata, heti.

Iltapalan päälle päätyi vaahteran, metsäorvokin ja lemmikin kukkia. Ehkä ne antavat enempi visuaalista iloa kuin kovin vahvoja makuja ruokaan, mutta en valita. Luomua raakaruokaa suoraan metsän reunasta lautaselle.

Syotavat kukat

Lisää hyviä vinkkejä kokeiltavaksi? Kuusenkerkkiä en ole ehtinyt vielä kerätä, vaikka niitä riittää Torpan pihamaallakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Metsäterapiaa

Kuusijaatelo

Lähdin käymään Helsingissä työmatkalla. Kokonaista puolitoista vuorokautta etäällä metsästä!

Ja kun Helsingin keskustasta metsän tunnelma on aika kaukana, ostin iltapalaksi kaupasta Suomen Jäätelön kuusenhavujäätelöä (suomenkarjan maitoa, Kuusijärven kuusenneulasia, ei lisäaineita tai esansseja). Lohdutti vähän.

Suomen Jaatelo

Olen viime päivinä lueskellut juttuja myös metsäterapiasta – Japanissa sitä voidaan määrätä jopa lääkärin lähetteellä lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Palaan tähän toisella kertaa paremmin, nyt meen nauttimaan urbaanista illasta kaupunkihotellissa ja menen kylpyyn. Ei mikään ole saunan voittanutta, mutta hotellireissuilla kylpyamme on kyllä ihan kiva, ylellinen ja turhamainen korvike! (Ja lämmin, se on ehkä se paras juttu)

Koivua ja voikukkaa lautasella

Villiyrtit ruoanlaitto

Vuohenputki on jo tuttu juttu villiyrtti-keittiössäni. Tänään toin keittiöön tuoreimpia mahdollisia satokausijuttuja: koivun vastasyntyneitä lehtiä ja parin päivän ikäistä voikukkaa.

 

Koivu ruoanlaitossa

Kokeilkaa jos haluatte, ja/tai jalostakaa paremmaksi!

Koivu: nuo pikkuruiset lehtiversot ovat hyvin mietoja, mutta hetkittäin suuhun tulvahtaa lempeästi sauna, saunavasta ja juhannus. Tykkäsin.
– Itse tehtyjen tikkuperunoiden mausteena lisäksi perushommat eli oliiviöljyä, mustapippuria ja vähän suolaa.

Villiyrtti voikukka

Voikukka: Torpan oman omenahillon kanssa kiva kombo makeaa ja vähän karvasta. Ja molemmat saa samasta puutarhasta. Tähän testiin ne päätyivät perinteisen sinihomejuusto-pekoni-herkkusienen päälle.

Maku herkkusienitornissa vaihteli kerroksittain makeasta karvaaseen ja suolaisesta taas makeaan -> tykkäsin!
– Aromi on jossakin pinaatin ja rucolan välimaastossa, jälkimaku voimakkaampi.
– Ryöppäsin pienet, suorareunaiset (miedompia kuin sahalaitaiset) voikukan lehdet ensin 10 sekunnin ajan kiehuvassa vedessä

Villiyrtit, täällä taas

Vuohenputki

Oon odottanut jo pitkään että tämä kausi alkaa. Että pääsen keräämään ruokani suoraan pihasta ja metsästä. Nyt se on vihdoin täällä!

Alkuviikosta piha alkoi yhtäkkiä elää. Kuivat lehdet vaan rapisivat, kun sinivuokot alkoivat puskea esille ja seuraavana päivänä kukat olivat jo auki. Yhden päivän aikana myös ruoho alkoi vihertää eteläseinustalla. Ja tiesin jo odottaa: samaan aikaan nousivat esiin ensimmäiset lilliputti-kokoiset vuohenputken versot.

Villiyrtti

Nyt niitä voi jo kerätä keittiöön, ja olen kulhoni kanssa jo menossa. Nokkonen ei ole ihan vielä ehtinyt täällä kasvuun, mutta sen vuoro lienee jo muutaman päivän päästä.

Oman lempparini eli vuohenputkipiiraan leipomisesta intoilin jo vuosi sitten, lukekaapa tästä lisää!