Lauantaisauna ja sielunhoito

Rantasauna

Epäjohdonmukaisuuslauseke: rakastan olla saunassa. Mutta en muista, milloin lämmitin Torpan saunan viimeksi.

Se oli kai viime vuoden loppua, koska on muistikuva lumesta ja jäisestä porraslaudasta ulkona, ja ajatuksesta etten voi tehdä lumienkeliä koska hangen pinnassa on jäinen kuori.

Saunavasta

Syy saunattomuuteen on iso sauna ja iso kivikiuas, jonka lämmittämiseen menee kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa yhtä ihmistä varten. Kun muutin talveksi suureen taloon, kävin siellä useasti saunassa, mutta sitten tuli tulipalo ja saunominen päättyi. (Niistä aiheista enemmän täällä ja täällä)

Kevätsesongin vain haaveilin saunaan pääsystä ja kärsin. Ja marisin koko lähipiirilleni kuinka kurjaa elämäni on kun en pääse saunaan. Kunnes juuri ennen jäiden lähtöä juolahti mieleen: miksi en menisi suuren talon rantasaunalle, vaikka ei olekaan vielä kesä?

Joutsen

Isäni rakentama saunamökki on ollut enempi vanhempieni valtakuntaa, mutta nyt siitä on tullut minulle melko säännöllinen iltavierailun kohde. Sauna on kiitollinen lämmitettävä: pari pesällistä puita, ja lämpötila on jo kuudessakympissä. Järveenkin pääsee ja ihan uimaankin, jos on tarpeeksi pitkä laituri. Muutamaan vuoteen ei ole ollut.

Mutta saunakin riittää. Ja se on ihana. Nautin löylyn sihinästä, hiljaisesta hetkestä lauteilla. Siitä kuinka hartiat pehmenevät ja ajatukset selkeytyvät. Varsinkin huonolla tuulella minulle viisainta on mennä saunaan, koska sinne ne jäävät, kaikki ikävyydet ja harmit. Saunasta palaan aina astetta onnellisempana. Mieli on kirkas ja sees, ja kaikki on taas mahdollista.

 

 

Sunnuntai, saunapäivä

_B1B3885

…Ja ahkeruus on ilomme.

Tänään pohdin paljon sitä, miksi on niin vaikeaa olla vain. Tekemättä mitään, ilman että siitä tulee heti huono omatunto. Maaseudun kasvatille (ja tarkoitan ihan tätä maaseudun sydäntä, tiloja ja taloja keskellä peltoja ja metsiä) työteliäisyys ja touhuaminen on niin sisäänrakennettu ominaisuus, että sitä ei kaupungissa kasvanut luultavasti edes osaa täysin hahmottaa.

_B1B3869

Pohdintaan herätti aamusta Outi Reinolan blogi Säteilevä emäntä ja varsin osuva postaus ’Miksei koskaan saa levätä?’ Sellaista tämä kaikki täällä on: on iltapuuhia, on päiväpuuhia, on aina pitkä lista tekemättömiä töitä. Pihamaalla riittää aina jotakin, rakennuksissa riittää aina kunnostettavaa, metsässä on aina jotain kerättävää tai harvennettavaa.

Siihen kun vielä lisää ne ”oikeat” työt päälle, voi olla varma siitä että vapaa-ajan ongelmia ei ole tässä elämässä. Yhtenäkään päivänä.

Olen joskus miettinyt, että minulla on ollut tylsää ja ei-mitään-tekemistä viimeksi noin vuonna 2006.

_B1B3904

Mutta onneksi on se seitsemäs päivä, tai kuudennen ilta, jolloin voi hyvillä mielin hetkeksi hellittää. Silloin lämmitetään sauna (ja salaa vähän lauteilla vielä voi miettiä, mitä kaikkea sitä ensi viikolla ehtisi tehdä)

Minun saunailtani on tänään, seitsemäntenä. Tosin saunanlämmityksen ohessa ehti hyvin hoitaa muutamia työsähköposteja, laittaa ruokaa, syödä, ottaa nämä valokuvat ja kirjoittaa tämän blogipostauksen.

Kahteen kertaan, sillä ensimmäinen katosi kun nettiyhteys meni poikki.

_B1B3895

Mutta kohta, ihan kohta menen. Klikkaan tämän julkaistuksi, otan jääkaapista yhden saunaoluen ja istun rakkaan pihasaunani lämpimissä löylyissä. Enkä kovin paljon ajattele työasioita.

Ja loppusanoiksi mainittakoon, että minä olen onnekas: saan tehdä ja touhuta asioita mistä oikeasti tykkään. Niin Torpalla kuin palkkatöissäkin. Onhan tämä kiire ja alituinen omantunnon kolkuttelu välillä vähän raskasta, mutta ainakin teen sellaisia juttuja mitkä ovat minulle niitä oikeita asioita. Ja nyt menen saunaan, se jos mikä on parhautta!

Vapaapäivä Torpassa

_B1B6757

Olen ollut Torpalla viikon. Tehokkaan viikon: olen saanut aika hyvin alkuun pihatouhuja, korjannut lammasaidan, ottanut kesäkanat vastaan ja laittanut heille lomakodin kuntoon. Käynyt lisäksi kokouksissa ja palavereissa, katsastanut autoa (hylättiin julmasti), tehnyt palkkatöitä koneen äärellä illasta yöhön ja nukkunut melko vähän.

Mutta tänään pidin vapaapäivän. Työn sijaan nautin aurinkoisesta ja lämpimästä kesäpäivästä. Sää kun on pukeutumiskysymys, ja kummasti sitä tuntuu lämpimältä ja suorastaan helteiseltä kun pitää pihamaalla yllään pitkähihaista paitaa, paksua villapaitaa ja sen päällä paksua hupparia…

…Ja kaulahuivia, työhanskoja, farkkuja, villasukkia ja kumisaappaita. Kesäkuu ei tarkoita sitä, että pitäisi katsoa vain kalenteriin ja värjötellä sinnillä ohuessa kesämekossa – ei ainakaan täällä.

Ajoin nurmikkoa niin kauan kuin vanha ruohonleikkurini tänään jaksoi (se uupui kolmesti kesken homman, kunnes päästin sen lepäämään loppupäiväksi). Kannoin polttopuita, siivosin pihaa, vähän hidastelin tahallani. En edes laittanut ruokaa, vaan söin eilen tehtyjä nokkoslettuja (testimielessä gluteenittomia, Jytte-jauhoista). Nurmikkoa leikatessa tuli oikeasti jo niin kuuma, että oli luovuttava parista päällimmäisestä puserosta ja urakan jälkeen oli pakko istua portaille syömään jäätelö. Myöhemmin söin toisen.

Ja illaksi lämmitin saunan. Olen viime vuosina huomannut, että rakastan saunomista, ja kesän ensimmäinen kerta Torpan pihasaunassa oli hieno päätös leppeälle vapaapäivälle. Sauna ja kesä ja Torppa, yhtä rakkautta kaikki.

Avanto, saukko ja iltauinti

_B1B9630web

Viime talvena löysin uuden ihastuksen: avantouinnin. En käy avannossa kuin harvakseltaan, silloin kun sopiva tilanne osuu kohdalle (ja niitä osuu aika harvoin, kun en aktiivisesti ole hakeutunut roudasta rospuuttoon -tyyppisesti avantojen äärelle).

Tällä kertaa tilaisuus oli aivan liian hieno hukattavaksi: pääsin viettämään syntymäpäiväjuhlia vuokramökillä. Paikka osoittautui hurmaavaksi: somasti sisustettu pyöröhirsimökki upealla paikalla, joen mutkassa omassa rauhassaan. Lähinaapurina saukkopariskunta, rantasaunan edessä laituri ja veden pinnalla vain kevyt jääkuorrutus. Saunan ikkunasta saattoi ihastella saukkojen seikkailuja jään reunalla.

Minun vuoroni saunoa tuli vasta muiden jälkeen (kun myöhästyin naisten saunavuorosta), mikä ei yhtään haitannut koska on ihanaa nauttia yksin saunan hiljaisuudesta. Otin kainaloon tunnelmallisesti pyyhkeen ja kirveen, ja kävin ensi töikseni hakkaamassa jään auki.

Ensimmäisellä uinnilla huomasin, että kun on ensin tassutellut lumisen polun verran paljain jaloin laiturille, ei avannon vesi tunnu enää miltään. Toisella käynnillä huomasin, että jos jää vielä laiturille seisoskelemaan uinnin jälkeen, voi varpaita lämmitellä välillä siellä avannon vedessä.

Toisella kerralla myös saukko kävi tervehtimässä. Turvallisen etäisyyden päässä se tuuppi nenällään jääkerroksen rikki, työnsi päänsä pinnalle, jäi siihen ihmettelemään ja tuhisemaan. Minä tuhisin takaisin ja ihailin rohkeaa eläintä. Lauantai-illan sininen hetki ei olisi voinut olla täydellisempi.