Maalarinvalkoinen koti

Makuuhuone

Tässä kirkonkylän kaupunkiasunnossa, jossa olen kuluneen talven viettänyt pitämässä lunta ja pakkasta, melkein kaikki on valkoista.

Viime keväänä tehty remontti oli sikäli helppo, että maalarille annoin tehtäväksi maalata kaikki. Ihan vaan maalarinvalkoisella.

Tuossa yllä olevassa kuvassa on makuuhuone, vähän ennen ja vähän jälkeen remontin. Osaatteko päätellä kumpi on kumpi?

Keittio Lattia

Valkoisen sävyjä on maalikaupassa tarjolla tähtitieteellinen määrä. Torpalle valitsinkin aikanaan vähän eri sävyjä, kunnes totesin että se perus bulkkivalkoinen toimii minulle parhaiten.

Se ei juurikaan riitele muiden sävyjen kanssa. Eikä kulu aikaa sen oikean tietyllä lailla murretun valkean sävyn hakemiseen (joka saattaa sitten kuitenkin mennä pieleen, koska lopulta sävyyn vaikuttaa niin moni: luonnonvalo, sähkövalo, ympäröivät esineet, pinnan tekstuuri, kiiltoaste, vuodenaika…)

Vaaterekki 2 copy

Ja nyt jo ties kuinka monetta vuotta: viihdyn valkoisen ja vaaleanharmaan keskellä hirmuisen hyvin. Väriä kotiin tulee ihan tarpeeksi sitten meistä ihmisistä. Kissoista. Huonekaluista, lehdistä, kirjoista, pikkusälästä joka hiipii valtaamaan kaikki laskutasot kun silmä välttää. Valkea on niillekin hyvä pohja levitä ja lisääntyä.

Nahkavetimet keittiöön

_B1B8234

Nahkaiset vetimet keittiöön. Taas yksi niitä sisustusideoita, joille en voi mitään: kun saan jotain päähäni, se on pakko myös toteuttaa.

Kerroin keittiöremontista aiemmin tässä postauksessa. Joku taisikin kysyä, mitkä mahtavat olla laatikoston ja kaappien vetimet. Ja kyllä, ne ovat nahkaa.

Keittio valmis

Nahkavetimet on ja ei ole uusi juttu, riippuu keneltä kysyy. Jos ihan urakalla on seurannut sisustustrendejä Pinterestissä tai Instagramissa, nahkavetimet ovat tulleet tutuksi jo parin vuoden ajalta.

Käytännössä niitä taitaa suomalaisessa kodissa olla vielä melko harvassa.

Nahkavedin

Omani ovat uniikit. Kävin pariin kertaan jututtamassa Joutsan omaa suutaria aiheesta, ja lopulta päädyttiin tekemään vetimet paksusta nahkavuodasta joka hänellä oli varastossa. Minä toimitin mitat, suutari leikkasi nahan mittaansa ja reijitti valmiiksi ruuveja varten. Minä hommasin koristekantaiset ruuvit Amazonin kautta, kun en Suomesta sopivia löytänyt. Ja lopulta pidemmät, tukevammat ruuvit paikallisesta Rautakauppalasta noihin koristekantoihin.

376A5412

Vastaavia nahkavetimiä myyvät myös ainakin Ideal Keittiöt, ruotsalainen Loop (Ideal Keittiöiden vetimet taitavat olla juurikin Loopin mallistoa) sekä Ikea, tietenkin. Helpommalla olisi ehkä päässyt kun olisin ostanut valmiit, mutta nyt näillä omillani on ainakin tunnearvoa.

Nahkavetimet

Ja tässäkin sain käyttää oman kotikyläni pienyrityksen palveluja – asia jota pitää kanssa vähän arvostaa. Tai aika paljon.

Kummituspuu

Kummituspuu

Menin Emmaliinan kukkapuotiin hakemaan tuoreita neilikoita maljakkoon. Ja sitten näin jotain karua ja kaunista.

Kummituspuu.

Kummituspuu 2

Olen monta vuotta elämästäni vieroksunut viherkasveja – ehkä siksi että se on ollut äidin harrastus. Ja tietenkään minä en voi tykätä samoista asioista. Mutta nyt kun ikää tulee enemmän, on pakko myöntää itselleen että mieltymykset alkavat monessa asiassa taipua samaan suuntaan kuin äidillä.

Ruukkukasveja ilmestyi kevättalvella Torpalle, suuren talon tulipalon jäljiltä. Pelastin silloin muutaman nahkealehtisen kasvin savun seasta, ja olen saavutuksistani nyt vähän ylpeä: mummon vanhaan posliinikukkaan on kasvanut kolme uutta lehteä, ja rahapuuhun aika monta.

Bonsai-puuta edelleen muistuttava rahapuu ja nyt jo muhkeaksi muuttunut amazoninlilja löytyvät tästä postauksesta toukokuulta, kliks.

Kummituspuu 4

Mutta Emmaliinan kauniissa puodissa edessäni oli siis tämä uljas, karu ja harmaasävyinen puu. Se puhutteli minua nyt, uuden elämän (lue: syksy) kynnyksellä ja päätti puolestani, mitä kaupasta vien kotiin.

Neilikat saivat tällä kertaa jäädä kauppaan.

Kummituspuu 3

Kummituspuu olkoon siis uuden kaupunkikotini ensimmäinen viherkasvi. Lupasin sille, että yritän pitää siitä huolta niin ettei muutu pystyyn kuolleeksi risukoksi.

Emma tosin lohdutti, että elävän ja kuolleen kummituspuun eroa ei oikeastaan huomaa, jos ei kovin läheltä katso.

Räsymatto jumissa

Rasymatto

Kuinka kauan kestää yhden räsymaton kutominen? Kolmisen vuotta, jos käytetään Torpan Tytön laskukaavaa. Matto olisi vihdoin valmis, mutta nyt minulla on pieni ongelma. Tai haaste, mutta lallallaa ei haittaa koska haasteet on sitä varten että niitä vaan voitetaan..!

Niin se haaste. Matto on yhä kangaspuissa, joissa riittäisi loimilankaa vielä toiseenkin mattoon. Jonka olen jo mielessäni kuvitellut: siitä tulee hieno denimräsymatto omista, vanhoista farkuista. Ja luonnollisesti ne kangaspuut ovat suuren talon yläkerrassa, siellä missä tulipalo jylläsi kellarissa pari kuukautta sitten jne.

Kangaspuut loimi

Kangaspuita ei saa yläkerran savulle haisevasta kulmahuoneesta pois kuin purkamalla. Ja minä en raaskisi purkaa puita enkä loimia vielä, kun olisivat nyt valmiina paikallaan sen kun vaan lähtisi kutoa paiskomaan sitä seuraavaa mattoriesua.

En osaa sitä paitsi purkaa tai koota kangaspuita, saati että osaisin jotain loimia laitella paikoilleen. Tiedän jo nyt, että jos kangaspuut nyt puretaan atomeiksi, siihen kasaan ne myös jäävät, ja minun lupaavan vauhdikkaasti alkanut matonkudonnan ammatillinen urani jää lyhyehköksi.

Hyvä puoli tässä(kin) on, että kangaspuut eivät ainakaan karkaa tuolta nyt mihinkään. Eikä se kolmen vuoden matto, joka on valmis mutta en saa sitä pois puista, kun haluaisin sen toisen maton vielä saada samoille loimille… Niinpä matto, kangaspuut ja minä olemme tilanteen kanssa pattitilanteessa.
Huoh. Miksi pitääkin olla joka asiassa niin jääräpää.

rasymatto

Lähtötilanne kolme vuotta ja kolme päivää sitten.

Runebergintorttu ja retrosisustus

runebergin-torttu

Eilen suuressa talossa syötiin vielä joulutorttuja, mutta tänään synkattiin satokausikalenteria ja otettiin iltateen seuraksi runebergintortut. Vahva suositus Elosen tortuille – oikein hyvää. Ei maistu liikaa punssille, siitä bonuspiste.

runebergintorttu

Suuri talo on sisustukseltaan jotain sellaista, mitä brittiläinen sisustuslehti kuvailisi hienosti termillä eclectic style. Glorian Koti saattaisi muotoilla että kerroksellinen sisustustyyli.

Kaikki vuosikymmenet on täällä edustettuina 1930-luvulta 1990-luvun alkuun, jonka jälkeen ei tälle sisustuksen c-kasetille ole enää mahtunutkaan enää uusia vuosilukuja.

Vaan eipä haittaa: juuri nyt suurinta huutoa ovat 60-luvun retrokalusteet. Ja kas – makuuhuoneessani sattuu olemaan täydellinen, aito  60-luvun nurkkaus kirjahyllyineen ja nojatuoleineen.

hymytyttopatsas

Kun olen näiden eri vuosikymmenien muoti-ilmiöiden keskellä kasvanut ja elänyt, en ehkä osaa ihan jokaista sisustuksellista yksityiskohtaa arvostaa niin kuin pitäisi.

Kirjahyllynkin haluaisin heivata naapurin ohrapeltoon ja kantaa mieluummin tilalle vaikka 90-luvun valkoisen lastulevykaapin. Se kun on a) valkoinen ja b) kätevämpi säilytyskaluste kuin kiikkerä avohyllystö, jonka kissat jonain yönä saavat luultavasti kumoon.

Mutta ehkä nyt leikin muotihipsteriä ja nautin siitä, että huoneeni on juuri nyt trendikäs ja pop.

Emmaliinan neilikat

emmaliina

Ostin kukkakauppa Emmaliinasta neilikoita kotiin viikko sitten. Ikääntyminen ei näissä kukissa näy, vaikka samaan aikaan ostamani ruusu meni kompostiin jo monta päivää sitten. Neilikat, kolmea eri lajiketta, keimailevat yhä vain kauniina. Neilikat on kivoja.

kissantassu

Luonnollisesti sain heti seuraa, kun aloin tehdä salin puolella jotain jännittävää. Ihminen, kamera, kukkamaljakko, pöytä -> tilanne vaatii välittömästi kahta kissaa! Me tullaan auttamaan. Saako näitä syödä? Syödään silti.

kissan-kynnet

Kukkaintoilua kesti onneksi vain 8 minuuttia, sitten kissat nukahtivat kesken temuamisen pöytäliinalle. Molemmat tietysti yhtä aikaa, vierekkäin, samaan asentoon.

Mutta: testin tuloksena uskallan ostaa leikkokukkia jatkossakin. Kissimirrit eivät onneksi tykänneet kukkien tuoksusta, ja neilikan lehtiäkin piti päästä maistelemaan vasta nyt kun aloin ottaa kuvia. Sitä ennen maljakko oli saanut olla rauhassa kissoilta viikon ajan. Ruukkukukat sen sijaan ovat saaneet kokea kovia aikoja kissojen kanssa…

Sisustusvimma vie loputkin yöunet

skandinaavinen-sisustus

Kävin Helsingissä yhden yön työreissulla. Siellähän sitä ehtii sitten nukkua, kun kissat eivät ole pitämässä hereillä… Joopa. Kesken myöhäisillan iski sellainen kevätpörriäis-sisustusvimma, että en tahtonut päästä nukkumaan ollenkaan.

Oli näes kesken yön pakko vähän ideoida, suunnitella, selata nettikauppoja ja tehdä pari tilausta kamarin pellavaisiin liinavaatevalikoimiin.

vihrea-sisustus

Viikko sitten pyörähdin Sokoksella ja ostin pikkuisen Skog-kynttilän, jota olin haaveksinut jo pitkään.

En yhtään välitä huonetuoksuista enkä -kynttilöistä, nykyisin en edes hajuvesistä omalla iholla. Mutta tämä kynttilä! Se tuoksuu joulukuuselta ja havumetsältä sateen jälkeen. Se on puhdas tuoksu, täydellinen.

sisustus-2017

HM Homen alesta olin hiljattain ostanut pienen kompassilautasen. Puuvillainen torkkupeite on Habitatista syksyltä.

Tänään Helsingistä lähtiessä kävin vielä ihan nopeasti Sokoksen kodinosastolla kurkkaamassa, olisiko vielä yksi kiva kynttilälyhty tarjouksessa. Ja olihan se… Arvatkaas kuinka monta tavaraa sieltä sitten lopulta kannoin bussiin.

Mikä ihme minuun on mennyt – olen jo pitkään myynyt turhaa tavarakuonaa kirppareilla ja vältellyt ylipäätään kaikkea shoppailua, ja nyt Helsingin-reissuilla käyn ostelemassa vaikka mitä.

Vieritän kevään syyksi. Myös tuon syksyllä ostetun puuvillaryijyn.