Räsymatto jumissa

Rasymatto

Kuinka kauan kestää yhden räsymaton kutominen? Kolmisen vuotta, jos käytetään Torpan Tytön laskukaavaa. Matto olisi vihdoin valmis, mutta nyt minulla on pieni ongelma. Tai haaste, mutta lallallaa ei haittaa koska haasteet on sitä varten että niitä vaan voitetaan..!

Niin se haaste. Matto on yhä kangaspuissa, joissa riittäisi loimilankaa vielä toiseenkin mattoon. Jonka olen jo mielessäni kuvitellut: siitä tulee hieno denimräsymatto omista, vanhoista farkuista. Ja luonnollisesti ne kangaspuut ovat suuren talon yläkerrassa, siellä missä tulipalo jylläsi kellarissa pari kuukautta sitten jne.

Kangaspuut loimi

Kangaspuita ei saa yläkerran savulle haisevasta kulmahuoneesta pois kuin purkamalla. Ja minä en raaskisi purkaa puita enkä loimia vielä, kun olisivat nyt valmiina paikallaan sen kun vaan lähtisi kutoa paiskomaan sitä seuraavaa mattoriesua.

En osaa sitä paitsi purkaa tai koota kangaspuita, saati että osaisin jotain loimia laitella paikoilleen. Tiedän jo nyt, että jos kangaspuut nyt puretaan atomeiksi, siihen kasaan ne myös jäävät, ja minun lupaavan vauhdikkaasti alkanut matonkudonnan ammatillinen urani jää lyhyehköksi.

Hyvä puoli tässä(kin) on, että kangaspuut eivät ainakaan karkaa tuolta nyt mihinkään. Eikä se kolmen vuoden matto, joka on valmis mutta en saa sitä pois puista, kun haluaisin sen toisen maton vielä saada samoille loimille… Niinpä matto, kangaspuut ja minä olemme tilanteen kanssa pattitilanteessa.
Huoh. Miksi pitääkin olla joka asiassa niin jääräpää.

rasymatto

Lähtötilanne kolme vuotta ja kolme päivää sitten.

Telemark-hame, iätön ja ikuinen

villavaatteet

Alkuvuodesta 1997 Suuri Käsityö -lehti esitteli kaavojen kera Suomen kansalle idean: vaatteita ja neuleita telemark-tyyliin. En tiedä kuinka moni siihen ideaan tarttui, mutta meillä kotona siskoni halusi kuvan mukaisen pitkän villahameen.

Mitäpä äidit eivät tekisi lapsostensa puolesta? Niinpä äitimme kuuliaisesti ompeli, teki itse päällystetyt napit ja kaikki. Ja sitten vielä minulle samanlaisen.

villahame

Siitä on siis jo 20 vuotta. Ja arvatkaas mitä hameille kuuluu? Ne ovat yhä kuin uudet. Minun hameeni tosi vähän ryppyinen, kun olen säilönyt sitä kerettiläisesti, viikattuna vaatekaapin hyllyssä. Mutta uskallan jo nyt arvioida, että hame tulee kestämään oman elinikäni, ja ehkä pari seuraavaa.

telemark-hame

Täyspitkä, kellohelmainen villahame ei ehkä ollut silloin eikä ole nytkään mikään trendin aallonharjalla surffaava must have, mutta se on kaunis ja kauniisti tehty. Nostalginen. Ja lämpöisempi kuin kolmet farkut yhteensä.

ootd: äidin tekemä villahame / H&M:n neuletakki / Ten Pointsin nilkkurit / Merjan tekemät kynsikkäät *)

*) En tiedä Merja luetko blogiani, mutta olen pöllinyt kummipoikasi kynsikkäät ja ne ovat ahkerassa käytössä joten kiitos vaan, hyvät ovat! :)

Unisieppari

unisieppari-torpan-tytto

Unisieppari hävittää pahat unet ja on melko helppo tehdä itse. Nämä lähtökohdat mielessäni tuhlailin joulupäivän joutilaita tunteja askartelemiseen, ja sain kuin sainkin elämäni ensimmäisen unisiepparin valmiiksi ennen kuin vuorokausi vaihtui.

unisieppari-diy

Hyvä ja selkeä ohje unisiepparin tekoon löytyy esimerkiksi Tytin kivasta blogista, täältä kliks. Tosin… ohjeista huolimatta pujottelin ja purin tuon verkko-osan kolmeen kertaan, ennen kuin olin lopputulokseen suunnilleen tyytyväinen.

dreamcatcher-net

Vinkkinä seuraaville ensikertalaisille: ole kärsivällinen. Pidä lanka löysänä äläkä lähde liiaksi kiristämään edes puolivälissä, jolloin lanka alkaisi melkein itsekseen kiristyä. Päästä lanka kireäksi vasta sitten, kun verkko alkaa olla valmis ja olet saanut aseteltua sen mukavasti muotoonsa.

unisieppari

Vaikka yleensä olen aika suurpiirteinen luonnonmateriaalien käytössä, tällä kertaa puhdistin Torpalta kerätyt höyhenet pistämällä ne toviksi sähköuuniin, noin 80 asteen lämpöön.
Tämä dreamcather on muutenkin koottu täysin kierrätysmatskuista, mitä kaapista löytyi :)

Omenakaaos

_b1b3835

Ennen tätä syksyä en ole koskaan hyödyntänyt Torpan omenoita. Mihinkään. Tänä vuonna omenat tuottivat kuitenkin niin ylettömän kaaoksen, että asialle oli pakko tehdä jotain.

_b1b3797

En syö omenoita sellaisenaan, ilman erityistä syytä siihen – en vain ole koskaan tullut syöneeksi. Viime syksynä sentään löysin ruusumuffinit, leivonnaisen johon saa käytettyä pari-kolme omppua kerrallaan.

Nyt se ei riittänyt mihinkään. Viidessä puussa oli kaiketi miljoonia omenoita. Ainakin tuhansia.

Viime syksynä sain ystävältäni purkillisen ihanaa, itsetehtyä omenahilloa, ja ajattelin että en ikinä osaisi tehdä vastaavaa. Nyt omenasato ei oikein jättänyt vaihtoehtoja – joten käärin hihat ja päätin yrittää. Ja kas: hillon tekeminen ei ollutkaan vaikeaa. Alkukesästä olin harjoitellut mansikoilla, nyt omenahillo oli helppoa joskin työlästä. Omenoiden kuoriminen tuotti hiertymiä kämmeniin ja lievän rasitusvamman kyynärvarteen.

_b1b4697

Eihän siihen hilloonkaan mennyt kuin pieni murto-osa kaikista omenoista. Onnekseni olen saanut Torpalle valtavan lintupopulaation, joka auttoi urakassa tunnollisesti. Pikku hiljaa omenat ovat huvenneet, ja lintuni luultavasti pulskistuneet aika tavalla.

Ja minulla on jääkaappi puolillaan hillopurkkeja. Nam. Ja röyh.

_b1b3837

Ihan puhdas ilmalämpöpumppu

_b1b4725-2

Nyt ihan käsi sydämelle: kuinka moni putsaa ilmalämpöpumpun suodattimet kahden viikon välein? Niin pitää netin mukaan tehdä, joten se on varmaan sitten totta. Minä olen kuitenkin vähän huono noudattamaan ohjeita.

Torpalle asennettiin ilmalämpöpumppu helmikuussa 2011. Nyt 5,5 vuotta myöhemmin käärin hihat ja selvitin miten masiinan mahtaisi saada auki. Sisällön perusteella olisi voinut tehdä sen urakan pikkuisen aikaisemmin – mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

Homma ei ollut yhtään vaikea tai työläs, mutta olisi minusta ihan kiva jos jossain olisi käyttöohje, jossa kerrotaan ihan se ensimmäinen perusjuttu: miten pääset käsiksi niihin suodattimiin. Insinööreille ei ole ehkä tullut mieleen, että ihan kylmiltään ei tällainen maallikko tohdi tarttua lämpöpumpun muovikanteen ja riuhtomalla kokeilla, mistä kohtaa kansi aukeaa.

Minä onnistuin sen jälkeen, kun olin googlettanut pari tuntia, tuijottanut erilaisten ilmalömpöpumppujen kuvia ja ohjevideoita, ja niiden perusteella puoliksi arvannut mistä saumasta se minun laitteeni saattaisi aueta.

Loppu olikin helppoa: suodattimet irti, imurilla pölyt pois, huuhtelu tiskialtaassa, kuivatus ja liuskat takaisin koneeseen.

_b1b4694

Olisi myös kiva tietää, mitä maahantuojan valtuuttama asentajapoika on miettinyt, kun on jättänyt tällaisen super alleru buster -suodattimen koneen sisälle, suunnilleen oikeaan paikkaan mutta pakkausmuoveissaan. Tulipa sekin nyt samalla sujautettua kohdalleen. En ole lvi-ammattilainen, mutta veikkaan että suodatin toimii paremmin kun sitä ei ole kääritty muoviin.

Pitkästä lyhyesti: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan putsatkaa ne ilpot vähän useammin. Ilmakin pysyy raikkaampana kun ei tuollainen pölykuorrute pääse uudelleen kiertämään sisäilmaan.

Tuuli, tuulempi, tuulin ja katonteko

_B1B2261

Ajoitukseni on yleensä aina hyvin kohdallaan. Tälle päivälle aikataulutin kanatarhan katon uusimisen. Tietenkin samana päivänä tuuli repii melkein vasaran käsistä.

Kanoillakin on tasapainossa pitelemistä, kun tuulenpyörre kesken kaiken tarttuu rouvien muhkeisiin muotoihin ja saa pyrstösulat pöllyämään.

_B1B2365

Kanalan nikkaroinnissa olen myös edennyt ihan väärin päin. Aluksi ”vain väliaikaisia ratkaisuja”, sitten niiden korjailua, myöhemmin lisää. Katto on yksi niistä väliaikaisista, mitkä olisi pitänyt alusta lähtien tehdä kunnolla ja olisin selvinnyt huomattavasti vähemmällä vaivalla.

_B1B2200

Nyt ohjelmassa on vähän risan, alkukesästä kiinnittämäni pressukatoksen irrottelu ja sen korvaaminen toisella väliaikaisella eli aaltopeltikatteella. Jos sen lopullisen eli valokate-katon ehtisin vihdoin ensi kesänä sitten tehdä…

Mutta aina oppii. Ehkä seuraavan nikkarointikohteen osuessa kohdalle muistan, että en sorru pikaratkaisuihin vaan teen alusta lähtien pelkkää priimaa. Ihan varmaan niin.

Yökylässä vierasmajassa

_B1B1926

Vanha mummonmökki oli ollut todella pitkään tyhjillään, romuvarastona. Mutta kun korjasin sen lattian, maalasin ja tapetoin, mökistä tuli soma ja nätti kuin karkki. Jos valkoista ja harmaata voi karkkiväreiksi väittää. Ennen ja jälkeen -kuvat näkyvät tässä postauksessa, klik.

Harmi vaan, että vierasmökki on edelleen pääsääntöisesti joutokäytössä ja tyhjillään. En tiedä, miksi en itse ole testannut uudistunutta mökkiä aiemmin – uni siellä oli ihmeen sikeää ja rauhallista.

_B1B1929

Nukuin kaksi yötä vierasmajan laverisängyssä, eikä palellut yhtään. Mutta olinkin varustautunut: kolme peittoa ja lampaantalja varuiksi. Villasukat ja villapaita. Olen ehkä joskus maininnut olevani vilukissa – en nimittäin myöskään hikoillut noina öinä :)

Vaikka metsä alkaa heti vierasmökin selän takaa ja olin varma että mökin ympärillä rapisee ja suhisee ja hiipii otuksia pitkin yötä, en kuullut pihaustakaan ennen aamua. Vasta silloin kuului vaimeaa aamujuttelua naapurirakennuksesta, jossa kanarouvat myös heräilivät uuteen päivään.

_B1B1927

Elokuun pimeää iltaa valaisevat paristokäyttöinen valosarja katossa (Tokmannilta) ja pöydällä Sun Jar -purnukka, joka tallettaa aurinkoa purkkiin, juuri sopivasti valaisemaan yöpuulle menoa.

Sängynpäädyt on muuten tehty vanhoista laiturilankuista. Niitä samoja, joista on Helsingin-kotini ruokapöytä tehty. Kauhtunutta ja murustelevaa, mutta niin kaunista puutavaraa; uudemmat ja siistimmät eivät tähän tunnelmaan sopisikaan.

_B1B1923