Paluu Torpalle

Kelttikorut Torpan Tyttö

Ehkä tiedätte miltä tuntuu juurettomuus. Tai se tunne, kun palaa omille juurilleen ja tietää että on palannut kotiin.

Joskus juurettomuuden ja eksyneen olon tunnistaa vasta myöhemmin, kun katsoo omaa elämäänsä vähän taaksepäin.

Antiikki aterimet

Olen sanonut, että juureni ovat kasvaneet syvälle torpan peltoon. Enkä siinä edes liioittele: täällä mieli hiljenee ja hengitys syvenee. Tiedän selkeämmin mitä haluan, kuulemma näytänkin erilaiselta.

On ollut vähän kaikenlaista, kuluneet pari vuotta. Tai ehkä ne 15 vuotta, jotka ovat vierineet siitä kun muutin Helsinkiin. On ollut välillä levotontakin poukkoilua ja oman paikan hakemista. Näkymättömyyttä ja näkyväksi tulemisen yritystä. Unelmia ja niiden jalostumista, välillä menemistä väärään suuntaan ja sitten taas paluuta takaisin omalle tielle. Moni asia tuntuu nyt jälkeenpäin ajatellen kaukaiselta ja jopa itselle vähän vieraalta.

Syreeni silmu

Ja lopulta päätinkin, että minä tyttö muutan takaisin maalle.

Joutsaan muutosta on nyt jo pari vuotta, ja senkin jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. On pitänyt kasata välillä itsensä ja välillä eräskin muuttokuorma paikasta toiseen, järjestellä omia ja toisten asioita. Hakea paikkaani paluumuuttajana ja siirtää yrityksen toiminta uusiin ympyröihin.

Torppa on saanut olla muuttolaatikoiden logistiikkakeskus ja päävarasto, ja asuminen kaiken kaaoksen keskellä täällä on ollut välillä mahdotonta.

Takkatuli Fireplace

Mutta onpa vaan ihanaa, että nyt alkaa selkiytyä! Muuttolaatikot on kannettu pois, ja pääsen viimein asettumaan taas taloksi. Kuluneet pari viikkoa onkin ollut aika mukavaa: olen saanut painaa jalkapohjat vasten torpan puulattiaa, kulkea pellolla saappaat jalassa ja villasukat makkaralla, huokailla kevätluonnon kauneutta ja jännätä kelpaako uusi linnunpönttö kirjosiepoille.

Tänään draamaan kaarta taivutti myös uljas kurki, joka lensi puutarhan yli kuusenlatvoja viistäen. Ja jänis, joka talven jäljiltä kirjavana pomppi alapellon halki omissa ajatuksissaan. Minä puolestani löysin ensimmäiset horsman versot, jännitystä luvassa siis myös huomiseen lounaskokkailuun.

Täällä lintujen ja metsän eläinten keskellä tiedän taas oman paikkani, juuret pellossa ja mieli kirkkaana tähtitaivasta kohti. Täällä tiedän olevani minä, tiedän oikean suunnan ja tiedän että täällä on hyvä.

 

 

 

 

 

 

Elämäni sauna

Saunakamari

Tässä saunassa olen todennäköisesti saunonut elämäni ensimmäisen kerran. Hyvällä tuurilla voin kylpeä myös tulevan viimeiseni, sitten joskus.

Sauna

Lähes kaikki torpan tummahipiäisessä saunassa on ihan samanlaista kuin on ollut viimeiset 40 vuotta. Paitsi kiuas, koska vanha tynnyristä tehty oli pakko siirtää eläkkeelle kesällä 2010.

Harvian Legend 240 oli tuolloin rakkautta ensi silmäyksellä. Edelleen olen iloinen että uskalsin investoida vähän järeämpään kiukaaseen: hidas lämmittää, mutta löylyt ovat ihanat ja kiuas ilahduttaa joka kerta kun sen näen. Ja siis kuinka usein voi sanoa, että ”kylläpä tulin iloiseksi nähdessäni saunan kiukaan”..?

Puusauna

Kylpyvesi piti tällä kertaa sulattaa lumesta, koska vesipumppu meni rikki tammikuussa eikä uutta ole vielä saatu paikalleen.

Oletteko muuten huomanneet, miten säälittävän pieni vesitilkka syntyy kukkurasangollisesta lunta? Aika monta sangollista höttölunta sain lappaa vanhaan Kastorin vesipataan. Onneksi sitä materiaalia riittää, vielä vaikka vähän useampaankin saunakertaan…

Hiihtoloman kunniaksi saunoin kokonaisen tunnin. Sen jälkeen paistoin lettuja.

Hiihtolomalla

Valkoinen kissa

Moi. Me ollaan asuttu Ilonan kanssa kirkonkylän talvikodissa nyt 4 kuukautta. Eilen se toi meidät ekan kerran tänne torpalle.

Meitä aluksi pelotti täällä kaikki: ilmalämpöpumppu humisee, eteisessä rapisee välillä joku. Uunista tuli illalla vähän savua sisään ja me mentiin sängyn alle piiloon. Hiekkalaatikkokin on kauhean pieni.

Torppa

Tultiin siis meidän omalle pienelle hiihtolomalle keskelle metsää! Uunit eivät vedä, vesipumppu rikki ja suklaa lopussa. Muilta osin lomailu sujuu hyvin – minä teen töitä koneen ääressä, teen vuosisuunnitelmaa yritykselleni ja kissat nukkuvat. Vihdoin!

Kissat nukkuu

20 tuntia niillä menikin levottomaan vaelteluun mökissä, mutta nyt nuo kaksi karvakäpälää tuhisevat sikeässä unessa. Kyllä tästä vielä hyvä loma saadaan :)

_B1B0299

Oikukkaat vanhat rouvat

Puuliesi

Torpan puuhella. Vetää vasta sitten, kun leivinuuni vetää ensin. Molemmille on omat hormit, mutta silti isommassa pitää olla kunnon veto ennen kuin tämä pienempi, vähän rapistunut liesi suvaitsee toimia.

Mutta sitten kun toimii, se onkin vallan viehättävä laitos. Oikukkaat vanhat rouvat!

Jos muuten käytätte Instagramia, torpan löytää sieltä käyttäjänimellä @torpantytto. Insta on viime aikoina ollut aktiivisempi ja kuviakin löytyy enempi sieltä!

Näyttökuva 2018-2-11 kello 11.35.14

 

Syysloma Torpalla, minun tapaan

Takkatuli

Tulin pitkästä, pitkästä aikaa yöksi Torpalle. Ehkä tämä on sitten vähän kuin minun syyslomani: yksi yö kylmässä mökissä, uunissa märkiä puita niin että pesä sihisee kuin saunan kiuas, monta keskeneräistä työprojektia mukana läppärissä. Suklaata ja makkaraa eväänä.

Kynttilanjalka lasinen

Muutin Helsingistä pois maaliskuun lopussa, ja Torppa on yhä puolillaan muuttolaatikoita. Enkä valitettavasti edes liioittele. Vähän himmentää semmoista rustiikkia, sisustuslehtihenkistä mökkitunnelmaa, mutta toisaalta on kätevää kun jokaisen nojatuolin ja sängyn vieressä on monta pahvilaatikoista kasattua kahvipöytää teekupille ja muille tärkeille.

Takkatuli 2

Raikkaasta ilmastosta ja kaaoksesta huolimatta täällä on hyvä. Onkin ollut tänne jo vähän ikävä.

Juhannus ja kaoottinen tilanne

Lilac

Eilen kävin ystävän luona kylässä, jossa juhannusta varten oli leivottu vimmatusti, pöydällä oli punaruutuinen liina, kesäkukat ja puutarhakalusteet pihamaalla valmiina vastaanottamaan juhannuksen vieraat. Pullan tuoksu täytti talon. Ihanaa ja tunnelmallista, huokailin.

Minä palasin juuri äsken Helsingistä työreissulta, juhannusvieraani tulee huomenna ja torppa on hävityksen kauhistus ja pahempaa.

Valkoinen syreeni

Onneksi vieraani on käynyt täällä jo niin monesti, että ehkä hänelläkin alkaa silmä tottua… Tavoitteeni on raivata vierashuoneen sänky esiin muuttolaatikoiden alta ja lattiapintaa sen verran että mahtuu kulkemaan. Sitä ennen taidan juoda kupin teetä ja nostaa jalat hetkeksi pöydälle.

Juhannus menee onneksi pian ohi eikä ensi vuonna enää muistakaan, oliko torppa siivottu ja parhaat kristallit pöydässä, vai juotiinko kuohujuomat pahvimukista.

Syreeni

Ja hei, vein sentään yöpöydälle lasipurkissa kimpun koiranputkea. On oikein panostettu!

Muuttolaatikoiden keskellä

Jaloleinikki

Olen Helsingistä muuton jälkeen elänyt torpalla nauttien verraten runsaasta sisustuksesta: tuoleja on varmaan 25, sänkyjä kolme ja muuttolaatikoita kymmenittäin.

Olen ollut iloinen siitä, että kuukauden aikana täällä ei ole käynyt yhtään yllätys- tai muutakaan vierasta. Jos kävisi, en ehkä pyytäisi sisään. Täällä näyttää oikeasti kamalalle. Ahtaat polut kulkevat tavaravuoriston laaksoissa huoneesta toiseen.

Onneksi laatikkovuoristo madaltuu pian – sillä muutan ihan kohta taas! Pitäjän kirkonkylässä, siis ihan siellä vilkkaassa ydinkeskustassa jossa on pankkiautomaatti ja lounasravintola ja huoltoasema ja kaikkea, odottaa kohta remontista valmistuva uusi koti. Uusi kaupunkikoti.