Uuni-ihminen

_B1B6487

Minun keittiössäni täytyy olla toimiva, tehokas uuni. En viihtyisi asunnossa, jos sen keittiössä olisi vain liesi ja mikro. Sama pätee torpassa, jossa teen ison osan ruoasta juurikin (sähkö)uunissa.

_B1B6497

On uuni-ihmisiä, ja on piirakkaihmisiä. Minä olen niitä molempia. Loppiaisena torpan uunissa valmistui sekalainen kinkku-kasvis-juurespiirakka, jossa oli vähän kaikkea mitä jääkaapissa sattui olemaan. Ja hyvääkin siitä tuli.

Viimeisen palan pakkasin matkalaukkuun, kun piti lähteä välillä käymään kaupungissa. Illalla söin piiraan, ihmettelin kaupunkikodin helppoutta (suihkusta tulee kuumaa vettä yms), ja aamuyöllä heräsin siihen että luulin yhä olevani mökillä. Ilmeisesti kolme viikkoa maalla tekee tehtävänsä, ja Helsingissä sitä tuntee olevansa lähestulkoon hotellilomalla. Johon on pakannut piirakkaa ja muita mökkieväitä mukaan.

Pakkasyö torpassa

_B1B6462blogi

Vihdoin tuli pakkanen. Ja sopivasti lunta, niin että pääsin tunnelmaan. Samalla lämpötila laski myös sisällä, raikkaan viileähköstä vielä raikkaammaksi. Vähän liiankin, minun makuuni.

Onneksi sain muurarin käymään, laittamaan vanhan puulieden toimintakuntoon ja kamarin uuniin väliaikaiset tilkkeet niin että lämpö ei sieltä heti karkaa hormiin ja harakoille. Ne auttoivat vähän, mutta kieltämättä pakkanen alkoi koetella vanhaa torppaani ja sen pakkasenkestävyyttä heti kylmän alkaessa.

Seuraava remontin kohde torpassa lienee sitten ullakko, jossa etenkin tuvan laipion päällä on kuulemma alun pitäenkin ollut aika vaatimattomasti lämpöeristystä. Lisää purua siis hilattava yläilmoihin heti kun ehtii.

Siihen saakka yritän sietää pakkaskelien takaamaa raikkautta sisätiloissa, ja ilmalämpöpumpun, kylppärin lattialämmityksen ja varapatterien tuottamia sähkölaskuja – ne kun nousevat yhä isompiin lukemiin sitä mukaa kun lämpömittarissa luvut laskevat.

(Enkä silti valita – torppa on kaikesta huolimatta ihana! Nyt tuntui kuitenkin mukavan helpolta lähteä käymään kaupungissa, jossa kaikki on valmista eikä asunnon lämmitystä tarvitse edes ajatella.)

Ensimmäinen viherkasvi

_B1B0305

Ensimmäinen viherkasvi muutti torppaan joulun alla. Viileähkössä huoneilmassa se tuntui viihtyvän hyvin, sillä jo ensimmäisen viikon aikana tuo kaunis muratti puski paljon uusia lehtiä kohti laipiota.

Minulle muratti oli merkki jonkinlaisesta uudesta – en ihan itsekään tiedä mitä se voisi olla, mutta jotain uudenlaista ajattelutapaa ehkä. Johonkin.

Aiemmin en olisi edes hankkinut ruukkukasveja, en mökille enkä kaupunkikotiin. Nyt halusin tuon. Laskin muratin makuukamarin pöydälle, ja ruukkuun sujautin yhden tekemistäni paperitähdistä. Joulun kunniaksi.

Ja täytyy myöntää, että kaupungissakin olen alkanut vähän lämmetä viherkasveille… Toissa keväänä kotiin muutti pieni ja reipas sitruspuu (joka tosin kuoli kesän lopulla, kun joutui viettämään pari helleviikkoa yksin kotona), ja nyt joulun alla kiikutin kaupunkiin torpan pellosta lapioidun pienen kuusentaimen. Siitä lisää tuonnempana – sekin näkyy yhä olevan voimissaan.

_B1B0310

Koska en ole mikään varsinainen viherpeukalo, toivon vaan että murattini viihtyy torpassa pidempäänkin. Myös talven tulevat viileät kaudet, jolloin en ole itse paikalla ja lämpötila laskee välillä alle kymmenen asteen.

_B1B0314

Vaikka ostin muratin joulukukaksi, eikö siinä ole vähän myös kevään fiilistä? Tai ehkä kiirehdin aikaani edelle, kun vasta sain vihdoin ne odotetut lumet ja pakkaset torpan ympärille. :)

Pihavalot!

_MG_3283web

En muistanut kertoa näistä aiemmin: sopivasti syntymäpäivien alla, elokuun alussa, torpan pihaan syttyivät ihan oikeat, sähköllä toimivat pihavalot!

Olin etsinyt sopivaa valaisinmallia pitkään, ihan kohtuuttoman pitkään, mutta onneksi olin nirso enkä huolinut mitä tahansa. Lopulta kesällä 2014 törmäsin näihin valoihin lamppukaupassa Jyväskylässä, ja vuotta myöhemmin kävin ostamassa niitä mukaani yhden ostoskärryllisen verran (no siis 4 kpl). Tein hyvän valinnan, nämä istuvat torppani tyyliin kuin olisivat olleet paikoillaan jo vuosikymmeniä. Sopivasti ruostuneen näköisiäkin.

Eikä kai tarvinne sanoa, miten hienolta tuntui sytyttää nämä uudet ja pitkään odotetut valot elokuisena iltana. Nauratti, ja vähän itketti, ja taas nauratti. Tunneskaala on sittemmin valoja sytyttäessä tasoittunut, alan ilmeisesti jo tottua.

Joulukuun ensimmäinen

1_12_2015

Tänään ripustin torpan pihaan jouluvalot. Samalla alkoi sataa lunta. Lumisade jatkui vielä illalla, jolloin istuin jo bussissa matkalla kaupunkiin. Myös paikallisen rautakaupan oven ylle oli laitettu jouluvalot tuikkimaan, toivottamaan heipat minulle joka joudun palaamaan taas hetkeksi kaupunkiin ja meren rannalle tuulen riepoteltavaksi.

Lastasin pihan linnuille myös isot määrät evästä, että pärjäävät siihen saakka kunnes palaan torpalle seuraavan kerran. Peittelin polttopuukasoja ja otin esille ikkunatähtiä. Torppa saa jo valmistautua pikku hiljaa joulun tuloon.

Rauhallista Joulua!

23_12_2014_MG_0895_fb
Torppa on kuin soma, punamultainen piparkakkumökki tähtitaivaan alla, keskellä hankia. Maisema on nyt täysin päinvastainen kuin vuosi sitten, jolloin tihkutti vettä, ja puutarhassa vihersi kesäinen nurmi. Nyt pakkasta on -13, lunta on riittävästi vaikka hiihtämiseen (jos olisi sukset), ja huomenna on jouluaatto.
Rauhallista, kaunista joulua Sinulle joka satut poikkeamaan tähän blogiini!

Farmin normipäivä

lampaat2

Ihan tavallinen sunnuntai Torpassa.

Kesäkana Silvia päätti, että hän on nyt valmis äidiksi. Kanaan iski hautomisvietti, ja silloin ei auta muu kuin antaa rouvan hautoa. Koska kukkoa ei ole lähimaillakaan, lapsia kahdesta Silvian jemmaamasta munasta ei ole luvassa. Mutta hautominen kestää silti kolme viikkoa, ja yksi pesä näyttää olevan nyt varattu heinäkuuksi Silvialle ja hänen äitiyshaaveilleen.

Toinen kesäkana Margareeta oli syystäkin hermostunut. Seuraneitinä toiminut Silvia ei poistu pesästä, ja Margareetan on ulkoiltava Torpan pihamaalla kaiket päivät yksin. Sehän ei kanan luonteelle oikein sovi, joten Margareeta tarvitsi uuden seuralaisen. Sellainen saatiin jo lounastunnilla pahvilaatikossa suoraan kanatarhan ovelle. Ensin uusi Adele-rouva kaakotti tarhassa yksin suoraa huutoa, sitten se juoksi ympyrää Margareetaa karkuun. Näiden alkutoimien jälkeen rouvat jäivät luumupuiden alle sopuisasti ruopsuttelemaan.

Minun urakkani oli siirtää lampaiden aitausta. Kesälampaani Elviira, Sirkku ja Silmu kaipasivat uutta ja vehreää heinää. Siispä sain purkaa liki 100 metriä verkkoaitaa, hilasin sitä hieman pellon itälaitaa kohti ja nakuttelin aidantolpat uudestaan maahan. Kevyt koko päivän urakka yli 25 asteen paahteessa.

Kun minä riuhdoin aitaa ja hakkasin tolppia lekalla peltoon, lampaat päättivät tehdä seikkailullisen karkumatkan Torpan pihamaalle. Apilanurmikko oli jotain uutta ja ihanaa, samoin karviaismarjapensaan lehdet. Ja kanala, jonne karkumatkalla olevat villapaidat myös kirmasivat. Viikari-ikäiset Sirkku ja Silmu ajoivat kanoja takaa, kunnes kyllästyivät. Ja hyppivät ja pomppivat pitkin pihaa kuin hauskalla piknik-retkellä konsanaan.

Noin kaksikymmentä minuuttia karvapallot jaksoivat seikkailun riemua, mutta sitten iski uupumus (ja luultavasti ähky) ja oli päästävä kotiin päiväunille. Minun tehtäväkseni jäi avata karkulaisille portti kotiaitaukseen.
lampaat3

Kun iltahämärässä menin sulkemaan kanatarhan ulko-ovea, sain todeta että uusi kanarouva Adele puuttuu. Puolen tunnin etsiskelyn jälkeen kadonnut kananen löytyi, se oli leiriytynyt reilun 2 metrin korkeuteen yläpuolelleni, luumupuun oksalle. En voinut oikein muuta kuin toivottaa rouvalle hyvää yötä.

kanat1

Olen viettänyt nyt tasan kuukauden Torpassa. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus elää tällaista kesäelämää. (Kiitos siitä kuuluu ensisijaisesti itselleni, itsehän näin päätin tehdä ja toteuttaa 10-vuotisen haaveeni koko kesästä maalla.)

Mutta silti, vähän vähempikin toiminta riittäisi yhdelle päivälle. Terveisin punaniskainen downshiftaaja-kesäfarmari, kolme lammasta ja viisi kanaa.