Hiihtolomalla

Valkoinen kissa

Moi. Me ollaan asuttu Ilonan kanssa kirkonkylän talvikodissa nyt 4 kuukautta. Eilen se toi meidät ekan kerran tänne torpalle.

Meitä aluksi pelotti täällä kaikki: ilmalämpöpumppu humisee, eteisessä rapisee välillä joku. Uunista tuli illalla vähän savua sisään ja me mentiin sängyn alle piiloon. Hiekkalaatikkokin on kauhean pieni.

Torppa

Tultiin siis meidän omalle pienelle hiihtolomalle keskelle metsää! Uunit eivät vedä, vesipumppu rikki ja suklaa lopussa. Muilta osin lomailu sujuu hyvin – minä teen töitä koneen ääressä, teen vuosisuunnitelmaa yritykselleni ja kissat nukkuvat. Vihdoin!

Kissat nukkuu

20 tuntia niillä menikin levottomaan vaelteluun mökissä, mutta nyt nuo kaksi karvakäpälää tuhisevat sikeässä unessa. Kyllä tästä vielä hyvä loma saadaan :)

_B1B0299

Lauantai-illan huumaa

Ikitie

On ollut ihan tavallinen päivä. Tai kun tarkemmin miettii, niin aika kiva päivä. Huoleton ja harmiton, ja sellaisia päiviä ei ole aina.

Iltakymmeneltä syön lontoorae-suklaata sängyssä, kissa nukkuu jaloissa ja kömpii välillä vaivihkaa viereen katsomaan kun surffaan netissä. Katsotaan yhdessä kissavideoita. Toinen kissoista on olohuoneessa ja kurisee sieltä välillä terveisiä meille muille. Tunnen olevani melkein tarpeellinen noille kahdelle karvatassulle. Luen vähän matkaa Antti Tuurin Ikitietä.

Sain illalla yhden ison ja työlään lehtijutun kirjoitettua. Neljä vastaavaa vielä työn alla lähiviikoille, muiden töiden ohessa, mutta yksi valmis on jo hyvä alku ja se huojensi mieltä huomattavasti. Ehkä seuraava juttu valmistuu jo ketterämmin, kun pää on tästä urakasta saatu auki.

Vaaterekki 2 copy

Kävin ystävän kanssa syömässä Kellarissa.

Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että Kellari on baari ja ravintola, johon vien kaikki kyläilemään tulevat kaverini syömään. Viimeksi kaupungista tullut vieraani halusi heti seuraavana päivänä uudestaan samaan paikkaan eikä muita edes harkittu – minusta se on jo ihan hyvä meriitti Kellarin keittiölle!

Aamupäivällä nukuin sopimattoman pitkään. Lepäsin pois arkipäivien univelkoja ja tein sen ilolla. Pihalla nautin lempeästä ilmasta ja talitinttien sirkutuksesta; tuntui kuin maaliskuulta.

Kirja

Valmistelin sunnuntain reissua Petäjävedelle, jossa on tarkoitus toimia mallina valokuvauksissa. Olen iloinen, että minä en ole huomenna kuvaajana – hartiat ovat taas aika jumissa kameroiden kantamisesta, ja kroppa vaatii nyt lepoa.

Kuvauksien kannalta olisi ollut toki viisasta jättää päivän myöhemmät vaiheet tekemättä, kuten suklaan ylensyönti ja burgeriähky ravintolassa, mutta noh… Kadun sitä ehkä sitten huomenna kun tänään en viitsi :)

Kuukauden kooma

Talvi maalla

Kiireinen kesä, kiireinen syksy ja sitä seurannut kuukauden mittainen kooma.

Valokuvaajan kesä on perinteisesti kiireinen, varsinainen sesonkipiikki. Käytännössä kaikki viikonloput kuluvat töissä, monesti ilta-/yöpainotteisesti. Ja kun kesä kääntyy syksyyn, keskitytään kuvankäsittelyyn ja kesän isompien projektien loppuunsaattamiseen. Ja aletaan harjoitella ajatusta, että tämmöistäkö se on normaalin työssäkäyvän elämä – että viikonloppuna voi olla vaikka joskus vapaata.

Talvi maalla joki

Tänä vuonna kuvankäsittelyt pääsivät kuitenkin pahasti ruuhkautumaan; olin kesken syksyn kuukauden kipeänä ja muutenkin puhditonna. Niinpä kesäkiireet päättyivät tänä vuonna vasta marraskuun alussa. Silloin suma lopulta aukesi, rästihommat valmistuivat. Ja siitä lähtien olenkin ollut ihan kuutamolla muuten vain.

Kuollut lehti

Minulla on nyt vihdoin sellaista vapaa-aikaa, joka ei ihan taukoamatta täyty huonolla omallatunnolla ja ajatuksilla keskeneräisistä työasioista. Voin välillä katsoa netistä sarjoja, ja nyt tällä viikolla luin kirjan! Huutomerkin arvoinen juttu, sillä lukemiseen pitää voida keskittyä, ja sellaiseen keskittymiseen en ole kyennyt ihan vähään aikaan.

Eilen tein pienen lumiukon olkkariin (lunta kun riitti niin juolahti mieleen kokeilla miltä tuntuisi käsitellä lunta sisällä lämpimässä) ja tänään aloin askarrella joululahjaa. Ihmeellisiä asioita, ihmeellistä aikaa tehdä jotain ihan vain huvikseen.

Jaakide

Kooma on näkynyt myös tässä blogissa. Olen aloittanut noin 20 tekstiluonnosta, asiaa ja sattumuksia kun olisi paljon kerrottavaksi. Tuolla ne ovat luonnoskansiossa edelleen. Jääneet kasaksi irtonaisia lauseita ja huolimattomasti yhteen harsittuja ajatuksia.

Monesti olen mennyt mieluummin nukkumaan sen sijaan, että olisin kirjoittanut yhtään mitään. Blogiin ei oikein tunnu irtoavan edes valokuvia, mikä on vähän absurdia kun kuvaan kuitenkin tuhansia valokuvia ihan joka viikko.

Mutta nyt. Päätin että kuukauden koomailu saa riittää sillä eihän tätä voi loputtomiin jatkaa. Nyt loppukiriin kohti joulua ja kuluneen vuoden (ja lahjojen) paketoimista!

Uusi talvikoti ja studio

Converset

Olen haaveillut aina Torpan lisäksi omasta studiokodista. Semmoisesta, missä olisi valtava, korkea ja valoisa työhuone kodin yhteydessä. Niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa vähän boheemilla taidemaalarilla New Yorkissa, ja siinä työhuoneessa sitten maalataan talon kokoisia maalauksia ja päällä on valkoinen t-paita ja farkut ja välillä juodaan punaviiniä ja lojutaan luovuuden tuskissa mustalla antiikkinahkaisella sohvalla jättiläismäisen industrial-ruutuikkunan ääressä.

Nyt on semmoinen, melkein.

Valokuvastudio

Kun muutin keväällä pois Helsingistä, tietysti sopivaan saumaan kun suurin piirtein kaikki mahdollinen muukin elämässä tapahtui samaan aikaan, hankin samalla talvikodin Joutsasta. Kirkonkylältä. Siinä on pari huonetta ja keittiö, ja huoneista isompi, olohuone, on nyt minun oma ateljeeni.

Ei ihan niin hieno, iso, korkea eikä valoisa kuin elokuvissa, eikä se sijaitse New Yorkissa vaan pikkupitäjän kirkonkylällä. Ei ole edes sitä nahkasohvaa (onneksi, en tykkää semmoisista), mutta on kuitenkin. Nyt on oma pikku valokuvausstudio.

Tämä muuten tiedoksi lähitienoon lukijoilleni – teen studiokuvauksia nykyään myös täällä Joutsassa :)

Valkoinen keittio

Asuntoon tehtiin keväällä aika täysimittainen remontti, siitä lisää pian. Muodonmuutos tässä vuonna 1976 rakennetussa, retrovärisessä kerrostalokodissa on aika huomattava, minä kun en juuri niistä retroväreistä piittaa…

Elokuu, tervetuloa

clarionhotel

Joka kesä on ihan omanlaisensa, mutta tämä ehkä hipoo jo jonkinlaista ennätystä. Kun mietin kulunutta kesää, en muista siitä kovin paljon. Mitähän tässä on tullut tehtyä viimeiset pari kuukautta?

Töitä, kivoja juttuja, rientoja tai jotakin muuta, mitä? Varmaan kaikkea kohtuudella tai vähän, mutta mikään tekeminen tai toiminta ei varsinaisesti nouse ylitse muiden.

HotelliClarion

Heinäkuussa istuin tietokoneen äärellä ehkä vähemmän kuin yleensä – ainakin päätellen siitä että en mukamas ehtinyt päivittää tärkeitä tilannekatsauksia blogiin. Mutta nyt kun illat pimenevät, sekin luultavasti taas korjaantuu.

Juuri nyt olen Helsingissä, uuden ja uudelta haisevan hotelli Clarionin kymppikerroksen huoneessa. Ikkunasta on näkymä merelle ja Jätkäsaaren rantapenkereelle, ilmastointi puhaltaa niskaan.

Olin aikeissa mennä jonkun kaverin nurkkiin yhdeksi yöksi tällä työreissulla. Mutta viime hetkellä monasti käyttämäni hotellivarausjärjestelmä tarjosikin Clarionista huonetta mukiinmenevään hintaan, ja päätin keskittyä hetkeksi itseeni ja lepoon hotellissa. Ja siis, työmatkallahan tässä ollaan joten hotellimajoitus on kai ihan paikallaan vaikka itselleni sen yrittäjänä maksankin.

helsinkihotelli

Siinä missä joku ehkä viihtyy kosmetologilla tai investoi merkkilaukkuihin (tekeekö joku vielä niin vai onko se mennyt jo pois muodista?), minulle pikkuisen heikko kohta taitaa olla hotellihuone.

Kun tarjoutuu tilaisuus päästä hotellin pehmoisten vällyjen alle nukkumaan ja syömään valmiiksi katettu hotelliaamiainen, minua ei tarvinne kovin kauan houkutella. Ja hei, tässä huoneessa on myös kylpyamme! Ja reunalla kylpyankka! Tai sellainen musta norpanpoikanen, mutta ilmeisesti kylpyankan korvike. Arvatkaa meenkö seuraavaksi kylpemään.

Täällä on hyvä.

takkatuli

Vuosi sitten olen kirjoittanut Facebookiin:

Lähdin aamulla 08.25 Helsinkiin työreissulle. 17.50 olin jo takas Joutsassa, jossa on nyt tulet uunissa, raparperihillo tekeytymässä liedellä, nokkospiirakkaa lautasella ja lampaat niityllä. Täällä on melko hyvä.

Tänään oli melkein sama. Ilman lampaita ja hilloa. Mutta tunne oli samanlainen, kun nousin autosta torpan pihalla. Täällä oli satanut paljon, niitty on laossa ja ilma kostean kuuma. Ja minä olin taas kotona.

Nyt kuuntelen tulen rätinää kamarin uunissa ja yritän totutella ajatukseen, että ihan oikeastiko tämä kaikki on minun elämää nyt. Ei ole enää vain kesäretki maalle, ei tule syksy jolloin täytyy palata kaupunkiin. Tämä ei ole mikään väliaikainen ratkaisu eikä välivaihe odottaen jotain muuta. Tässä on nyt se kaikki mitä olen haaveillut koko työurani ajan.

Tänään oli kiva käydä työmatkalla Helsingissä. Erityisen mukavaa oli kuitenkin palata illalla takaisin maalle. Kotiin.

Matonpesupäivä

Matonpesu

Maanantaina piti urakoida hirmuisesti valokuvia tietokoneella asiakkaille valmiiksi. Mutta kun aurinko paistoi, hyppäsin bikineihin ja päätin ihan nopsaan pestä yhden räsymaton aamun alkajaisiksi. Ihan pienen vain, niin ei tarvitse edes aurinkovoiteen kanssa läträtä.

Kuusi tuntia ja viisi mattoa (ja monta muuta pihahommaa) myöhemmin totesin, että se aurinkosuoja olisi voinut olla kuitenkin ihan hyvä.

Rasymatto

Vielä näin tiistai-iltana selkä muistuttaa siitä miten ihana aurinkoinen kesäpäivä eilen oli. Mutta sainpa aloitettua urakan, joka on odottanut toteutumistaan jo seitsemän vuotta… Osa torpan räsymatoista on nyt siis vihdoin pesty. Ensimmäinen matonpesuni ikinä – ei vaan ole ollut muka koskaan aikaa semmoiseen aiemmin.

Mattopyykki

Eihän nytkään olisi aikaa oikeastaan ollut, mutta ne kuvankäsittelyhommat ehti tehdä kyllä sitten yömyöhälläkin. Ensin pihatyöt, sitten tietokonehuvi. Selkä punaisena.

Ja tuolla kastelukannulla tietysti kastelin matot ennen mäntysuopaa ja kuuraamista. Joku vesiletku olisi ollut ihan liian koneellista.