Linnunpönttö, kolme mallia

Linnunpontto talo

Tiluksillani asuu tosi paljon lintuja, eri kokoja ja malleja. Ja heille minulla on ollut tarjolla YKSI linnunpönttö. Voitte arvata että sillä on riittänyt kysyntää, tarjouskaupassa voisi kyseisen asunnon hinta nousta aika kovaksi.

Tänä keväänä sain vihdoin aikaiseksi asentaa pari uutta. Se on jonkin sortin alku, kun tavoitteena on ainakin parikymmentä tai vaikka jokaiselle oma. Jos olisin näppärämpi puukässähommissa, pönttöjä varmaan olisikin jo enemmän.

think outside the box 2

Vanha pönttö on perinteinen malli. Ja kaksikerroksinen, sillä sen katolle tehdään joka vuosi myös miellyttävän ilmastoitu avopesä.

Linnunpontto poimuri

Nyt tarjolla on myös pari modernia asuntoa – miltä kuulostaisi funkkishenkinen poimuripönttö tai merellinen bungalow? Mielenkiinnolla odotan, että uudet asukkaat uskaltautuisivat asettumaan taloksi.

Linnunpontto mokki

Riikalle erityiskiitos upeasta diy-poimurihuvilasta, jonka sain viime kesänä synttärilahjaksi! Ja ihanan Peace & Style -blogin Anskulle suurkiitos bungalowista. Se on nyt Torpan oman vierasmaja-bungalowin seinässä odottamassa asukkaita :)

Kissani mun

 

_B1B8924

Mustavalkoisten kissanuorukaisten syntymätodistukseen on kirjattu: 6.4.2016 (arvio). Martin ja Luther olisivat juuri viettäneet 1-vuotissynttäreitään suuressa talossa.

_B1B8902

Rakkaat Papin Pojat, Mara ja Luru, Tuittu ja Pilkku, Martti ja Paavo. Toitte taloon paljon elämää ja iloa, päivin ja öin! Tänään teitä on ollut vähän ikävä.

_B1B8871

Martin ja Luther
huhtikuu 2016 – helmikuu 2017
Nukkukaa hyvin ja katsokaa suloisia unia.
Tassut toistenne kaulalla. Niin kuin aina ennenkin.

_B1B8848

Kevätaamun meteli

Lintulauta

Varhain aamusella heräsin uudenlaiseen meteliin. Pikkulinnut huutelivat kuorossa ikkunan takana, ja mietin jo ovatko oppineet tilaamaan lisää ruokaa laudalle.

Totesin, että talven kanta-asiakkaat olivat yhtä rauhallisia kuin ennenkin – mutta kesäasukkaat olivat saapuneet. Monikymmenpäinen jengi peipposia ja vihervarpusia hääräsi lintulautojen ympärillä, olivat varmaan juuri tulleet. Ja sen tähden oli kai pakko pitää pikkuisen meteliä itsestään.

Hömötiainen

Tutut tiaiset ja punatulkut eivät minusta enää juurikaan piittaa. Kuvatakin saa, kunhan saavat syödä samalla. Uudet tulokkaat sen sijaan vielä ujostelivat kameraa, mutta tuolla niitä on. Aika paljon.

Ja kohta minä saan hakea vielä yhden 20 kilon säkin siemeniä noille pienille, jotka syövät enemmän kuin päälle päin uskoisi.

Vihervarpunen

Emmaliinan neilikat

emmaliina

Ostin kukkakauppa Emmaliinasta neilikoita kotiin viikko sitten. Ikääntyminen ei näissä kukissa näy, vaikka samaan aikaan ostamani ruusu meni kompostiin jo monta päivää sitten. Neilikat, kolmea eri lajiketta, keimailevat yhä vain kauniina. Neilikat on kivoja.

kissantassu

Luonnollisesti sain heti seuraa, kun aloin tehdä salin puolella jotain jännittävää. Ihminen, kamera, kukkamaljakko, pöytä -> tilanne vaatii välittömästi kahta kissaa! Me tullaan auttamaan. Saako näitä syödä? Syödään silti.

kissan-kynnet

Kukkaintoilua kesti onneksi vain 8 minuuttia, sitten kissat nukahtivat kesken temuamisen pöytäliinalle. Molemmat tietysti yhtä aikaa, vierekkäin, samaan asentoon.

Mutta: testin tuloksena uskallan ostaa leikkokukkia jatkossakin. Kissimirrit eivät onneksi tykänneet kukkien tuoksusta, ja neilikan lehtiäkin piti päästä maistelemaan vasta nyt kun aloin ottaa kuvia. Sitä ennen maljakko oli saanut olla rauhassa kissoilta viikon ajan. Ruukkukukat sen sijaan ovat saaneet kokea kovia aikoja kissojen kanssa…

Kun kissat muuttivat taloon

mustavalkoinen-kissa

Pojat ovat asuneet luonani nyt kolme viikkoa. En ole moneen vuoteen ollut kissanomistaja (lue: palvelija) enkä varsinkaan alle 1-vuotiaille viikareille. En siis muistanut, millaista leikki-ikäisten kanssa on.

Heräilen nykyisin useamman kerran yössä. Yleensä kerran siihen että jotain isoa ja painavaa tippuu lattialle, kerran-pari siihen että Luther tulee kertomaan jotain tärkeää asiaa ja kiipeää samalla yöpöydälle kaatamaan vesilasin. Kertaalleen siihen että Pojat aloittavat yörallin, ja isokokoisina kissoina ne saavat juoksemalla ainakin puoli taloa jytisemään.

Processed with MOLDIV

Mutta kun ne on niin suloisia, ei siitä heräilystä voi olla edes kiukkuinen. Saman muistan neiti Varpun kanssa asuessa Helsingissä: vaikka kuinka Varpu tuli tassuillaan tökkimään naamaa kesken yön, ei siitä edes saattanut harmistua. Ei kissoille voi.

Parasta yöherätyksien jälkeen on aina se, että kun minulla soi lopulta herätyskello, molemmat kissat makaavat selällänsä pitkin pituuttaan*) vällyjen seassa ja tuhisevat täydessä unessa. Senkin suloiset kissat.

*) Auki levitettynä näiden kissojen pituutta en ole vielä tarkistusmitannut, mutta veikkaan että se on jotakuinkin 70cm ilman häntää.

Talvi järven rannalla

kaislikko

Luulen nyt, että vietän tämän talven järven rannalla. Nyt kun muotoilen asian noin, se kuulostaa aika kivalta. Vähän kuin Luumujen poukama.

Vietän talven myös tukkirekkalinjan varrella. Sekin kuulostaa melkein kivalta, jos ajattelee että se on vähän kuin asuisi vanhalla rautatieasemalla, jossa ohi kiitävien junien kolinaan ajan myötä tottuu. (Paitsi täällä noihin tukkirekkoihin ei totu, ne ajavat liian lujaa ja liian läheltä, ja viis veisaavat 60 km/h nopeusrajoituksesta)

syyshortensia

Torppa on onneksi lähellä. Käyn siellä alituiseen, mutta pääsääntöisesti kissat ja minä majoitumme täällä toisessa, suuressa talossa. Järven rannalla. Täällä on erilainen puutarha, paljon erilaista valokuvattavaa, ja kissoille tilaa temmeltää monessa kerroksessa.

Ja ai että minä rakastan talvea ja valokuvaamista, etenkin tässä lausekontekstissa niistä yhdessä. Kuurainen maisema ja talven kylmä valo – niissä on jotain eteerisen kaunista.