Irtiotto

Jyväskylä Jyväsjärvi

Kun lokakuun alussa lähdin käymään viikonloppuretkellä Jyväskylän ympäristössä, en arvannut miten kovasti olin tarvinnut irtiottoa arjesta. Poistumista kotoa, edes viikonlopun ajaksi muihin maisemiin. Se ajatus ponnahti mieleen matkan kuluessa aurinkoisena lauantai-iltapäivänä, kun kävelin Vaajakosken kanavan varteen katselemaan syksyistä järvimaisemaa. Vaikka olin viikonloppureissulla vain vajaan tunnin ajomatkan päässä kotoa, matka teki monella tapaa itselle hyvää.

Hotelli Verso Jyväskylä
Hotelli Verso

Ja kun kerran johonkin lähdetään, niin käydään sitten kunnolla! Parin vuorokauden kiertoreissulla nähtiin muun muassa Marjoniementila Uuraisilla hevosineen(sieltä näettekin kuvia toisessa postauksessa lisää, hieno paikka!), Puttipaja Vaajakoskella (mainio shoppailupaikka sisustusihmisille ja kynttilöiden suurkuluttajille, vinks) sekä Suomen Käsityön museo ja Jyväskylän Taidemuseo. Syötiin ihania ruokia Jyväskylän legendaarisessa Kirkkopuiston Rossossa, Peurungan Peurankellossa, Paviljongin Trattori Aukiossa ja hotelli Verson lounasbaarissa.

Lauantai-iltana otin vielä omaa aikaa Jyväskylässä, ja menin kuuntelemaan Scandinavian Music Groupin keikkaa Lutakossa. Huh. Näin täyteläisen viikonloppuohjelman jälkeen sitä olikin jo hyvä hetki palata takaisin kotiin ja normaaliin arkeen…

Sokos Hotel Paviljonki
Solo Sokos Hotel Paviljonki

Rakastan saunoja, ja tälläkin reissulla isoimmat elämykset sain hotelleista ja niiden saunoista. Peurungan kylpylässä olin ihka ensimmäistä kertaa, ja tiiviistä aikataulusta huolimatta ehdin käydä istumassa höyrysaunassa sekä illalla hetkeä ennen kylpylän sulkemista että aamulla ihan ensimmäisenä höyrysaunan käyttäjänä. Hyppäsin Katjan kannustamana myös ensimmäisen kerran elämässäni vesiliukumäkeen ja dippasin itseni muutaman kerran kylmävesialtaaseen. Vaikka perhekylpylä ei ehkä olisi itselleni se optimaalinen lomapäivän matkakohde keskellä päivää, näin iltamyöhällä ja aamuvarhaisella kylpylässä sai olla omassa rauhassaan – ja sellaisesta hieman erakkoluonteisena nautin erityisesti :)

Peurunka
Peurunka & A la Carte Peurankello

Toisen saunaelämyksen sain Solo Sokos Hotel Paviljongin aamusaunassa, jossa hieroin kasvoni mustaksi hoitavalla naamiolla, ihailin sumuista aamukaupungin maisemaa kattokerroksen ikkunoista ja paransin hetken aikaa maailmaa Katjan kanssa saunan lauteilla. Katjan kanssa meitä näkyy yhdistävän ainakin se, että aina on aikaa piipahtaa saunassa :)

Saunasta laskeuduin kiireettömälle aamiaiselle; kiva aamuun herättävä kombo mitä tulen jatkossa kokeilemaan muissakin hotelleissa.

Puttipaja
Puttipaja

Kiitos tästä kaikesta Visit Jyväskylä ja retkeä emännöinyt Johanna!

Olin saanut kutsun Visit Jyväskylän järjestämälle naisbloggaajien Ihannaiset-retkelle Jyväskylään, ja olen iloinen että tartuin kutsuun. Parissa päivässä ehdittiin nähdä tosi paljon, monita itselleni ihan uusia kohteita myös. Ja mikä parasta, sain tutustua uusiin ihaniin bloggaajatyyppeihin, joita olin aiemmin nähnyt vain blogien kautta tai instagramin kuvissa.

Olen ollut tosi kiinnostunut matkailusta ja matkailumarkkinoinnista siitä lähtien, kun opiskelin yliopistolla matkailualaa. Tämä reissu nosti matkailumarkkinoinnin aiheet pitkästä aikaa mielen päälle. Jos ei ihan lepolomasta reissu mennyt, niin sitäkin rikkaampi oli matkan anti.

 

Yhteistyössä Visit Jyväskylän kanssa

 

Nokkosta ja mansikkaa purkissa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maustehyllyssäni on tänä syksynä suolan, pippurin ja muiden perusjuttujen rinnalla muutama ihan omaa tuotantoa oleva maustepurkki: nokkosta, nokkosensiementä, mansikkaa, tilliä, kruunutilliä, sitruunatimjamia…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitruunatimjami kasvaa torpan kivijalan vieressä omaa tahtiaan. Se ei ole villiyrtti, olen pari oksaa itse siihen sijoilleen istuttanut, mutta aika huoletonta sen viljely on kun ei tarvitse tikkua ristiin sen eteen laittaa. Tilli taisi olla kaupan ruukkutillistä, jonka istutin isompaan purkkiin ja se kasvoi kauniisti terassilla koko kesän.

Kesän mansikoista nappasin talteen kannat, kuivatin ja pistin purkkiin. Talvella niitä voi kuulemma käyttää teen maustamiseen – ja ihana mansikan tuoksu tuosta purkista tuleekin. Kesällä tekemääni syreenimehua pakastin pienen erän jääpalapusseihin, ja siitäkin saa kivan kesän fiiliksen synkän syksyn keskelle. Saunaan kesä tulee kuviaamistani koivunlehdistä, jotka pitäisi vielä joskus joutessaan ommella kuitukankaasta tehtyihin pusseihin. Tai ehkä kahvinsuodatinpussikin voisi laiskalle riittää, jos sen vaan ompelisi reunasta kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nokkosen lehtiä kuivatin myös, ja viime hetkillä keksin kerätä talteen nokkosesta myös kulhollisen siemeniä. Kuivatut lehdet polttavat silleen kivasti herätellen sekä käsiä että suuta, poltinkarvat eivät siis kuivattamisesta kokonaan kuoletu… Siemenet puolestaan eivät maistu miltään, mutta juuri niissä pitäisi olla nokkosen mahtavin annos rautaa ja muita hyviksiä. Siispä siemeniä päätyy nyt aika moneen ruokaan vitamiinien toivossa.

Ja villiyrttitouhuista kiinnostuneille olen suositellut ennenkin: Toivo Rautavaaran ikivanha tietoteos Mihin kasvimme kelpaavat. Se löytynee joka mummolan kirjahyllystä ja divarista, ja siinä on hurjan iso määrä tietoa eri kasvien mahdollisuuksista ruoanlaitossa ja muussakin. Osa ohjeista on ehkä ajan saatossa vanhettunutta, ja kannattaa suodattaa esimerkiksi rohtoyrttineuvot nykytietämyksen kautta. Mutta paljon kiinnostavaa ja hyödyllistä siitä kirjasta kyllä silti löytyy!

Ystäväni, kettu

kettu ketunpoikanen

Muistatteko, kun kohtasin tämän pienen pörröisen kettulapsen? Se istui somasti metsään sammaloituneen Skodan hattuhyllyllä, ja minä kurkin ikkunasta tuota ihmeellistä näkyä.
Se oli ensimmäinen kerta, kun näin ketun noin läheltä, puhumattakaan siitä että sain tavata metsässä tuon pikkuisen. Ja ihaninta oli, että kohtaaminen ei jäänytkään viimeiseksi.

Olin nähnyt kettuäidin tai -isän jo pari kertaa kevättalvella. Silloinkin suunta oli määrätietoisesti kohti pesäpaikkaa, vaikka en sitä vielä silloin tiennytkään. Kerran kettu jolkotteli keskellä päivää lumisen pihamaan keskeltä saalis suussaan. Rohkea tyyppi, mietin.
Kun lapset vähän kasvoivat, aloin nähdä heitä lähes päivittäin. Kävi ilmi, että poikasia oli ainakin neljä, ja mamma hoiti lapsiaan rakkaudella – eli kantoi niille jatkuvasti lisää syötävää metsästä.
Perheen koti sijaitsi ison puimatallin alla, lautapinojen uumenissa. Leikkimökki oli isossa hirsipinossa, ja tätä väliä pennut kirmailivat usein myös päiväsaikaan. Paras painipaikka oli keskellä mökkitietä.

Elokuun pimenevissä illoissa lapsia ei enää näkynyt. Ne olivat kasvaneet jo isommiksi, ehkä muuttaneet jo kauemmas. Mutta yksi, luulen että se sama jonka kanssa olin tehnyt tuttavuutta jo aiemmin, kävi vielä kerran minua tervehtimässä.

Ilta oli hämärtynyt, kun kettu käveli pihaan. Se istui alas, katseli minua, eikä lähtenyt pois. Tassutteli kaivon kannelle, istahti siihen ja haukotteli. Siinä me sitten hetki toisiamme katseltiin ja juteltiin.
Sitten kettu jatkoi matkaa. Kuin se olisi käynyt sanomassa heipat kivasta leikkikesästä torpan mailla.

Myöhemmin syksyllä tai tänä kesänä kettua ei enää näkynyt, mutta olin itsekin aika paljon poissa.
Toisaalta toivon, että he olisivat muuttaneet kokonaan muualle, jotta kotimetsäni kanalinnut saisivat pesintärauhan. Ja jos ottaisin torpalle taas joskus kanoja, saisivat nekin elää paremmassa rauhassa (ainakin ketuilta). Toisaalta taas kettu piti myyrät ja hiiret poissa tiluksilta… Kotiketulla on puolensa ja puolensa.

Perennapuutarhan paikka?

Samettikukka ruukussa

Jos olisi kaksi vaihtoehtoa kukkaistutuksille, kumman valitsisit?

A) Talon takana valmis, tasainen pellon laita, johon ei tarvitse muuta kuin vaikka heti huomenna kaivaa kukkapenkit ojoon ja perennat maahan odottamaan talvea

B) Aitan vieressä oleva pellonkulma, joka on kasvanut puolillensa parimetrisiä kuusia, välissä on isoja kiviä, yläpuolella kulkee vielä toistaiseksi torpan sähkölinja ja kasvuston perusteella maakin on vähäravinteista

Niin… Mutta kun haluaisin ne kukat tuohon torpan pihapuolelle, aitan viereen.

Olen jo mielessäni kuvittanut pihamaan silleen, että aitan vieressä olisi semmoinen soma kukkatarha. Sen keskellä sitten joutilaana kivettyä polkua maleksin, ihastelen pioneja ja ruusuja, ja perhosetkin ehkä siinä ilokseni lepattelevat. Ja aurinko paistaa tietysti koko kesän kauniisti. (Saatan vähän mielikuvitelmissani kaunistella arkirealismia)

Ruusupensas

Äitini ehdotti järki-ihmisenä, että ne kukat voisi istuttaa ihan siihen torpan pihaan, nurmikon reunaan. Minun ehdotelmani kun kuulostavat vähän työläiltä. Mutta kun sehän ei taas sovi ollenkaan minun ajatukseeni siitä, miten piha pitäisi sommitella. Ei, vaikka vaihtoehto ei olisi ehkä kovin hölmö sekään.

Pitää ehkä miettiä pari päivää. Voittaako järki vai estetiikka, hmmm…

Näissä kahdessa jälkimmäisessä kuvassa on muuten juurikin niitä kukkia, joita olisi tarkoitus siirtää äidin puutarhasta torpalle. Pitäkääpä peukkuja, että esimerkiksi noiden vanhojen perinnepionien jakaminen ja siirto onnistuu!

Pionit

Näitä asioita ei voi enää lykätä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt on tultu torpalla siihen pisteeseen, että 9 vuotta kestänyt asioiden lykkääminen ei enää toimi. Minä, joka en ole ollut yhtään puutarhaihminen, olen tästedes viherpeukalo.

Tai koska en ole, niin alan opetella olemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puutarha on jo vuosikymmenien ajan muodostunut vanhoista elementeistä: muutama ikuvanha omenapuu, alati lisääntyvä ja vähän villi luumupuutarha, parikymmentä marjapensasta, jokunen siellä täällä törröttävä perenna, valtava raparperi. Niissä on ollut minulle enemmän kuin tarpeeksi, ja metsästä tai niityiltä olen saanut loput mitä kaipaan.

Nyt on tullut eteen kolmekin isompaa juttua, mitkä pitäisi saada kuntoon. Tai neljä.

  • Äidin pionit, ruusut ja muut hienot perennat pitäisi siirtää osittain torpalle
  • Omenapuut kaipaavat kipeästi huoltoa
  • Jättitatar on saatava vihdoin häädettyä pois navetan päädystä
  • Maakellari olisi ehkä hyvä joskus kunnostaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jostain on aloitettava, eipä siis muuta kuin opettelemaan. Pionien ja ruusujen siirtoaika alkaa olla käsillä *), mutta perennapuutarhan paikkaa en ole vielä edes päättänyt. Saati että sille maaperälle pitäisi kai tehdä jotain ennen kukkien istuttamista.

Tatarin pään menoksi ajattelin hankkia paksua kuitukatelevyä, joka on tehty hampusta ja olisi ilmeisesti aika ekologinen vaihtoehto. Jos sillä saan tatarin pois ilman torjunta-aineita ja myrkkyä, on kuitukate jo sillä maksanut itsensä takaisin.

*) Tuon faktan siis googlasin tänä aamuna netistä…

 

Saaren Taika ja arvonnan voittajat!

Vegaaninen kosmetiikka Saaren Taika

Kiitos kaikille ekokosmetiikka-arvontaan osallistuneille ja hyville vinkeille suuri kiitos myös! Palashampoo-vinkkejä tuli tätä kautta useitakin, siivoussaippua alkoi itseä nyt  kiinnostaa suuresti, ja Marseille-saippuan ylivoimaisuutta pitänee kans kokeilla kun siitä tuli parikin suositusta.

Loistavaa, taas voi ottaa pari pientä askelta kohti eettisempää kulutuskäyttäytymistä!

Suolasaippua Saaren Taika

Arvonnassa oli siis tällä kertaa Saaren Taika -tuotesarjan suolasaippua, voidedeo ja sheavoide. Nämä tuotepaketit voittivat puolueettoman arvontaraadin valvonnassa: Outi ja Jenna! Olen teihin yhteydessä, vaihdetaan yhteystietoja niin osaan pistää paketit matkaan oikeisiin osoitteisiin.

Terveiset myös Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta, kävin siellä eilen. Ihana, aivan ihana tapahtuma ja ihan pieni kaupunki! Kissat lähettävät myös terveisiä kaikille – Touho on kesän mittaan huomattavasti pyöristynyt ja Nappi alkaa vihdoin oppia miukumaan. Valtakunnassa kaikki hyvin :)

 

Saaren taikaa ja loppukesän arvonta

Voidedeodorantti Saaren Taika

Merivesi huuhtoo rantakalliota, ylempänä huojuu hiljalleen jykevä mänty kuivan varvikon keskellä. Rannan vanha, punamullalla maalattu sauna on pikkuisen kallellaan. Tuuli puhaltelee hiussuortuvia otsalle. Sellainen kaunis mielikuva minulla on saaresta merellä, ja sellaiseen maisemaan ei oikein sovi parabeenit, sulfaatit, muovit eikä fosfaatit.

Sheavoide Saaren Taika

Keväällä törmäsin sattumalta Saaren Taika -nimiseen brändiin, jolla oli tosi kiinnostavia kosmetiikkatuotteita. Ekologisia, vegaanisia, ja -ttomia (kaikki pahikset puuttuu). Ainesosat ovat pelkästään kasvipohjaisia ja luonnonmukaisia.

Päätin tietty testata itse. Kesä oli melkoisen kuuma ja hikinen, mutta tykästyin silti tai siitä huolimatta Andalusia-voidedeodoranttiin, josta puuttuvat kaikki ne aineet mitä olen luullut välttämättömiksi dödössä. Kuten alumiini.

Luomukosmetiikka

Saaren Taika tekee muutenkin hyviä juttuja: esimerkiksi ihanalle tuoksuvan suolasaippuan hinnasta lahjoitetaan lyhentämättömät 5 euroa Itämeren suojelutyöhön.

Olen silleen laiska eko-ihminen, että mielelläni valitsen ekologisia ja eettisiä tuotteita kaupasta, mutta en ehdi/jaksa/viitsi nähdä sen eteen hirveän suurta vaivaa. Mutta sitten kun joku sopiva tuote osuu kohdalle, minusta tuleekin aika uskollinen kuluttaja. Ekologinen deodorantti taitaa olla nyt yksi sellainen tuote.

Suolasaippua

Seuraavaksi itseä kiinnostaa palashampoo. Sen etuna olisi ainakin muovittomuus ja lisäaineettomuus. Palashampoota saa näemmä jo aika monelta eko-valmistajalta, joten hankinnan hankaluus ei ainakaan pitäisi olla esteenä testailulle. Ekologista pyykkietikkaa voisin kokeilla myös, mutta olen tottunut käyttämään huuhteluaineena ihan tavallista keittiöetikkaa, enkä oikeastaan tarvitse tuoksullisia etikkaversioita kylppäriini enää.

Saaren Taika

Ja nyt se iloisin juttu: Saaren Taika halusi osallistua Torpan Tytön arvontakimaraan! Haluaisitko päästä kokeilemaan Salon saaristossa valmistettua ekokosmetiikkaa? Jätä viestiä kommenttikenttään, jotta tiedän sinun olevan mukana arvonnassa. Voit myös kertoa meille muille kans, jos sinulla on muita hyviä vinkkejä eko-/luomukosmetiikasta!

Torpan Tyttö arpoo osallistujien kesken 2 ihanalta tuoksuvaa, eettistä tuotepakettia: molemmissa on Manteliöljy Sheavoide, Andalusia-voidedeodorantti ja Saariston suolasaippua. Arvonta on auki tämän viikon, su 26.8.2018 klo 19 asti!