Bloggaamisesta, silmälaseista ja vanhoista valokuvista

Yhteistyössä Instrumentariumin kanssa

BID_Henri Ilanen

Minä ja ihanat naiset: Katja, Ansku, Saara ja Anna-Maria (kuva: Henri Ilanen)

Blogin kirjoittaminen on usein aika yksinäistä puuhaa. Istut koneen äärellä ja kirjoitat, samaan aikaan kun valtavan moni muu bloggaaja eri puolilla maapalloa tekee ihan samaa omien koneidensa äärellä. Siksi on tosi kivaa välillä nähdä ja jutella. Vertaistukea ja inspiraatiota omaankin bloggaamiseen, sillä on yllättävänkin iso merkitys.

Vaikka olen tottunut tekemään työtä yksin (free-toimittajan ammatti on vähän sellaista), joskus kollegoiden tuki on kullanarvoista. Työasioiden jauhaminen yhdessä antaa energiaa ja sopivasti sosiaalista kanssakäymistä.

BID2017

Rööperin Rouva eli suloinen Saara, Ansku ja Anna-Maria

Niinpä olinkin kovin iloinen, kun Secret Wardroben Anna-Maria ja Peace&Stylen Ansku houkuttelivat minut mukaansa Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumaan Suvilahden Kattilahalliin kuukausi sitten. Sinä päivänä en ollutkaan vain yksinäinen blogierakko, vaan osa isompaa kirjoittajajoukkoa. Bloggaajia, joiden mielestä ei ole yhtään ihmeellistä syventyä kesken lauseen päivittämään uutta kuvaa Instagramiin tai sommittelemaan pöydällä olevasta maljakosta parempaa valokuvaa.

picture (93 of 185)

Mun suosikkirillit sekä suosikkitytöt Ansku, Senja ja Nessa (kuva: Sanni Riihimäki)

BID-päivässä mukana oli myös Instrumentarium, joka esitteli tapahtumassa Heritagen Spectacles of time -kehysmallistoa. Bongasin hyllystä lasit, jotka toivat mieleen mummoni vanhassa valokuvassa. Päivänä jolloin äitini pikkusisko pääsi ylioppilaaksi ja koko perhe poseeraa mummolan olkkarissa, hassun retrotapetin edessä. Ja noissa rilleissä päädyin sitten myös valokuvaan blogikollegoiden Anskun, Senjan ja Nessan kanssa.

Ja nyt, joka kerta kun katson näitä kuvia, ajatukset lipuvat sukulaisiin ja vanhoihin valokuviin – asioihin jotka ovat olleet tänä keväänä kovin useasti mielessäni.

Heritage Spectacles of time

Instrun Trendwalk-sivustolla on lisää infoa näistä vintagerilleistä ja eri vuosikymmenien tyyleistä. Minä olisin ehkä jo käynyt ostamassa nuo oman suosikkini, mutta en löytänyt niitä nettikaupasta. Ehkä hyvä niin – ehdin harkita imagolasien hankintaa vielä hetken.

Kansallispuisto naapurissa

Reppu vintage

Ihan liian harvoin lähden käymään tuossa naapurissa, meidän omassa kansallispuistossa. Tänään oli hyvä päivä mennä, kun ihana ystäväni Anna-Maria tuli viikonloppukylään.

Pitkospuut

Ihan sinne laavulle ei löydetty mihin luulin olevamme menossa, mutta uusia, kauniita maisemia nähtiin silti monta. Ja miten hiljaista siellä metsässä ja suolla olikaan. Tykkäsin.

Kansallispuisto Leivonmaki

Vaikka unohdin eväät kotiin. Onneksi ei suuremmin eksytty.

Metsuripaita

Leivonmäen kansallispuisto, hieno retkikohde! Matkaa Torpalta puiston laidalle on 7 kilometriä, eli ei kovinkaan mahdoton päiväretkien kohde. Helppoja ja merkittyjä reittejä on useampia, maisemat kivoja ja laavuja tulentekopaikkoineen on useampia. Myös uimaan pääsee monessa paikassa. Erähenkisempi tietysti tekee retkensä umpimetsään tai kiertää jonkun suolammen omaa polkuaan, mutta silloin kannattaa vähän vilkaista karttaa ennen lähtöä.

Koivua ja voikukkaa lautasella

Villiyrtit ruoanlaitto

Vuohenputki on jo tuttu juttu villiyrtti-keittiössäni. Tänään toin keittiöön tuoreimpia mahdollisia satokausijuttuja: koivun vastasyntyneitä lehtiä ja parin päivän ikäistä voikukkaa.

 

Koivu ruoanlaitossa

Kokeilkaa jos haluatte, ja/tai jalostakaa paremmaksi!

Koivu: nuo pikkuruiset lehtiversot ovat hyvin mietoja, mutta hetkittäin suuhun tulvahtaa lempeästi sauna, saunavasta ja juhannus. Tykkäsin.
– Itse tehtyjen tikkuperunoiden mausteena lisäksi perushommat eli oliiviöljyä, mustapippuria ja vähän suolaa.

Villiyrtti voikukka

Voikukka: Torpan oman omenahillon kanssa kiva kombo makeaa ja vähän karvasta. Ja molemmat saa samasta puutarhasta. Tähän testiin ne päätyivät perinteisen sinihomejuusto-pekoni-herkkusienen päälle.

Maku herkkusienitornissa vaihteli kerroksittain makeasta karvaaseen ja suolaisesta taas makeaan -> tykkäsin!
– Aromi on jossakin pinaatin ja rucolan välimaastossa, jälkimaku voimakkaampi.
– Ryöppäsin pienet, suorareunaiset (miedompia kuin sahalaitaiset) voikukan lehdet ensin 10 sekunnin ajan kiehuvassa vedessä

Viherkasvit heräsivät kuolleista

Rahapuu

Kun talossa on riittävän kuuma ja savuinen ilma, ruukkukasvit eivät oikein tykkää. Tulipalon sivuvaikutuksena äitini intohimo, viherkasvit, saivat aika mittavia vaurioita. Kaikki hentomieliset, ohutlehtiset tapaukset kuivuivat kasaan ja nahkealehtisten rivit harvenivat huomattavasti.

Muutaman sitkeän yksilön päätin ottaa erikoissuojeluun. Ehkä ne selviytyvät? Nämä kaksi, rahapuu ja amazoninlilja, saivat värjötellä Torpan eteisessä aikansa, koska haisivat niin pahalle etten voinut ottaa niitä sisälle asumaan.

Ruukkukasvin hoito

Meni puolitoista kuukautta. Lehdet alkoivat yksi kerrallaan pudota pois.

Kuihtunut viherkasvi

Niinpä yhtenä pakkasaamuna nostin tyypit jo ulkoportaille kohti kompostia. Ja samalla huomasin mustuneiden varsien seassa pilkahduksen hentoa vihreää.

Kasvin verso

Siellä ne näkyivät, pienet uudet versot molemmissa! Eihän niitä nyt voi heittää roskikseen, niillähän on pentuja!

Verso

Otin vielä yhden riskin ja leikkasin kaikki nahistuneet oksat ja lehdet saksilla poikki. Ja tältä näyttää muutama viikko myöhemmin! En voi kuin ihailla miten reippaita ovat.

Amazoninlilja

Rahapuu on pikkuisen hitaampi, mutta sitäkin hauskempi on nyt seurata sen uutteraa puskemista kohti aurinkoa.

Rahapuun taimi

Vähän nostan hattua myös ikivanhalle joulukaktukselle, joka jatkoi tyynesti elämäänsä ja aloitti komean kukinnan kaiken lian ja sekasotkun keskellä Suuressa Talossa.

Nämä tyypit saivat aikaan sen, että nyt mietin jo Torpalle uusien sisäkasvien hankkimista. Siis minulle. Hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Kyllä luonto vaan saa yllättäviä asioita aikaan…

 

Pelastakaamme kaikki maailman tavarat

Olkalaukku Pesu

Terveiset pyykkituvasta! Muutaman viikon projektina on ollut musta nahkainen olkalaukku, ja täytyy myöntää että olen vähän ylpeä itsestäni: se on vihdoin taas hengissä ja käyttökunnossa.

Suolarajat

Tiesittekö, että tältä näyttää musta pintanahka sen jälkeen kun se on pesty ja kuivattu?

Suolatahra poistaminen

Nahkalaukku on kanssa niitä esineitä, joiden pinnassa oli paksu kerros savua ja tervan tuntuista likaa. Haju oli sitä luokkaa, että voisi kuvitella tuon kassin polttaneen ketjussa norttia muutaman vuosikymmenen.

Mutta näköjään ei pidä lannistua isommankaan haasteen edessä. Mietin pahinta skenaariota: jos pesu epäonnistuu, laukku menee ehkä roskikseen. Ilman pesemistä sen paikka olisi ollut roskalaatikossa joka tapauksessa. Siispä tuumasta toimeen:

Kenkälankki nahkalaukku

  1. Hankaa koko laukku käsidesillä ja talouspaperilla. Irtoava lika lähtee tälleen näppärästi pois.
  2. Sullo laukku pesuvatiin, lisää pyykinpesujauhetta ja pese.
  3. Ripusta koivun oksalle kuivumaan.
  4. Yritä saada sinisenmusta väri irti käsistä. Kärsi seuraavan viikon ajan hiekkapaperin kuivista käsistä. (Jälkiviisautena: osta seuraavaa kertaa varten kumihanskat)
  5. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Tulkitse saippuajäämiksi.
  6. Pese uudelleen.
  7. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Ja että laukusta on tullut kuiva korppu.
  8. Googlaa.
  9. Opi, että valkoinen onkin nahasta itsestään nousevia mineraaleja, kuin kenkien suolarajat räntäsateessa uittamisen jälkeen.
  10. Osta suolarajojen poistoon tarkoitettua kenkien puhdistusvaahtoa. Käsittele kauttaaltaan vaahdolla ja sienellä.
  11. Osta mustaa kenkälankkia ja käsittele kauttaaltaan. Ja tarvittaessa uudelleen.
  12. Huomaa että laukku ei ole enää kuiva korppu.
  13. Kiillota vanhalla nilkkasukalla (tai fiinimmin jollain säämiskäliinalla)

Nahkalaukku Pieces

Lopputulos: laukku ei ole ihan kuin uusi, mutta hurjan paljon parempi kuin uskalsin toivoa. Ja se on puhdas, hajuton ja täysin käyttökelpoinen.

_B1B8922

Lisäksi kassiin sisältyy nyt enemmän psykologista arvoa kuin koskaan: tykkäsin laukusta ennenkin, mutta nyt olen nähnyt sen eteen vaivaa, tuonut sille vuosia tai vuosikymmeniä lisää käyttöikää, muistan aina missä se on ollut ja mitä muistoja sekin kantaa nyt mukanaan.

Nahkalaukku Puhdistaminen

PS. Operaatio kansallispuvun puhdistus on vielä kesken. Tilannekatsauksena kerrottakoon, että esiliina ja huivi ovat aika hyvät jo nyt, hirmuisen sappisaippua-juuriharja-käsittelyn jälkeen. Ostin vetyperoksidia, kokeilen vielä sillä viimeistellä. Puseroa en jaksanut vielä aloittaa, sillä kuuraaminen on yllättävänkin raskasta hommaa ja käsien kanssa on muutenkin ollut vähän ongelmia kun hartiat (koko Ilona) on niin jumissa. Mutta projekti jatkuu, ja raportoin sitten miten kävi.

Linnunpönttö, kolme mallia

Linnunpontto talo

Tiluksillani asuu tosi paljon lintuja, eri kokoja ja malleja. Ja heille minulla on ollut tarjolla YKSI linnunpönttö. Voitte arvata että sillä on riittänyt kysyntää, tarjouskaupassa voisi kyseisen asunnon hinta nousta aika kovaksi.

Tänä keväänä sain vihdoin aikaiseksi asentaa pari uutta. Se on jonkin sortin alku, kun tavoitteena on ainakin parikymmentä tai vaikka jokaiselle oma. Jos olisin näppärämpi puukässähommissa, pönttöjä varmaan olisikin jo enemmän.

think outside the box 2

Vanha pönttö on perinteinen malli. Ja kaksikerroksinen, sillä sen katolle tehdään joka vuosi myös miellyttävän ilmastoitu avopesä.

Linnunpontto poimuri

Nyt tarjolla on myös pari modernia asuntoa – miltä kuulostaisi funkkishenkinen poimuripönttö tai merellinen bungalow? Mielenkiinnolla odotan, että uudet asukkaat uskaltautuisivat asettumaan taloksi.

Linnunpontto mokki

Riikalle erityiskiitos upeasta diy-poimurihuvilasta, jonka sain viime kesänä synttärilahjaksi! Ja ihanan Peace & Style -blogin Anskulle suurkiitos bungalowista. Se on nyt Torpan oman vierasmaja-bungalowin seinässä odottamassa asukkaita :)

Jos se ois helppoo kaikki tekis niin

Tulipalo

Olen melkein kolme kuukautta jynssännyt vaatteita, astioita, kenkiä ja muita tavaroita puhtaaksi savusta, liasta ja tervasta. Alan oppia. Tänä iltana työn alla on niinkin vaatimaton projekti kuin kansallispuku.

Alan oppia myös, mitä kannattaa puhdistaa ja mikä ei lähde puhtaaksi millään. Kansallispuvun valkoinen pellavapusero ja esiliina ovat luultavasti sitä sarjaa. Mutta yritän silti.

Kansallispuku Kokkola

Perusluonteeni on kaiketi karjalaisen ja itähämäläisen geeniperimän tuloksena sitkeä ja jääräpäinen. Jos asian voi korjata, se korjataan. Tai paikataan tai parsitaan tai ainakin saadaan toimimaan. Periksi ei pidä antaa koskaan tai missään, jos vielä voi yrittää.

Niinpä jynssään ja kuuraan ensimmäistä kansallispukua (niitä on kolme vielä odottamassa) Torpan pikkuruisessa vessassa sappisaippualla ja juuriharjalla. Eikä tää työ ihan täysin turhaa ole: puvun otsanauha näyttää pesun jäljiltä nimittäin jo ihan hyvältä! Alku sekin.