Paluu Torpalle

Kelttikorut Torpan Tyttö

Ehkä tiedätte miltä tuntuu juurettomuus. Tai se tunne, kun palaa omille juurilleen ja tietää että on palannut kotiin.

Joskus juurettomuuden ja eksyneen olon tunnistaa vasta myöhemmin, kun katsoo omaa elämäänsä vähän taaksepäin.

Antiikki aterimet

Olen sanonut, että juureni ovat kasvaneet syvälle torpan peltoon. Enkä siinä edes liioittele: täällä mieli hiljenee ja hengitys syvenee. Tiedän selkeämmin mitä haluan, kuulemma näytänkin erilaiselta.

On ollut vähän kaikenlaista, kuluneet pari vuotta. Tai ehkä ne 15 vuotta, jotka ovat vierineet siitä kun muutin Helsinkiin. On ollut välillä levotontakin poukkoilua ja oman paikan hakemista. Näkymättömyyttä ja näkyväksi tulemisen yritystä. Unelmia ja niiden jalostumista, välillä menemistä väärään suuntaan ja sitten taas paluuta takaisin omalle tielle. Moni asia tuntuu nyt jälkeenpäin ajatellen kaukaiselta ja jopa itselle vähän vieraalta.

Syreeni silmu

Ja lopulta päätinkin, että minä tyttö muutan takaisin maalle.

Joutsaan muutosta on nyt jo pari vuotta, ja senkin jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. On pitänyt kasata välillä itsensä ja välillä eräskin muuttokuorma paikasta toiseen, järjestellä omia ja toisten asioita. Hakea paikkaani paluumuuttajana ja siirtää yrityksen toiminta uusiin ympyröihin.

Torppa on saanut olla muuttolaatikoiden logistiikkakeskus ja päävarasto, ja asuminen kaiken kaaoksen keskellä täällä on ollut välillä mahdotonta.

Takkatuli Fireplace

Mutta onpa vaan ihanaa, että nyt alkaa selkiytyä! Muuttolaatikot on kannettu pois, ja pääsen viimein asettumaan taas taloksi. Kuluneet pari viikkoa onkin ollut aika mukavaa: olen saanut painaa jalkapohjat vasten torpan puulattiaa, kulkea pellolla saappaat jalassa ja villasukat makkaralla, huokailla kevätluonnon kauneutta ja jännätä kelpaako uusi linnunpönttö kirjosiepoille.

Tänään draamaan kaarta taivutti myös uljas kurki, joka lensi puutarhan yli kuusenlatvoja viistäen. Ja jänis, joka talven jäljiltä kirjavana pomppi alapellon halki omissa ajatuksissaan. Minä puolestani löysin ensimmäiset horsman versot, jännitystä luvassa siis myös huomiseen lounaskokkailuun.

Täällä lintujen ja metsän eläinten keskellä tiedän taas oman paikkani, juuret pellossa ja mieli kirkkaana tähtitaivasta kohti. Täällä tiedän olevani minä, tiedän oikean suunnan ja tiedän että täällä on hyvä.

 

 

 

 

 

 

Villiyrttejä, järvikalaa ja kevätjuttuja

Järvikala omavaraisuus

Kevään tunnistaa muun muassa siitä, että kellonajasta riippumatta minut löytää usein konttaamasta pitkin pihamaata vuohenputken taimia keräämässä. Niinpä iltakymmeneltä kyykin tälläkin kertaa herukkapensaan juurella ja poimin vasun täyteen tuota vihreää vitamiiniherkkua piirasta varten. Vuohenputken sadonkorjuukausi on alkanut!

376A1088

Toukokuu alkoi yllättävänkin omavaraisesti vuohenputkella, järvikalalla, kompostorin virittelyllä ja maakellarin kuntotarkastelulla.

Yritin myös etsiskellä maitohorsman versoja parsan korvikkeeksi, mutta en vielä löytänyt yhtään. Tai sitten sen kanssa on sama juttu kuin suppilovahveroissa: ensin ei löydy yhtään, kunnes huomaa seisovansa kokonaisen sienimaton päällä.

Ensi vuotta silmälläpitäen olen hieman jo mittaillut paikkaa kasvihuoneelle. Sellaisen teko ei taida ihan tämän vuoden ohjelmistoon enää mahtua.

Hauki järvikala

Vappupäivän lounaskattaus koostui osin kaupan antimista, mutta tärkein oli omasta rannasta: järvestä tuoreeltaan nostettu hauki! Katiska heitettiin useamman vuoden tauon jälkeen kotirannassa matalaan rantaveteen, ja sen ansiosta on jo pari keskikokoista haukea päätynyt lähiruokana paistinpannulle. Takaisin vapaille vesille päästettiin pienemmät hauet sekä iso jengi sorvaa.

Jos muuten on hyviä vinkkejä sorvan käytöstä ruoanlaitossa, otan mielelläni vastaan. Sorva viihtyy perinteisesti kotirannassani, tuppaa mielellään katiskaan ja sillä on hieman epämääräinen maine ruokakalana. Voisiko sen yhtälön jotenkin ratkaista kotikeittiön hyödyksi..?

Vuohenputki verso torpan tytto

Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen siis mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa. Mukana on iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi toukokuun postaussarjaan:

 

Huhtikuu: kevättä kohti

Metsamansikka

Maaliskuussa keskityin pakastimen harvennushommiin. Mansikoita on vielä jonkin verran, samoin metsämansikkaa joka pakastettuna ei ole parhaimmillaan, ainakaan ilman sokeria. Mustikat alkavat vihdoin olla lopussa.

Kuusenkerkkää on vielä iso rasiallinen – en ole osannut sitä oikein mihinkään käyttää.

Ja muutoin omavaraisuusrintamalla ollaankin vielä talviunilla.

_B1B3675 2

Torpan pihamaa on vielä paksun lumivaipan alla, joten en pääse tutkailemaan edes onnistuiko syksyllä tekemäni perennasiirrot isolta talolta torpalle. Syksyllä tartuin myös vihdoin toimeen ison tatarpusikon hävittämisessä: tilasin ison kasan hamppukatepaaleja torpan pihaan, ja peittelin tatarit kuitukatteella kauttaaltaan. Mielenkiintoista nähdä, miten paljon tatar puskee katteen läpi vai saanko kasvustoa sillä hillittyä. Tavoitteena olisi päästä tatarista jossain vaiheessa kokonaan eroon, ja mieluiten ilman torjunta-aineita.

Mutta hei: pelargoniat ovat heränneet! 8 ruukkua uinui pöydällä, niistä 2-3 näyttää kuolleen mutta lopuissa vielä pihisee henki ja pieniä vihreitä lehtiä. Ja kolme on jo nupuillaan! Miten suuri ilo pienistä kukkanupuista :)

Pelargonia Torpan Tytto

Tässä vielä vinkki katsottavaksi, mikäli ei ole jo tuttu: jos Strömsö ja Tanskalainen maajussi on jo katsottu, Yle Areenasta löytyy tämä symppis Fem-kanavan tv-sarja: Kekseliäs nikkari! Suositus :)

Sain kutsun osallistua tänä vuonna omavaraisuus-blogipostausten sarjaan, jota voitte seurata vuoden mittaan monessa kiinnostavassa ja innostavassa blogissa. Muissa some-kanavissa aihetta voi seurata merkinnällä #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi huhtikuun postaussarjaan:

  1. Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/04/mita-maa-merkitsee-ruuantuotannolle-ja.html
  2. Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/04/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-3.html
  3. Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-3/
  4. Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/04/hyotytarhan-suunnittelu-omavaraisuus.html
  5. Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=1918
  6. Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/04/hektinen-huhtikuu.html
  7. Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/04/suuntana-omavaraisuus-3-osa.html
  8. Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/04/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
  9. Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/04/2019-suunnitelmien-eteneminen-14.html
  10. Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/04/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-3.html
  11. Sorakukka https://sorakukka.com/?p=159
  12. Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/04/01/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-3-esikasvatus
  13. Maatiaiskanasen Elämää https://maatiaiskananen.blogspot.com/2019/04/varikasta-omavaraistelua.html
  14. Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/04/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-3.html
  15. Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/04/yhteispostaussarja-suunnitelmien.html?
  16. Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/04/saajarki-ja-jaa-sarki.html
  17. Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html
  18. Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=508
  19. Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=1948
  20. Villa Koira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/kevat-keikkuen-tulevi-ja-pari-muutakin.html
  21. Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/pienin-askelin-with-small-steps.html
  22. Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2019/04/01/omavaraisuuteen-liittyva-kirjallisuus/
  23. Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkkisuunnitelma-etenee-lumesta-huolimatta/
  24. Saman otavan alla https://www.samanotavanalla.fi/?p=1975
  25. Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuun-kirjavinkit/
  26. Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/kohti-omavaraisempaa-elamaa-osa-3.html
  27. Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=1366

Omavaraisuus: Inventaario pakastimessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omavaraistelun hengessä olen saanut itseni kiinni rysän päältä: ajatellut silloin tällöin, että ehkä semmoinen rehti kunnon arkkupakastin olisi sittenkin mainio kapine.

Kaupunkiasuntooni (eli kirkonkylän kerrostalokaksioon) hankin pari vuotta sitten jääkaappi-pakastin-yhdistelmän, koska tuolloin vielä arvelin että se puolikas pystypakastin riittää hyvin mustikoilleni.

Olin väärässä.

Pakastin natisee ja vinkuu liitoksistaan, kun yritän sulloa täpötäysiin laatikoihin marjarasioita, pussiin jäädytettyä syreenimehua, kuusenkerkkiä, vuohenputkia, hirviseurueelta saatua paistia. Myös marketin muut pakasteet pitäisi vielä saada ahdettua kaappiin niin, että ovi menee kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantai-iltana päätin tehdä mansikkahilloa, sillä laskiaispullani kaipasi sellaista. Sen sijaan, että olisin vaan käynyt kaupasta hakemassa purkin, marssin kauppaan viittä vaille sulkemisaikaa (20.55) ja ostinkin pussin hillosokeria. Illan ratoksi deletoin pakastimesta kilon verran mansikoita ja keittelin niistä pari isoa purkillista hilloa. Ei helppoa tai nopeaa, mutta ainakin on itse tehtyä.

Laskiaispullan välissä hillo toki oli vielä vähän turhan kuumaa ja juoksevaa, kun piti heti saada hillot kattilasta pullan väliin, mutta missio tuli suoritettua. Ja se pieni ylpeys itse tekemisestä tiedättehän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samalla tein ylimalkaisen inventaarion pakastimen sisältöön. On käynyt ihan sama asia kuin lähes joka vuosi ennenkin: kesällä ja syksyllä pakastetut herkut ovat valtaosin pakastimessa edelleen. Ensin niitä säästellään, sitten unohdetaan, ja sitten onkin jo uusi satokausi.

Nyt yritän tuhota säilömäni herkut ajoissa, jotta saan pakastimeen lisää tilaa (jäätelölle) ja pakastimen valmiustilaan kevään ensimmäisiä vuohenputkia ja kukkaissäilöntäkokeiluja varten!

Välihuomio: Tässä muuten aivan oiva Hesarin kuvareportaasi suomalaisten kotien arkkupakastimista! ”Valokuvaaja Juhani Niiranen kiersi Suomea ja kuvasi noita valkoisia möhkäleitä. Ne ovat kuin peräkammarin poikia, vähän liian isoja kotiin. Eivät mitään komistuksia, mutta ei niitä hävetä tarvitse.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä oli omavaraisuus-juttusarjani osa 2. Seuraava ilmestyy kuukauden päästä, 4.4.2019.

Omavaraisuus-sarjan muut blogit ja maaliskuun postaukset:

Farmer to bee

Urban Farming kaupunkiviljely

Tsajut

Sarin puutarhat

Maalaiskaupungin piha

Laura eli Javis

Ku ite tekee

Metsäläisten elämää

Riippumattomammaksi

Korkeala

Saman otavan alla

Airot ulapalla

Villa Koira

Caramellia

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Luomulaakso

Kohti laadukkaampaa elämää

Rakkautta ja maanantimia

Iso-Orvokkiniitty

Jovelan talopäiväkirja

Mrs Sinn

Pienen pieni Farmi

Harmaa torppa

Omavaraistelua vuonna 2019

Syrensaft

Haluaisin joskus taas omia kanoja torpalle. Ja mehiläisiä. Ja kasvihuoneen. Ja sitten viljelisin ja kasvattaisin kaikenlaista hyötykasvia ja syksyn tullen sadonkorjuu täyttäisi maakellarin ja pakastimet.

Tosielämässä viime kesänä kävi niin, että istutin muoviämpäriin neljä kaupasta ostettua perunaa, muistin kastella niitä vähän huonosti ja multakin oli pääosin köyhää höttöä. Voitte arvata millaisen sadonkorjuujuhlan sain viettää kesän päätyttyä (kuva alla…)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta aina on uusi vuosi, ja uusi mahdollisuus olla omavaraisempi kuin aiemmin! Eikä sentään kaikki ole ihan noin surkeasti mennyt – olen todella intona villiyrtteihin, ja keräilykausi torpan tiluksilla alkaakin välittömästi silloin kun maahan alkaa nousta mitä tahansa vihreää. Vuohenputki niistä ehkä suurin suosikkini, ja ehtymätön satotuote koko kesän.

Vuohenputki villiyrtti

Viime kesänä tein myös tuttavuutta villiyrtti-linjalla torpan kukkiviin kasveihin: syreenimehu ja horsmankukkamehu onnistuivat yli odotusten, ja metsän reunalla kasvavaa mesiangervoakin sain kerättyä pari kukintoa (tänä vuonna aion olla ajoissa) varovaista rohdoskokeilua varten.

Metsämarjat (mustikka, metsämansikka, puolukka) ovat joka vuosi keräyslistalla, ja ensi syksylle haaveksin karpalonmetsästysretkestä. Sienissä olen löytänyt omat vahvat suosikkini (kantarelli, lampaankääpä suppilovahvero), ja niitä tulen keräämään tuorekäyttöön alkusyksyllä kyllästymiseen asti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan vielä en ole linjannut, mihin kaikkeen aion tänä vuonna paneutua. Suunnitelmista tarkemmin helmikuun omavaraisuus-postauksessa; tätä aihetta on siis tulossa nyt (vähintään) kerran kuussa!

Sain kutsun osallistua tänä vuonna omavaraisuus-blogipostausten sarjaan, jota voitte seurata vuoden mittaan monessa kiinnostavassa ja innostavassa blogissa. Itse olen näissä omavaraisteluasioissa täysi noob *) mutta muilta saan omallekin torpalle kullanarvoisia vinkkejä.

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin siis kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Pysykääpä kuulolla :)

Tämä oli omavaraisuus-juttusarjani osa 1 vuonna 2019. 

 

*) Noob eli newbie eli aloittelija – tämä tiedoksi äiti, kun on ollut puhetta kaikenlaisista käsittämättömistä englanninkielisistä käsitteistä nykymediassa

Tervetuloa vuosi 2019!

ilona ja lumi

Toivotan uuden vuoden 2019 tervetulleeksi ja sanon ihan hyvillä mielin heipat edelliselle!

Vuosi sitten kirjoitin pitkän tilinpäätöksen edellisvuodesta tänne blogiin. Toiveena oli tasamaata ja rauhoittumista:

Nyt mietin, että vuonna 2018 voisin nauttia elämästä lisää. Tervetuloa uusi vuosi: tuo minulle rauhaa ja tasamaata, ja jos saa toivoa niin onnellisia asioita lisäksi. Määrällisesti ei ole niin tarkkaa, vaikka jotain kohtuullisen ja ylenpalttisen väliltä.

Siinä missä vuosi 2017 oli ollut raskas, yllättävä ja haastava, vuoteen 2018 mahtui monien asioiden loppuunsaattamista ja lankojen päättelyä.

Juska Kuhanen

Äitini (elämänsä toinen) tuberkuloosisairaus parannettiin täysin, ja muutkin äidin arjen asiat asettuivat uomiinsa. Isäni kuolemaan liittyneet käytännön järjestelyt saatettiin monien vaiheiden jälkeen päätökseen. Vanhempieni tulipalossa pahoin vaurioitunut kotitalo laitettiin myyntiin, tehtiin siskon kanssa valtaisa uroteko kun talo tyhjennettiin – ja myytiin, ennen kuin vuosi oli päätöksessään.

Ihmissuhdekarttaa avattiin, purettiin ja lankoja siinäkin pääteltiin. Niin ja sain valmiiksi kaksi räsymattoa ja yhdet lapaset.

Kissat nukkuu

On vihdoin tilaa uusille asioille ja uusille ajatuksille. Ja rauhallinen, utelias mieli vuotta 2019 kohtaan. Tervetuloa! Tuo uusia lempeitä tuulia – ja sitä tasamaata tähänkin vuoteen.

Irtiotto

Jyväskylä Jyväsjärvi

Kun lokakuun alussa lähdin käymään viikonloppuretkellä Jyväskylän ympäristössä, en arvannut miten kovasti olin tarvinnut irtiottoa arjesta. Poistumista kotoa, edes viikonlopun ajaksi muihin maisemiin. Se ajatus ponnahti mieleen matkan kuluessa aurinkoisena lauantai-iltapäivänä, kun kävelin Vaajakosken kanavan varteen katselemaan syksyistä järvimaisemaa. Vaikka olin viikonloppureissulla vain vajaan tunnin ajomatkan päässä kotoa, matka teki monella tapaa itselle hyvää.

Hotelli Verso Jyväskylä
Hotelli Verso

Ja kun kerran johonkin lähdetään, niin käydään sitten kunnolla! Parin vuorokauden kiertoreissulla nähtiin muun muassa Marjoniementila Uuraisilla hevosineen(sieltä näettekin kuvia toisessa postauksessa lisää, hieno paikka!), Puttipaja Vaajakoskella (mainio shoppailupaikka sisustusihmisille ja kynttilöiden suurkuluttajille, vinks) sekä Suomen Käsityön museo ja Jyväskylän Taidemuseo. Syötiin ihania ruokia Jyväskylän legendaarisessa Kirkkopuiston Rossossa, Peurungan Peurankellossa, Paviljongin Trattori Aukiossa ja hotelli Verson lounasbaarissa.

Lauantai-iltana otin vielä omaa aikaa Jyväskylässä, ja menin kuuntelemaan Scandinavian Music Groupin keikkaa Lutakossa. Huh. Näin täyteläisen viikonloppuohjelman jälkeen sitä olikin jo hyvä hetki palata takaisin kotiin ja normaaliin arkeen…

Sokos Hotel Paviljonki
Solo Sokos Hotel Paviljonki

Rakastan saunoja, ja tälläkin reissulla isoimmat elämykset sain hotelleista ja niiden saunoista. Peurungan kylpylässä olin ihka ensimmäistä kertaa, ja tiiviistä aikataulusta huolimatta ehdin käydä istumassa höyrysaunassa sekä illalla hetkeä ennen kylpylän sulkemista että aamulla ihan ensimmäisenä höyrysaunan käyttäjänä. Hyppäsin Katjan kannustamana myös ensimmäisen kerran elämässäni vesiliukumäkeen ja dippasin itseni muutaman kerran kylmävesialtaaseen. Vaikka perhekylpylä ei ehkä olisi itselleni se optimaalinen lomapäivän matkakohde keskellä päivää, näin iltamyöhällä ja aamuvarhaisella kylpylässä sai olla omassa rauhassaan – ja sellaisesta hieman erakkoluonteisena nautin erityisesti :)

Peurunka
Peurunka & A la Carte Peurankello

Toisen saunaelämyksen sain Solo Sokos Hotel Paviljongin aamusaunassa, jossa hieroin kasvoni mustaksi hoitavalla naamiolla, ihailin sumuista aamukaupungin maisemaa kattokerroksen ikkunoista ja paransin hetken aikaa maailmaa Katjan kanssa saunan lauteilla. Katjan kanssa meitä näkyy yhdistävän ainakin se, että aina on aikaa piipahtaa saunassa :)

Saunasta laskeuduin kiireettömälle aamiaiselle; kiva aamuun herättävä kombo mitä tulen jatkossa kokeilemaan muissakin hotelleissa.

Puttipaja
Puttipaja

Kiitos tästä kaikesta Visit Jyväskylä ja retkeä emännöinyt Johanna!

Olin saanut kutsun Visit Jyväskylän järjestämälle naisbloggaajien Ihannaiset-retkelle Jyväskylään, ja olen iloinen että tartuin kutsuun. Parissa päivässä ehdittiin nähdä tosi paljon, monita itselleni ihan uusia kohteita myös. Ja mikä parasta, sain tutustua uusiin ihaniin bloggaajatyyppeihin, joita olin aiemmin nähnyt vain blogien kautta tai instagramin kuvissa.

Olen ollut tosi kiinnostunut matkailusta ja matkailumarkkinoinnista siitä lähtien, kun opiskelin yliopistolla matkailualaa. Tämä reissu nosti matkailumarkkinoinnin aiheet pitkästä aikaa mielen päälle. Jos ei ihan lepolomasta reissu mennyt, niin sitäkin rikkaampi oli matkan anti.

 

Yhteistyössä Visit Jyväskylän kanssa