Pääskyjen aika

Tervapaasky Nuutti

Tänään katselin talon yllä lenteleviä tervapääskyjä, ja mietin mahtaako joku niistä olla Nuutti.

Viime kesänä, heinäkuun loppupuolella, kissat löysivät terassin kupeessa värjöttelevän pienen linnunpoikasen, joka vastoin tervettä järkeä hilasi itseään lähemmäs sen sijaan, että olisi vetäytynyt kissoista etäämmälle. Menin tutkimaan kännykän ja googlen kanssa, ja pian kävi ilmi että edessäni oli pikkuinen tervapääsky.

Google tiesi myös kertoa, että sellainen ei pärjää maahan pudottuaan, eikä sen emo pääse sitä pelastamaan sillä niiden siivet eivät ole suunniteltu maasta ponnistamiseen. Tervapääskyt elävätkin ilmassa tai korkealla pesissä, eivätkä koskaan laskeudu maan tasalle. Niinpä nostin linnun pahvilaatikkoon, soitin Heinolan lintutarhalle, hain kaupasta paketin jauhelihaa evääksi ja otin linnun luokseni hoitoon.

Hänestä tuli Nuutti, ensimmäisen suomalaisen naislentäjän neiti Knuutilan mukaan.

Tervapaasky poikanen

Ensimmäisen yön Nuutti kuorsasi kaupunkiasunnolla yöpöydän laatikossa, villasukan päällä. Sen jälkeen seuraavat pari viikkoa se nukkui vieressäni sängyllä, herätti 2-3 tunnin välein pontevalla piipityksellä ja minä heräsin tunnollisesti ruokkimaan cocktailtikulla jauhelihaa pienen Nuutin suuhun. Vettä juotin pullonkorkista painikkeeksi. Päivät Nuutti vietti kanssani päivän askareissa tai toisinaan pahvilaatikossa omassa huoneessa, jonne kissat eivät päässeet häiriköimään. Nuutti kiipesi olkapäälle tai paidan kaulukseen roikkumaan, joskus jopa autoilin niin että Nuutti nökötti kauluksellani. Välillä se kömpi kauluksesta sisään ja kainaloon nukkumaan.

Paaskynen poikanen kotihoito

Minä syötin, juotin, siivosin ja silittelin. Pyydystin kärpäslätkällä tuoretta riistaa eli kärpäsiä, ne olivat Nuutin suurinta herkkua ja niille tuntui olevan aina vatsassa tilaa. Mittasin siiven mittaa päivittäin, tai ainakin silloin kun Nuutti suostui venyttämään siipiään. Punnitsin keittiövaa’alla päivittäisen painon. Odotin, että siivet kasvavat tarpeeksi, ja sulat vahvistuvat niin, että päästään harjoittelemaan lentämistä.

Samaan aikaan tyhjennettiin vanhempieni taloa tulipalon jäljiltä ja myyntiä varten. Nuutti vietti paljon aikaa sen talon lasikuistilla, ja retkieväänä siellä syötiin lasikuistin ruuduilla pörrääviä tuoreita kärpäsfileitä.

Ja sitten sitä harjoiteltiin: minä juoksin kerrostalon nurmikkoa ympäri Nuutti kämmenellä, yritin saada sitä ymmärtämään vauhdin riemua ja saada ilmaa siipien alle. Naapurit saivat samalla viihdettä.

Lopulta koitti ensimmäinen lentoyritys, ja se epäonnistui pahasti: heitin Nuutin korkealle ilmaan, mutta sen sijaan että se olisi levittänyt siipensä, se vain pätkähti suorinta tietä alas asfalttiin. Sen jälkeen harjoiteltiin nurmikolla, mutta Nuutti ei uskaltanut edes yrittää. Se tarrasi kynsillään kiinni sormeen, tuijotti suoraan silmiin ja painautui kämmentä vasten. Muutaman kerran sain sen heitettyä ilmaan, mutta lento jäi pariin pieneen siiven heilautukseen.

_B1B8361

Ja sitten koitti ilta, jolloin kaikki pihan tervapääskyt lähtivät kohti etelää. Piha ja taivas hiljeni. Olikohan jo liian myöhäistä? Minä juoksutin Nuuttia edelleen nurmikolla, heitin pari kertaa lentoon ja juoksin noukkimaan pikkuisen taas nurmikon seasta syliini ja turvaan. Sitten heitin vielä kerran – ja silmänräpäyksen jälkeen Nuutti oli lentänyt suoraan naapuritalon kulman taakse. Pelkäsin, että se törmää puuhun tai pudottautuu katonräystäälle, jolloin sitä on mahdoton enää saada käsiin ja uudelleen lentoon. Etsin Nuuttia sydän kurkussa koko illan, kunnes oli liian pimeää nähdä enää mitään. Heräsin aamulla kuudelta jatkamaan etsintää, mutta Nuuttia ei enää näkynyt missään.

Voin vain toivoa, että se lensi sille tielleen ja tavoitti ystävänsä matkalla etelään.

Hyvää matkaa Nuutti, vielä kerran. Olisipa suloista, jos olisit nyt tänä kesänä muiden mukana taas täällä, kotipihan yllä lentämässä ja kasvamassa aikuiseksi.

Kesä tulee ja pihahommat etenee

Tänä keväänä intaannuin puutarhanhoidosta niin, että ostin siemeniä kesäkurpitsan ja punajuuren kasvatusta varten. Kun toukokuu oli jo pitkällä, tyrkkäsin avaamattomat siemenpussit kaappiin odottamaan seuraavaa kevättä ja ostin Hankkijasta valmiit kesäkurpitsan taimet. Enää puuttuu kasvatussäkki, kun totesin että noin vaatimattomalle kasvimaalle ei ehkä tarvita kovin isoa multakasaa.

Mutta hyvä alku, ja hyvä yritys. Ensi keväänä etenen taas pikkuisen pidemmälle hyötykasvitarhurina…

Syksyllä pihaan siirtämistäni ruusupensaista kaikki ovat lähtenet kasvuun, samoin kaikki kolme perinnepionilajiketta.

Nyt sain äidiltä vielä uunituoreen angervopensaan taimen. Lupasin istuttaa sen torpalle, sillä äitini rivitaloasunnon pihalla sitä jo kasvaa entuudestaan. Itseluottamukseni perennojen istuttajana on kohentunut noin 250% kuluneen puolivuotiskauden aikana!

Villiyrttien kanssa mennään sopuisasti satokausikalenteria mukaillen. Vuohenputken paras versokausi meni ohi hujauksessa, mutta ruoanlaiton lisäksi ehdin pikkuisen kerätä myös pakastimeen. Niittämällä tulee toki uusi sato, jos sellaista ehtii tässä muiden kesäkiirujen keskellä enää miettiä…
Maitohorsmaa ehdin paistella pannulla aika monesti (kuten kuvassa), mutta nyt sekin alkaa olla jo kasvanut herkkukauden ohi. Viimeksi salaattiin päätyi lemmikin kukkia ja poimulehteä. Voikukkaa yritän ehtiä keräämään marmeladia varten, jos vain oikeat työt antavat myöten. Nokkonen odottelee myös poimijaansa, joskin viime vuoden nokkosen lehteä löytyy vielä kuivattuna kaapista. Ja syreenit, nekin ovat jo valmiina poimittavaksi..!

Mutta sitten se yksi murheenkryyni: japanintatar. Bambuviidakko oli vuosikymmenien ajan kasvanut melko maltillisesti omalla palstallaan ulkohuussin edustalla, mutta kesälampaani taannoin saivat tatarin jotenkin jännästi leviämään, ja bambua olikin yhtäkkiä tuplasti enemmän. Viime syksynä päätin, että tatar saa lähteä, ja kaunis ajatukseni oli hävittää se lempein luomukeinoin. Se keinohan tuntuukin olevan ihan yhtä tehokas kuin kaikki muurahaisten karkottamiseen kokeilemani luomumetodit eli vaikutus lähellä nollaa… Mutta olen sisukas ja minulla on lapio, joten ihan vielä en luovuta.

Peittelin syksyllä koko tatarpläntin hamppukuitukatteella. Ajattelin tukahduttaa kasvin ikiuneen lempeästi. Mutta pah, parin päivän välein tatar puskee uusia ja yhä tanakampia versoja katepeitteen läpi, ja teloitan niitä sitä mukaan lapiolla poikki. Juurakkoihin en ole vielä koskenut, koska ne ovat sen aika hintavan hampun alla ja haluaisin vielä edes vähän uskoa, että siitä hamppuhankinnasta olisi ollut edes pieni hyöty… Tästä aiheesta lisää toisella kertaa.

Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen siis mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa. Mukana on iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi kesäkuun postaussarjaan:

Paluu Torpalle

Kelttikorut Torpan Tyttö

Ehkä tiedätte miltä tuntuu juurettomuus. Tai se tunne, kun palaa omille juurilleen ja tietää että on palannut kotiin.

Joskus juurettomuuden ja eksyneen olon tunnistaa vasta myöhemmin, kun katsoo omaa elämäänsä vähän taaksepäin.

Antiikki aterimet

Olen sanonut, että juureni ovat kasvaneet syvälle torpan peltoon. Enkä siinä edes liioittele: täällä mieli hiljenee ja hengitys syvenee. Tiedän selkeämmin mitä haluan, kuulemma näytänkin erilaiselta.

On ollut vähän kaikenlaista, kuluneet pari vuotta. Tai ehkä ne 15 vuotta, jotka ovat vierineet siitä kun muutin Helsinkiin. On ollut välillä levotontakin poukkoilua ja oman paikan hakemista. Näkymättömyyttä ja näkyväksi tulemisen yritystä. Unelmia ja niiden jalostumista, välillä menemistä väärään suuntaan ja sitten taas paluuta takaisin omalle tielle. Moni asia tuntuu nyt jälkeenpäin ajatellen kaukaiselta ja jopa itselle vähän vieraalta.

Syreeni silmu

Ja lopulta päätinkin, että minä tyttö muutan takaisin maalle.

Joutsaan muutosta on nyt jo pari vuotta, ja senkin jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. On pitänyt kasata välillä itsensä ja välillä eräskin muuttokuorma paikasta toiseen, järjestellä omia ja toisten asioita. Hakea paikkaani paluumuuttajana ja siirtää yrityksen toiminta uusiin ympyröihin.

Torppa on saanut olla muuttolaatikoiden logistiikkakeskus ja päävarasto, ja asuminen kaiken kaaoksen keskellä täällä on ollut välillä mahdotonta.

Takkatuli Fireplace

Mutta onpa vaan ihanaa, että nyt alkaa selkiytyä! Muuttolaatikot on kannettu pois, ja pääsen viimein asettumaan taas taloksi. Kuluneet pari viikkoa onkin ollut aika mukavaa: olen saanut painaa jalkapohjat vasten torpan puulattiaa, kulkea pellolla saappaat jalassa ja villasukat makkaralla, huokailla kevätluonnon kauneutta ja jännätä kelpaako uusi linnunpönttö kirjosiepoille.

Tänään draamaan kaarta taivutti myös uljas kurki, joka lensi puutarhan yli kuusenlatvoja viistäen. Ja jänis, joka talven jäljiltä kirjavana pomppi alapellon halki omissa ajatuksissaan. Minä puolestani löysin ensimmäiset horsman versot, jännitystä luvassa siis myös huomiseen lounaskokkailuun.

Täällä lintujen ja metsän eläinten keskellä tiedän taas oman paikkani, juuret pellossa ja mieli kirkkaana tähtitaivasta kohti. Täällä tiedän olevani minä, tiedän oikean suunnan ja tiedän että täällä on hyvä.

 

 

 

 

 

 

Villiyrttejä, järvikalaa ja kevätjuttuja

Järvikala omavaraisuus

Kevään tunnistaa muun muassa siitä, että kellonajasta riippumatta minut löytää usein konttaamasta pitkin pihamaata vuohenputken taimia keräämässä. Niinpä iltakymmeneltä kyykin tälläkin kertaa herukkapensaan juurella ja poimin vasun täyteen tuota vihreää vitamiiniherkkua piirasta varten. Vuohenputken sadonkorjuukausi on alkanut!

376A1088

Toukokuu alkoi yllättävänkin omavaraisesti vuohenputkella, järvikalalla, kompostorin virittelyllä ja maakellarin kuntotarkastelulla.

Yritin myös etsiskellä maitohorsman versoja parsan korvikkeeksi, mutta en vielä löytänyt yhtään. Tai sitten sen kanssa on sama juttu kuin suppilovahveroissa: ensin ei löydy yhtään, kunnes huomaa seisovansa kokonaisen sienimaton päällä.

Ensi vuotta silmälläpitäen olen hieman jo mittaillut paikkaa kasvihuoneelle. Sellaisen teko ei taida ihan tämän vuoden ohjelmistoon enää mahtua.

Hauki järvikala

Vappupäivän lounaskattaus koostui osin kaupan antimista, mutta tärkein oli omasta rannasta: järvestä tuoreeltaan nostettu hauki! Katiska heitettiin useamman vuoden tauon jälkeen kotirannassa matalaan rantaveteen, ja sen ansiosta on jo pari keskikokoista haukea päätynyt lähiruokana paistinpannulle. Takaisin vapaille vesille päästettiin pienemmät hauet sekä iso jengi sorvaa.

Jos muuten on hyviä vinkkejä sorvan käytöstä ruoanlaitossa, otan mielelläni vastaan. Sorva viihtyy perinteisesti kotirannassani, tuppaa mielellään katiskaan ja sillä on hieman epämääräinen maine ruokakalana. Voisiko sen yhtälön jotenkin ratkaista kotikeittiön hyödyksi..?

Vuohenputki verso torpan tytto

Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen siis mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa. Mukana on iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi toukokuun postaussarjaan:

 

Huhtikuu: kevättä kohti

Metsamansikka

Maaliskuussa keskityin pakastimen harvennushommiin. Mansikoita on vielä jonkin verran, samoin metsämansikkaa joka pakastettuna ei ole parhaimmillaan, ainakaan ilman sokeria. Mustikat alkavat vihdoin olla lopussa.

Kuusenkerkkää on vielä iso rasiallinen – en ole osannut sitä oikein mihinkään käyttää.

Ja muutoin omavaraisuusrintamalla ollaankin vielä talviunilla.

_B1B3675 2

Torpan pihamaa on vielä paksun lumivaipan alla, joten en pääse tutkailemaan edes onnistuiko syksyllä tekemäni perennasiirrot isolta talolta torpalle. Syksyllä tartuin myös vihdoin toimeen ison tatarpusikon hävittämisessä: tilasin ison kasan hamppukatepaaleja torpan pihaan, ja peittelin tatarit kuitukatteella kauttaaltaan. Mielenkiintoista nähdä, miten paljon tatar puskee katteen läpi vai saanko kasvustoa sillä hillittyä. Tavoitteena olisi päästä tatarista jossain vaiheessa kokonaan eroon, ja mieluiten ilman torjunta-aineita.

Mutta hei: pelargoniat ovat heränneet! 8 ruukkua uinui pöydällä, niistä 2-3 näyttää kuolleen mutta lopuissa vielä pihisee henki ja pieniä vihreitä lehtiä. Ja kolme on jo nupuillaan! Miten suuri ilo pienistä kukkanupuista :)

Pelargonia Torpan Tytto

Tässä vielä vinkki katsottavaksi, mikäli ei ole jo tuttu: jos Strömsö ja Tanskalainen maajussi on jo katsottu, Yle Areenasta löytyy tämä symppis Fem-kanavan tv-sarja: Kekseliäs nikkari! Suositus :)

Sain kutsun osallistua tänä vuonna omavaraisuus-blogipostausten sarjaan, jota voitte seurata vuoden mittaan monessa kiinnostavassa ja innostavassa blogissa. Muissa some-kanavissa aihetta voi seurata merkinnällä #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi huhtikuun postaussarjaan:

  1. Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/04/mita-maa-merkitsee-ruuantuotannolle-ja.html
  2. Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/04/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-3.html
  3. Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-3/
  4. Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/04/hyotytarhan-suunnittelu-omavaraisuus.html
  5. Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=1918
  6. Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/04/hektinen-huhtikuu.html
  7. Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/04/suuntana-omavaraisuus-3-osa.html
  8. Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/04/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
  9. Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/04/2019-suunnitelmien-eteneminen-14.html
  10. Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/04/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-3.html
  11. Sorakukka https://sorakukka.com/?p=159
  12. Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/04/01/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-3-esikasvatus
  13. Maatiaiskanasen Elämää https://maatiaiskananen.blogspot.com/2019/04/varikasta-omavaraistelua.html
  14. Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/04/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-3.html
  15. Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/04/yhteispostaussarja-suunnitelmien.html?
  16. Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/04/saajarki-ja-jaa-sarki.html
  17. Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html
  18. Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=508
  19. Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=1948
  20. Villa Koira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/kevat-keikkuen-tulevi-ja-pari-muutakin.html
  21. Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/pienin-askelin-with-small-steps.html
  22. Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2019/04/01/omavaraisuuteen-liittyva-kirjallisuus/
  23. Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkkisuunnitelma-etenee-lumesta-huolimatta/
  24. Saman otavan alla https://www.samanotavanalla.fi/?p=1975
  25. Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuun-kirjavinkit/
  26. Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/kohti-omavaraisempaa-elamaa-osa-3.html
  27. Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=1366

Omavaraisuus: Inventaario pakastimessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omavaraistelun hengessä olen saanut itseni kiinni rysän päältä: ajatellut silloin tällöin, että ehkä semmoinen rehti kunnon arkkupakastin olisi sittenkin mainio kapine.

Kaupunkiasuntooni (eli kirkonkylän kerrostalokaksioon) hankin pari vuotta sitten jääkaappi-pakastin-yhdistelmän, koska tuolloin vielä arvelin että se puolikas pystypakastin riittää hyvin mustikoilleni.

Olin väärässä.

Pakastin natisee ja vinkuu liitoksistaan, kun yritän sulloa täpötäysiin laatikoihin marjarasioita, pussiin jäädytettyä syreenimehua, kuusenkerkkiä, vuohenputkia, hirviseurueelta saatua paistia. Myös marketin muut pakasteet pitäisi vielä saada ahdettua kaappiin niin, että ovi menee kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantai-iltana päätin tehdä mansikkahilloa, sillä laskiaispullani kaipasi sellaista. Sen sijaan, että olisin vaan käynyt kaupasta hakemassa purkin, marssin kauppaan viittä vaille sulkemisaikaa (20.55) ja ostinkin pussin hillosokeria. Illan ratoksi deletoin pakastimesta kilon verran mansikoita ja keittelin niistä pari isoa purkillista hilloa. Ei helppoa tai nopeaa, mutta ainakin on itse tehtyä.

Laskiaispullan välissä hillo toki oli vielä vähän turhan kuumaa ja juoksevaa, kun piti heti saada hillot kattilasta pullan väliin, mutta missio tuli suoritettua. Ja se pieni ylpeys itse tekemisestä tiedättehän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samalla tein ylimalkaisen inventaarion pakastimen sisältöön. On käynyt ihan sama asia kuin lähes joka vuosi ennenkin: kesällä ja syksyllä pakastetut herkut ovat valtaosin pakastimessa edelleen. Ensin niitä säästellään, sitten unohdetaan, ja sitten onkin jo uusi satokausi.

Nyt yritän tuhota säilömäni herkut ajoissa, jotta saan pakastimeen lisää tilaa (jäätelölle) ja pakastimen valmiustilaan kevään ensimmäisiä vuohenputkia ja kukkaissäilöntäkokeiluja varten!

Välihuomio: Tässä muuten aivan oiva Hesarin kuvareportaasi suomalaisten kotien arkkupakastimista! ”Valokuvaaja Juhani Niiranen kiersi Suomea ja kuvasi noita valkoisia möhkäleitä. Ne ovat kuin peräkammarin poikia, vähän liian isoja kotiin. Eivät mitään komistuksia, mutta ei niitä hävetä tarvitse.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä oli omavaraisuus-juttusarjani osa 2. Seuraava ilmestyy kuukauden päästä, 4.4.2019.

Omavaraisuus-sarjan muut blogit ja maaliskuun postaukset:

Farmer to bee

Urban Farming kaupunkiviljely

Tsajut

Sarin puutarhat

Maalaiskaupungin piha

Laura eli Javis

Ku ite tekee

Metsäläisten elämää

Riippumattomammaksi

Korkeala

Saman otavan alla

Airot ulapalla

Villa Koira

Caramellia

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Luomulaakso

Kohti laadukkaampaa elämää

Rakkautta ja maanantimia

Iso-Orvokkiniitty

Jovelan talopäiväkirja

Mrs Sinn

Pienen pieni Farmi

Harmaa torppa

Omavaraistelua vuonna 2019

Syrensaft

Haluaisin joskus taas omia kanoja torpalle. Ja mehiläisiä. Ja kasvihuoneen. Ja sitten viljelisin ja kasvattaisin kaikenlaista hyötykasvia ja syksyn tullen sadonkorjuu täyttäisi maakellarin ja pakastimet.

Tosielämässä viime kesänä kävi niin, että istutin muoviämpäriin neljä kaupasta ostettua perunaa, muistin kastella niitä vähän huonosti ja multakin oli pääosin köyhää höttöä. Voitte arvata millaisen sadonkorjuujuhlan sain viettää kesän päätyttyä (kuva alla…)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta aina on uusi vuosi, ja uusi mahdollisuus olla omavaraisempi kuin aiemmin! Eikä sentään kaikki ole ihan noin surkeasti mennyt – olen todella intona villiyrtteihin, ja keräilykausi torpan tiluksilla alkaakin välittömästi silloin kun maahan alkaa nousta mitä tahansa vihreää. Vuohenputki niistä ehkä suurin suosikkini, ja ehtymätön satotuote koko kesän.

Vuohenputki villiyrtti

Viime kesänä tein myös tuttavuutta villiyrtti-linjalla torpan kukkiviin kasveihin: syreenimehu ja horsmankukkamehu onnistuivat yli odotusten, ja metsän reunalla kasvavaa mesiangervoakin sain kerättyä pari kukintoa (tänä vuonna aion olla ajoissa) varovaista rohdoskokeilua varten.

Metsämarjat (mustikka, metsämansikka, puolukka) ovat joka vuosi keräyslistalla, ja ensi syksylle haaveksin karpalonmetsästysretkestä. Sienissä olen löytänyt omat vahvat suosikkini (kantarelli, lampaankääpä suppilovahvero), ja niitä tulen keräämään tuorekäyttöön alkusyksyllä kyllästymiseen asti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan vielä en ole linjannut, mihin kaikkeen aion tänä vuonna paneutua. Suunnitelmista tarkemmin helmikuun omavaraisuus-postauksessa; tätä aihetta on siis tulossa nyt (vähintään) kerran kuussa!

Sain kutsun osallistua tänä vuonna omavaraisuus-blogipostausten sarjaan, jota voitte seurata vuoden mittaan monessa kiinnostavassa ja innostavassa blogissa. Itse olen näissä omavaraisteluasioissa täysi noob *) mutta muilta saan omallekin torpalle kullanarvoisia vinkkejä.

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin siis kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Pysykääpä kuulolla :)

Tämä oli omavaraisuus-juttusarjani osa 1 vuonna 2019. 

 

*) Noob eli newbie eli aloittelija – tämä tiedoksi äiti, kun on ollut puhetta kaikenlaisista käsittämättömistä englanninkielisistä käsitteistä nykymediassa