Ystäväni, kettu

kettu ketunpoikanen

Muistatteko, kun kohtasin tämän pienen pörröisen kettulapsen? Se istui somasti metsään sammaloituneen Skodan hattuhyllyllä, ja minä kurkin ikkunasta tuota ihmeellistä näkyä.
Se oli ensimmäinen kerta, kun näin ketun noin läheltä, puhumattakaan siitä että sain tavata metsässä tuon pikkuisen. Ja ihaninta oli, että kohtaaminen ei jäänytkään viimeiseksi.

Olin nähnyt kettuäidin tai -isän jo pari kertaa kevättalvella. Silloinkin suunta oli määrätietoisesti kohti pesäpaikkaa, vaikka en sitä vielä silloin tiennytkään. Kerran kettu jolkotteli keskellä päivää lumisen pihamaan keskeltä saalis suussaan. Rohkea tyyppi, mietin.
Kun lapset vähän kasvoivat, aloin nähdä heitä lähes päivittäin. Kävi ilmi, että poikasia oli ainakin neljä, ja mamma hoiti lapsiaan rakkaudella – eli kantoi niille jatkuvasti lisää syötävää metsästä.
Perheen koti sijaitsi ison puimatallin alla, lautapinojen uumenissa. Leikkimökki oli isossa hirsipinossa, ja tätä väliä pennut kirmailivat usein myös päiväsaikaan. Paras painipaikka oli keskellä mökkitietä.

Elokuun pimenevissä illoissa lapsia ei enää näkynyt. Ne olivat kasvaneet jo isommiksi, ehkä muuttaneet jo kauemmas. Mutta yksi, luulen että se sama jonka kanssa olin tehnyt tuttavuutta jo aiemmin, kävi vielä kerran minua tervehtimässä.

Ilta oli hämärtynyt, kun kettu käveli pihaan. Se istui alas, katseli minua, eikä lähtenyt pois. Tassutteli kaivon kannelle, istahti siihen ja haukotteli. Siinä me sitten hetki toisiamme katseltiin ja juteltiin.
Sitten kettu jatkoi matkaa. Kuin se olisi käynyt sanomassa heipat kivasta leikkikesästä torpan mailla.

Myöhemmin syksyllä tai tänä kesänä kettua ei enää näkynyt, mutta olin itsekin aika paljon poissa.
Toisaalta toivon, että he olisivat muuttaneet kokonaan muualle, jotta kotimetsäni kanalinnut saisivat pesintärauhan. Ja jos ottaisin torpalle taas joskus kanoja, saisivat nekin elää paremmassa rauhassa (ainakin ketuilta). Toisaalta taas kettu piti myyrät ja hiiret poissa tiluksilta… Kotiketulla on puolensa ja puolensa.

Perennapuutarhan paikka?

Samettikukka ruukussa

Jos olisi kaksi vaihtoehtoa kukkaistutuksille, kumman valitsisit?

A) Talon takana valmis, tasainen pellon laita, johon ei tarvitse muuta kuin vaikka heti huomenna kaivaa kukkapenkit ojoon ja perennat maahan odottamaan talvea

B) Aitan vieressä oleva pellonkulma, joka on kasvanut puolillensa parimetrisiä kuusia, välissä on isoja kiviä, yläpuolella kulkee vielä toistaiseksi torpan sähkölinja ja kasvuston perusteella maakin on vähäravinteista

Niin… Mutta kun haluaisin ne kukat tuohon torpan pihapuolelle, aitan viereen.

Olen jo mielessäni kuvittanut pihamaan silleen, että aitan vieressä olisi semmoinen soma kukkatarha. Sen keskellä sitten joutilaana kivettyä polkua maleksin, ihastelen pioneja ja ruusuja, ja perhosetkin ehkä siinä ilokseni lepattelevat. Ja aurinko paistaa tietysti koko kesän kauniisti. (Saatan vähän mielikuvitelmissani kaunistella arkirealismia)

Ruusupensas

Äitini ehdotti järki-ihmisenä, että ne kukat voisi istuttaa ihan siihen torpan pihaan, nurmikon reunaan. Minun ehdotelmani kun kuulostavat vähän työläiltä. Mutta kun sehän ei taas sovi ollenkaan minun ajatukseeni siitä, miten piha pitäisi sommitella. Ei, vaikka vaihtoehto ei olisi ehkä kovin hölmö sekään.

Pitää ehkä miettiä pari päivää. Voittaako järki vai estetiikka, hmmm…

Näissä kahdessa jälkimmäisessä kuvassa on muuten juurikin niitä kukkia, joita olisi tarkoitus siirtää äidin puutarhasta torpalle. Pitäkääpä peukkuja, että esimerkiksi noiden vanhojen perinnepionien jakaminen ja siirto onnistuu!

Pionit

Näitä asioita ei voi enää lykätä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt on tultu torpalla siihen pisteeseen, että 9 vuotta kestänyt asioiden lykkääminen ei enää toimi. Minä, joka en ole ollut yhtään puutarhaihminen, olen tästedes viherpeukalo.

Tai koska en ole, niin alan opetella olemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puutarha on jo vuosikymmenien ajan muodostunut vanhoista elementeistä: muutama ikuvanha omenapuu, alati lisääntyvä ja vähän villi luumupuutarha, parikymmentä marjapensasta, jokunen siellä täällä törröttävä perenna, valtava raparperi. Niissä on ollut minulle enemmän kuin tarpeeksi, ja metsästä tai niityiltä olen saanut loput mitä kaipaan.

Nyt on tullut eteen kolmekin isompaa juttua, mitkä pitäisi saada kuntoon. Tai neljä.

  • Äidin pionit, ruusut ja muut hienot perennat pitäisi siirtää osittain torpalle
  • Omenapuut kaipaavat kipeästi huoltoa
  • Jättitatar on saatava vihdoin häädettyä pois navetan päädystä
  • Maakellari olisi ehkä hyvä joskus kunnostaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jostain on aloitettava, eipä siis muuta kuin opettelemaan. Pionien ja ruusujen siirtoaika alkaa olla käsillä *), mutta perennapuutarhan paikkaa en ole vielä edes päättänyt. Saati että sille maaperälle pitäisi kai tehdä jotain ennen kukkien istuttamista.

Tatarin pään menoksi ajattelin hankkia paksua kuitukatelevyä, joka on tehty hampusta ja olisi ilmeisesti aika ekologinen vaihtoehto. Jos sillä saan tatarin pois ilman torjunta-aineita ja myrkkyä, on kuitukate jo sillä maksanut itsensä takaisin.

*) Tuon faktan siis googlasin tänä aamuna netistä…

 

Saaren Taika ja arvonnan voittajat!

Vegaaninen kosmetiikka Saaren Taika

Kiitos kaikille ekokosmetiikka-arvontaan osallistuneille ja hyville vinkeille suuri kiitos myös! Palashampoo-vinkkejä tuli tätä kautta useitakin, siivoussaippua alkoi itseä nyt  kiinnostaa suuresti, ja Marseille-saippuan ylivoimaisuutta pitänee kans kokeilla kun siitä tuli parikin suositusta.

Loistavaa, taas voi ottaa pari pientä askelta kohti eettisempää kulutuskäyttäytymistä!

Suolasaippua Saaren Taika

Arvonnassa oli siis tällä kertaa Saaren Taika -tuotesarjan suolasaippua, voidedeo ja sheavoide. Nämä tuotepaketit voittivat puolueettoman arvontaraadin valvonnassa: Outi ja Jenna! Olen teihin yhteydessä, vaihdetaan yhteystietoja niin osaan pistää paketit matkaan oikeisiin osoitteisiin.

Terveiset myös Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta, kävin siellä eilen. Ihana, aivan ihana tapahtuma ja ihan pieni kaupunki! Kissat lähettävät myös terveisiä kaikille – Touho on kesän mittaan huomattavasti pyöristynyt ja Nappi alkaa vihdoin oppia miukumaan. Valtakunnassa kaikki hyvin :)

 

Saaren taikaa ja loppukesän arvonta

Voidedeodorantti Saaren Taika

Merivesi huuhtoo rantakalliota, ylempänä huojuu hiljalleen jykevä mänty kuivan varvikon keskellä. Rannan vanha, punamullalla maalattu sauna on pikkuisen kallellaan. Tuuli puhaltelee hiussuortuvia otsalle. Sellainen kaunis mielikuva minulla on saaresta merellä, ja sellaiseen maisemaan ei oikein sovi parabeenit, sulfaatit, muovit eikä fosfaatit.

Sheavoide Saaren Taika

Keväällä törmäsin sattumalta Saaren Taika -nimiseen brändiin, jolla oli tosi kiinnostavia kosmetiikkatuotteita. Ekologisia, vegaanisia, ja -ttomia (kaikki pahikset puuttuu). Ainesosat ovat pelkästään kasvipohjaisia ja luonnonmukaisia.

Päätin tietty testata itse. Kesä oli melkoisen kuuma ja hikinen, mutta tykästyin silti tai siitä huolimatta Andalusia-voidedeodoranttiin, josta puuttuvat kaikki ne aineet mitä olen luullut välttämättömiksi dödössä. Kuten alumiini.

Luomukosmetiikka

Saaren Taika tekee muutenkin hyviä juttuja: esimerkiksi ihanalle tuoksuvan suolasaippuan hinnasta lahjoitetaan lyhentämättömät 5 euroa Itämeren suojelutyöhön.

Olen silleen laiska eko-ihminen, että mielelläni valitsen ekologisia ja eettisiä tuotteita kaupasta, mutta en ehdi/jaksa/viitsi nähdä sen eteen hirveän suurta vaivaa. Mutta sitten kun joku sopiva tuote osuu kohdalle, minusta tuleekin aika uskollinen kuluttaja. Ekologinen deodorantti taitaa olla nyt yksi sellainen tuote.

Suolasaippua

Seuraavaksi itseä kiinnostaa palashampoo. Sen etuna olisi ainakin muovittomuus ja lisäaineettomuus. Palashampoota saa näemmä jo aika monelta eko-valmistajalta, joten hankinnan hankaluus ei ainakaan pitäisi olla esteenä testailulle. Ekologista pyykkietikkaa voisin kokeilla myös, mutta olen tottunut käyttämään huuhteluaineena ihan tavallista keittiöetikkaa, enkä oikeastaan tarvitse tuoksullisia etikkaversioita kylppäriini enää.

Saaren Taika

Ja nyt se iloisin juttu: Saaren Taika halusi osallistua Torpan Tytön arvontakimaraan! Haluaisitko päästä kokeilemaan Salon saaristossa valmistettua ekokosmetiikkaa? Jätä viestiä kommenttikenttään, jotta tiedän sinun olevan mukana arvonnassa. Voit myös kertoa meille muille kans, jos sinulla on muita hyviä vinkkejä eko-/luomukosmetiikasta!

Torpan Tyttö arpoo osallistujien kesken 2 ihanalta tuoksuvaa, eettistä tuotepakettia: molemmissa on Manteliöljy Sheavoide, Andalusia-voidedeodorantti ja Saariston suolasaippua. Arvonta on auki tämän viikon, su 26.8.2018 klo 19 asti!

Keräilyn ja kokeilujen kesä

Metsamansikka

Luulin, että elokuun saapuminen ei vaikuttaisi minuun mitenkään. Olen jo tottunut jatkuvaan paahteeseen ja aurinkoon, ja arvelin että kun muut palaavat töihin ja kouluun, minä jatkan kesäilyä vielä ainakin syyskuulle asti.

Tänään olen istunut sisällä kahdessa villapuserossa ja villasukat jalassa. Aika radikaali säänmuutos yhdessä yössä, ihan kuin luonto haluaisi kertoa että kesä alkaa hei olla jo lopuillaan, ryhtiä sinne sohvalle!

Vietin kesäkuun alussa neljän päivän miniloman, kun kävin Slovakiassa. Se jälkeen on kesä ollut taas yhdenmoista juoksemista. Väliin on mahtunut varmasti laiskojakin päiviä, mutta kokonaisuudesta jää mieleen nopea tahti, ajan jakaminen monen eri paikan välillä ja pienesti huono omatunto siitä, että en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin kesän aikana tehdä. Mukavaakin on silti ollut, muistaakseni.

Maitohorsma

Vanhempieni iso talo on vielä myynnissä. Minulla on ollut koko ajan tunne, että talo on myyty ennen kuin ensi talvi tulee. Saa nähdä… Myyntiprojekti on kuitenkin aiheuttanut omia kiireitään, kun on esimerkiksi pitänyt tyhjentää taloa. Joka onkin muuten sellainen urakka, että ihan heti ei tule samanlaista vastaan.

Välillä on ollut pieniä hetkiä, jolloin olen paennut kiireitä rantasaunalle. Hypännyt suppilaudalle, katsellut hiljaista maalaismaisemaa ja peilityyntä järveä, käynyt saunassa ja syönyt makkaraa. Välillä olen viettänyt torpalla ihan vaan hidasta aikaa ystävien kanssa. Enimmäkseen kalenteri on kuitenkin täyttynyt kaikenlaisella muulla. Töilläkin tietysti.

Mozzarellasalaatti

Ja vimmaisella keräilyllä, säilömisellä ja ruokakokeiluilla. Tänä kesänä, ekaa kertaa ikinä, olen muun muassa

  • tehnyt syreenimehua
  • ja horsmankukkamehua
  • ja louhisaaren juomaa mustaherukan lehdistä
  • syönyt syreenin kukkia
  • kerännyt mesiangervoa kuivatukseen
  • ja kuusenkerkkää pakastimeen
  • tehnyt kuusenkerkkäsiirappia
  • kuivannut mansikan kantoja talven teehetkiä varten

Louhisaaren juoma

Ja vaikka viime kesä kului pienellä hiljaiselolla, ja torpan remonttiasioiden näkökulmasta tämä kesä myös, niin nyt olen taas virinnyt suunnittelemaan tulevia projekteja. Jospa kesällä 2019 alkaisin muokata torpan puutarhaa!

Kesän päättymisen haistaa myös siitä, että alan muutenkin haaveilla ajasta kesän jälkeen. Haaveilen muun muassa

  • kasvihuoneen rakentamisesta
  • äidin perennojen siirtämisestä torpalle
  • ulkohuussin edustalla villiintyneen tatar-viidakon taltuttamisesta
  • kanoista
  • kissojen ulkoiluhäkistä
  • vierasmökin korjaamisesta (tai uuden rakentamisesta)
  • autokatoksesta
  • aittojen siivoamisesta kesähuoneiksi
  • uuden nuotiopaikan rakentamisesta pihapiiriin
  • matkasta Färsaarille ja Lofooteille

Tuo viimeinen yllätti tänään itsenikin. Ehkä se on tämä elokuu. Villiinnyttää haaveilemaan.

 

 

Pariisin Kevät (ja kun kaikesta on jo 20 vuotta aikaa)

PariisinKevat3 Kerttu Malinen

On jonkinlainen juhlavuosi. 20 vuotta sitten pääsin ylioppilaaksi. Ajoin mintunvihreällä Corollalla ylettömän onnellisena siitä, että ajokortti oli avannut koko maailman pienen sivukylän tytölle. Ajoin myös kissan päälle autolla, mistä en ole vieläkään päässyt ihan yli. Muutin Lahteen opiskelemaan. Olin kesän töissä paikallisessa Alabama-kuppilassa.

Nyt Alabaman paikalla on ravintola Kellari, mutta seinät ovat samat kuin silloin. Ne oranssilla, ruskealla ja myrkynvihreällä maalatut tiiliseinät, preeria ja vankkurit seinämaalauksessa, samat jyrkät portaat ja jykevä puuovi kellarikuppilaan.

Kesätyöstä baarimikkona ja tarjoilijana on pyöreät 20 vuotta. En haluaisi uskoa vanhettuneeni, mutta jotenkin muut kanssaihmiset näyttävät aikuisemmilta. Oma peilikuvakin on vähemmän pyöreäposkinen kuin 18-vuotiaana. 20 vuotta tuntuu nostalgiselta ja haikealta. Pitkä aika, monta välietappia elämässä.

PariisinKevat5 Kerttu Malinen Sony

Alabamassa sain kerran 1000 markan tipin. Se teipattiin seinälle, siltä varalta jos tipin lahjoittaja tulisi myöhemmin katumapäälle. Ei tullut, ja kesän loputtua seteli siirtyi ehkä firman kassaan. Elin sen kesän tupakansavun keskellä, savu oli ainainen vieras baarissa ja baarintyöläisen vaatteissa. Joskus olin yövuoron jälkeen niin väsynyt, että nukuin hetken nurkkapöydän sohvalla ennen kuin ajoin kotiin.

Nyt olen iloinen, että pääsin opiskelemaan lehtimieheksi. Ravintola-ala olisi ollut toisenlainen tie, luultavasti paljon kuluttavampi.

Ja nyt, 20 vuoden jälkeen, Kellariin tulee esiintymään Pariisin Kevät. Olen monta vuotta toivonut, että paikallinen kesäfestarimme Joutsan Joutopäivät saisi esiintyjälistoilleen tuon artistin. Toiveeni täyttyy viikon kuluttua, kun Pariisin Kevät nousee lavalle Kellari Garden Partyssa, ravintolan takapihalla.

Silloin 20 vuotta sitten Arto Tuunelakin olisi ollut vasta 18-vuotias. Nyt ollaan molemmat jo vähän aikuisempia. Odotan innolla.

kellari garden party

Pariisin Kevään kuvat: Kerttu Malinen