Koivua ja voikukkaa lautasella

Villiyrtit ruoanlaitto

Vuohenputki on jo tuttu juttu villiyrtti-keittiössäni. Tänään toin keittiöön tuoreimpia mahdollisia satokausijuttuja: koivun vastasyntyneitä lehtiä ja parin päivän ikäistä voikukkaa.

 

Koivu ruoanlaitossa

Kokeilkaa jos haluatte, ja/tai jalostakaa paremmaksi!

Koivu: nuo pikkuruiset lehtiversot ovat hyvin mietoja, mutta hetkittäin suuhun tulvahtaa lempeästi sauna, saunavasta ja juhannus. Tykkäsin.
– Itse tehtyjen tikkuperunoiden mausteena lisäksi perushommat eli oliiviöljyä, mustapippuria ja vähän suolaa.

Villiyrtti voikukka

Voikukka: Torpan oman omenahillon kanssa kiva kombo makeaa ja vähän karvasta. Ja molemmat saa samasta puutarhasta. Tähän testiin ne päätyivät perinteisen sinihomejuusto-pekoni-herkkusienen päälle.

Maku herkkusienitornissa vaihteli kerroksittain makeasta karvaaseen ja suolaisesta taas makeaan -> tykkäsin!
– Aromi on jossakin pinaatin ja rucolan välimaastossa, jälkimaku voimakkaampi.
– Ryöppäsin pienet, suorareunaiset (miedompia kuin sahalaitaiset) voikukan lehdet ensin 10 sekunnin ajan kiehuvassa vedessä

Pelastakaamme kaikki maailman tavarat

Olkalaukku Pesu

Terveiset pyykkituvasta! Muutaman viikon projektina on ollut musta nahkainen olkalaukku, ja täytyy myöntää että olen vähän ylpeä itsestäni: se on vihdoin taas hengissä ja käyttökunnossa.

Suolarajat

Tiesittekö, että tältä näyttää musta pintanahka sen jälkeen kun se on pesty ja kuivattu?

Suolatahra poistaminen

Nahkalaukku on kanssa niitä esineitä, joiden pinnassa oli paksu kerros savua ja tervan tuntuista likaa. Haju oli sitä luokkaa, että voisi kuvitella tuon kassin polttaneen ketjussa norttia muutaman vuosikymmenen.

Mutta näköjään ei pidä lannistua isommankaan haasteen edessä. Mietin pahinta skenaariota: jos pesu epäonnistuu, laukku menee ehkä roskikseen. Ilman pesemistä sen paikka olisi ollut roskalaatikossa joka tapauksessa. Siispä tuumasta toimeen:

Kenkälankki nahkalaukku

  1. Hankaa koko laukku käsidesillä ja talouspaperilla. Irtoava lika lähtee tälleen näppärästi pois.
  2. Sullo laukku pesuvatiin, lisää pyykinpesujauhetta ja pese.
  3. Ripusta koivun oksalle kuivumaan.
  4. Yritä saada sinisenmusta väri irti käsistä. Kärsi seuraavan viikon ajan hiekkapaperin kuivista käsistä. (Jälkiviisautena: osta seuraavaa kertaa varten kumihanskat)
  5. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Tulkitse saippuajäämiksi.
  6. Pese uudelleen.
  7. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Ja että laukusta on tullut kuiva korppu.
  8. Googlaa.
  9. Opi, että valkoinen onkin nahasta itsestään nousevia mineraaleja, kuin kenkien suolarajat räntäsateessa uittamisen jälkeen.
  10. Osta suolarajojen poistoon tarkoitettua kenkien puhdistusvaahtoa. Käsittele kauttaaltaan vaahdolla ja sienellä.
  11. Osta mustaa kenkälankkia ja käsittele kauttaaltaan. Ja tarvittaessa uudelleen.
  12. Huomaa että laukku ei ole enää kuiva korppu.
  13. Kiillota vanhalla nilkkasukalla (tai fiinimmin jollain säämiskäliinalla)

Nahkalaukku Pieces

Lopputulos: laukku ei ole ihan kuin uusi, mutta hurjan paljon parempi kuin uskalsin toivoa. Ja se on puhdas, hajuton ja täysin käyttökelpoinen.

_B1B8922

Lisäksi kassiin sisältyy nyt enemmän psykologista arvoa kuin koskaan: tykkäsin laukusta ennenkin, mutta nyt olen nähnyt sen eteen vaivaa, tuonut sille vuosia tai vuosikymmeniä lisää käyttöikää, muistan aina missä se on ollut ja mitä muistoja sekin kantaa nyt mukanaan.

Nahkalaukku Puhdistaminen

PS. Operaatio kansallispuvun puhdistus on vielä kesken. Tilannekatsauksena kerrottakoon, että esiliina ja huivi ovat aika hyvät jo nyt, hirmuisen sappisaippua-juuriharja-käsittelyn jälkeen. Ostin vetyperoksidia, kokeilen vielä sillä viimeistellä. Puseroa en jaksanut vielä aloittaa, sillä kuuraaminen on yllättävänkin raskasta hommaa ja käsien kanssa on muutenkin ollut vähän ongelmia kun hartiat (koko Ilona) on niin jumissa. Mutta projekti jatkuu, ja raportoin sitten miten kävi.

Räsymatto jumissa

Rasymatto

Kuinka kauan kestää yhden räsymaton kutominen? Kolmisen vuotta, jos käytetään Torpan Tytön laskukaavaa. Matto olisi vihdoin valmis, mutta nyt minulla on pieni ongelma. Tai haaste, mutta lallallaa ei haittaa koska haasteet on sitä varten että niitä vaan voitetaan..!

Niin se haaste. Matto on yhä kangaspuissa, joissa riittäisi loimilankaa vielä toiseenkin mattoon. Jonka olen jo mielessäni kuvitellut: siitä tulee hieno denimräsymatto omista, vanhoista farkuista. Ja luonnollisesti ne kangaspuut ovat suuren talon yläkerrassa, siellä missä tulipalo jylläsi kellarissa pari kuukautta sitten jne.

Kangaspuut loimi

Kangaspuita ei saa yläkerran savulle haisevasta kulmahuoneesta pois kuin purkamalla. Ja minä en raaskisi purkaa puita enkä loimia vielä, kun olisivat nyt valmiina paikallaan sen kun vaan lähtisi kutoa paiskomaan sitä seuraavaa mattoriesua.

En osaa sitä paitsi purkaa tai koota kangaspuita, saati että osaisin jotain loimia laitella paikoilleen. Tiedän jo nyt, että jos kangaspuut nyt puretaan atomeiksi, siihen kasaan ne myös jäävät, ja minun lupaavan vauhdikkaasti alkanut matonkudonnan ammatillinen urani jää lyhyehköksi.

Hyvä puoli tässä(kin) on, että kangaspuut eivät ainakaan karkaa tuolta nyt mihinkään. Eikä se kolmen vuoden matto, joka on valmis mutta en saa sitä pois puista, kun haluaisin sen toisen maton vielä saada samoille loimille… Niinpä matto, kangaspuut ja minä olemme tilanteen kanssa pattitilanteessa.
Huoh. Miksi pitääkin olla joka asiassa niin jääräpää.

rasymatto

Lähtötilanne kolme vuotta ja kolme päivää sitten.

Unisieppari

unisieppari-torpan-tytto

Unisieppari hävittää pahat unet ja on melko helppo tehdä itse. Nämä lähtökohdat mielessäni tuhlailin joulupäivän joutilaita tunteja askartelemiseen, ja sain kuin sainkin elämäni ensimmäisen unisiepparin valmiiksi ennen kuin vuorokausi vaihtui.

unisieppari-diy

Hyvä ja selkeä ohje unisiepparin tekoon löytyy esimerkiksi Tytin kivasta blogista, täältä kliks. Tosin… ohjeista huolimatta pujottelin ja purin tuon verkko-osan kolmeen kertaan, ennen kuin olin lopputulokseen suunnilleen tyytyväinen.

dreamcatcher-net

Vinkkinä seuraaville ensikertalaisille: ole kärsivällinen. Pidä lanka löysänä äläkä lähde liiaksi kiristämään edes puolivälissä, jolloin lanka alkaisi melkein itsekseen kiristyä. Päästä lanka kireäksi vasta sitten, kun verkko alkaa olla valmis ja olet saanut aseteltua sen mukavasti muotoonsa.

unisieppari

Vaikka yleensä olen aika suurpiirteinen luonnonmateriaalien käytössä, tällä kertaa puhdistin Torpalta kerätyt höyhenet pistämällä ne toviksi sähköuuniin, noin 80 asteen lämpöön.
Tämä dreamcather on muutenkin koottu täysin kierrätysmatskuista, mitä kaapista löytyi :)

Dymo-joulupalloja

joulupallot-diyTuunasin mustavalkoisia joulupalloja joulupäivän riemuksi. Minulle sanottiin joskus aikaa sitten, että elämässäni mikään ei tapahdu nopeasti – näyttää siltä että ennuste pätee kaikkeen, myös joulupallojen askarteluun.

Olin halunnut tehdä näitä dymo-tekstillä koristettuja mustavalkopalloja jo vuosi sitten, mutta ei ollut aikaa. Ehkä ei vielä ollut dymo-tarrakirjoitinlaitettakaan, en muista.

joulupallot-diy-torpan-tytto

Mutta nyt oli jemmassa sekä dymo että sopivat pallerot. Tein nyt alkuun vain kaksi, koska jäin odottamaan inspiraatiota oivalliseen tekstiin. Ehkä se oivallus tulee jo ensi jouluksi. :)

Samassa askartelupuuskassa tein myös toisen, vähän enempi tunteja vaativan näpertelyn. Siitä lisää pian!

Pitsiliinat tauluksi

_B1B3351

Nämä pitsiliinat ovat sukuni naisten virkkaamia. Joukossa lienee pari matkamuistoa, joita samat naiset ovat maailmalta tuoneet. Yksittäin ne eivät ole olleet minusta kovin kiinnostavia, mutta yhdessä ne tuntuvat herättävän paljon hyviä fiboja. Kuinka paljon naisenergiaa niiden silmukoihin onkaan vuosikymmenien aikana varastoitu?

Kuten sanottu, raahaan maalta kaupunkiin lähes aina jotain pientä ja tärkeää mukanani, jotain millä saan myös Helsingin-kotiini kodikkuutta ja omaa fiilistä. Kuitenkin niin, että en tuo kaupunkiin mitään turhaa ja tarpeetonta pölynkerääjää, vaan asioita mille on jo valmiiksi mietitty paikka ja tehtävä.

Viimeisin maalta tuotu aarre onkin iso nippu vanhoja pitsiliinoja. Niitä pieniä ja pyöreitä, joita oli mummolassa telkkarin päällä ja pienen kahvipöydän keskellä, ja pitsiliinan päällä ehkä kynttilä tai ruukussa kukkiva saintapaulia.

_B1B3325

Liinat on vain silitetty ja kiinnitetty ison, valkoisella kankaalla päällystetyn pahvilevyn päälle. Tausta on ison pahvilaatikon laidasta leikattu; kaupunkikodissa kun tykkään hyödyntää mahdollisimman paljon jämämateriaaleja askarteluihini.

Samasta kierrätyksellisestä syystä piirtelen välillä sisustustauluja pizzalaatikon kylkeen ja nikkaroin huonekaluja kuormalavoista – jotka muuten saivatkin nyt ensiesiintymisensä tässä kuvassa!

pitsiliinat

Taulun lopullinen ripustuspaikka on makuualkovin seinällä.

Käytännön funktio pitseillä on parantaa osaltaan kodin akustiikkaa. Fiilisfunktio on tälläkin kertaa tuoda Torppaa ja Joutsaa lähemmäs minua, myös täällä kaupungissa ollessa.

Vaikka aluksi haaveilin, että taulu koostuisi vain valkoisista pitseistä, lopputulos on kuitenkin paljon parempi näin. Kun hyväksyin mukaan kaikki pitsin eri sävyt, taulu onkin yhtäkkiä kuin tiivistetty värikartta kaikista kodin huonekaluista ja tekstiileistä. Kiitos vain kaikille niille sukuni naisille, joiden kädenjälki on kuin luotu tätä kotiani varten. :)

 

Havaintoja

think outside the box 2

Viime aikojen huomioita maalaiselämästä:

Havainto I

Linnunpöntöt eivät valmistu itsestään ja odottamalla. Onneksi lintuni ovat omatoimisia ja osaavat rakentaa itse. Pesäpaikan valinnassa olen aistivinani lievää kuittailua siitä, että niitä pysyviä pönttöjä ei tänäkään keväänä ole tullut tontille lisää.

_B1B9882

 

Mustarastaan pesässä on pian tohinaa. Viime kesänä yksi pesä oli tehty lähes samaan paikkaan, mutta tuon punaisen lintulaudan laidalle (katso kuva!).

Havainto II

rasymatto

Räsymatto sen sijaan voi valmistua aikanaan, tai jopa etuajassa. Aloitin kaksi vuotta sitten, ja silloin varovaisesti arvelin että projekti vienee viisi vuotta. Vaan ei – luulen että kohta on jo valmista! Eihän se ole aika eikä mikään, kaksi vuotta.

Havainto III

pitsiliinat

Luovuuden puuskat tulevat yllättäen ja isoina ryppäinä. Joskus ei huvita mikään, ja välillä tuntuu että edes ideoita ei synny millään. Ja sitten taas… jonain päivänä on pakko aloittaa uuden taulun väkertäminen, siinä sivussa tehdä sängynpäätyä, uusia portaiden alimmaisen askelman kiveys, ommella verhoja ja aloittaa uuden räsymaton (!!!) materiaalien kerääminen.

Kaikki yhtä aikaa, luonnollisesti.