Piparimania

Sokerikuorrutus

Pakastimessa kuusi kiloa piparkakkutaikinaa, joka pitäisi paistaa ennen joulua. Miten tässä näin kävi?

Piparkakut 2

Koristellut piparit ovat olleet minun signature-juttuni jokusen vuoden ajan joulun alla. Kuten äitini asian tiivisti: ”Ilona on aina tykännyt näpertelystä.” Lause on tosi, ja todellakin olen aina tykännyt. Nyt kun olen pikku hiljaa löytänyt taas niitä asioita mistä oikeasti nautin ja tykkään, näpertely pikku detaljien parissa ja niihin uppoutuminen tuntikausiksi on vaan yksi niitä. Tärkeitä.

Gingerbread animals

Kai se sitten puhdistaa ja meditoi minun mieltäni, että yhtenäkin yönä havahduin siihen että jalkoja vähän särkee. Ei ehkä ihme että särki, kun olin viimeiset 3,5 tuntia seissyt kumartuneena tiskipöydän ääreen pursottamaan pikeeriä pipareihin. Suurempi ihme oli, että selkä ei ollut kipeä vaikka työskentelyasento oli vähän kehnonlainen.

Gingerbread forest

Pieneen piperrykseen saa kulumaan ihan mahdottomasti aikaa. Ja koska olen vähän Cheek-henkisesti aina itseäni kohtaan kovin vaativa ja parempaan pyrkivä tapaus, ensi vuonna luultavasti yritän taas oppia tekemään kauniimpaa pikeeripursotusjälkeä. Onneksi se on sitten vasta vuoden päästä…

Piparkakkumetsa

Niin ja taikinan ostan aina valmiina kaupan pakastealtaasta. Enkä koe siitä edes huonoa omaatuntoa – ja miksi pitäisikään. Joulunakin saa jossain kohtaa vähän oikoa latua suoremmaksi.

Pikeeri

Joulurauhaa, ystävät!

Joulutonttu

Tapaninpäivä 2017. Luminen joulu. Perhejoulu siskon luona. Ensimmäinen joulu Napin ja Touhon kanssa. Ensimmäinen joulu Joutsan kirkonkylällä asuessa.

Tuulinen jouluaatto, hautausmaalla kynttilät sammuivat sitä mukaa kun niitä sai syttymään. Lapaset märkänä, kun kaivelin lumikinoksista esiin läheisten hautakivet ja kanervat.

Kovaääninen joulupäivä lasten kanssa pulkkamäessä. Vaatteet kastuivat. Mäki viljakuivurin rinteessä oli jyrkempi kuin Purnuvuori.

Joulukissa

Rauhallinen joulupäivän ilta kotisohvalla. Katsoin viimeisimmän jakson Walking Dead -zombieeposta, luin yhden kirjan (Elokuvankertoja, Hernán Rivera Letelier 2012) ja join pari lasia punaviiniä.

Herkkäsieluinen Touho asettui ensimmäisen kerran syliin kehräämään, hetkeksi vain mutta kuitenkin. Melkein jokaiseen valokuvaan ehtivä kipakka kissaneiti Nappi sai taas uuden lisänimen: Nappi Lilli Pippuri.

Tonttutytto

Tämä on ollut ihan hyvä joulu. Erilainen kuin aiemmat, ja silti aika samanlainen. Pian päättyy koko vuosi, monella tavalla erilainen kuin aiemmat.

Jouluihmisen syksy

_B1B3380

Sunnuntai 22.10. Ostan syksyn ensimmäisen joululehden.

Maanantai 23.10. Paistan ensimmäiset joulutortut, 6 kpl. Syön kaikki kerralla.

Tiistai 24.10. Paistan lisää joulutorttuja. 4 kpl. Kts. edellinen päivä.

Keskiviikko 25.10. Paistan pellillisen joulutorttuja. Syön vain neljä. Ripustan Torpan ikkunan alle havuja ja ensimmäiset jouluvalot, ikkunaan joulutähden.

_B1B4137

Torstai 26.10. Totean, että tämä joulutorttutahti ei voi jatkua jouluun asti. Päätän pitää taukoa torttujen paistossa. Ensilumi sataa, ja siitä tulisi joulufiilis jos ei olisi niin kiire kuvauspäivänä.

Sunnuntai 28.10. Ostan uuden joululehden.

Lauantai 4.11. Juon ensimmäiset glögit. Huomaan, että marketin mustikkaglögi ja tilkka punaviiniä sopivat ihan oivasti yhteen.

_MG_0057

Lauantai 18.11. Kaupan lehtihylly alkaa notkua joululehtiä. Ostan kaksi uutta. Ehdin lukea niistä ekan vasta viikkoa myöhemmin.

Maanantai 20.11. Ostan Helsingistä pari muovikassillista joulutavaraa. Joulukuvauksia varten (muka)

Tiistai 21.11. Haen Torpan metsästä studiolle pienen joulukuusen.

Torstai 23.11. Ulkona on ensimmäinen rehti lumimyräkkä. Päässä soi joku englanninkielinen joululaulu repeatilla.

_B1B3413

Lauantai 25.11. Luen joululehtiä. Spotifyssä soi joululista. Syön vähän liikaa joulusuklaata.

Maanantai 27.11. Joulutorttujen paistaminen ja syöminen jatkuu taas. Suunnittelen, että ehkä joulun jälkeen alan vähän säännöstellä tätä herkkumässäilyä. Ehkä.

Dymo-joulupalloja

joulupallot-diyTuunasin mustavalkoisia joulupalloja joulupäivän riemuksi. Minulle sanottiin joskus aikaa sitten, että elämässäni mikään ei tapahdu nopeasti – näyttää siltä että ennuste pätee kaikkeen, myös joulupallojen askarteluun.

Olin halunnut tehdä näitä dymo-tekstillä koristettuja mustavalkopalloja jo vuosi sitten, mutta ei ollut aikaa. Ehkä ei vielä ollut dymo-tarrakirjoitinlaitettakaan, en muista.

joulupallot-diy-torpan-tytto

Mutta nyt oli jemmassa sekä dymo että sopivat pallerot. Tein nyt alkuun vain kaksi, koska jäin odottamaan inspiraatiota oivalliseen tekstiin. Ehkä se oivallus tulee jo ensi jouluksi. :)

Samassa askartelupuuskassa tein myös toisen, vähän enempi tunteja vaativan näpertelyn. Siitä lisää pian!

Mitä jos myöhästyn joulusta?

adventtikynttila-3-torpan-tytto

Adventtikynttilöiden valaisemassa satumetsässä meinasi syttyä tulipalo, kun valkoinen puu (mustikanvarpu) vähän kellahti ja syttyi latvasta palamaan. Suurempaa vahinkoa ei sattunut, mutta se oli taas hyvä muistutus itselle ja ehkä muillekin: tällaiset kynttiläasetelmat ovat kauniita katsella, mutta ei suositeltavia oikeaan kynttiläkäyttöön. Paloturvallisuus on kuitenkin tärkeämpi seikka kuin esteettiset asetelmat, joihin kuuluu paljon kuivia, palavia materiaaleja.

Eilen oli jo neljäs adventti. Tarkoittaen, että neljä viikkoa joulunalusaikaa on kulunut ja minä en ole saanut mitään joulujuttusia valmiiksi. Lahjat on suunnilleen hankittu sentään, mutta kuusi on yhä metsässä, koristeet kaapissa ja herkut leipomatta.

adventtikynttila-torpan-tytto

Eilen palasin taas maalle. Tälle viikolle latasin ymmärrettävästi sitten enemmän kaikkia odotuksia: tunnelmoisin mökkiä ja tähtitaivasta, kynttilöitä ja koristeita, tuoksuttelen kuusen havuja ja ihailen lumisia maisemia. Ehkä vierailisin uudelleen löytöeläintalossa rapsuttelemassa kissoja. Mutta koska asiat eivät mene niin kuin suunnittelee, tästä viikosta tuleekin ehkä ihan erilainen. Läheisen joutuminen sairaalaan yms. Mutta nyt mennään sitten tällä toisenlaisella aikataululla ja edetään sen mukaan.

Joulun, siis sen varsinaisen aaton, jälkeen tuntuu ehkä vähän höhlältä vasta aloittaa joulunvietto toden teolla. Siispä muistiksi itselle: yritä hyvä ihminen aloittaa ensi vuonna aikaisemmin, että ehdit kaikkeen tunnelmointiin mukaan!

 

 

Joulukalenteri!

Hyvänen aika, olenko muistanut edes vinkata että pidän valokuvajoulukalenteria toisella FB-sivullani ja Torpan Tytön Instagramissa? Käykääpä katsomassa!

Joulukalenteri omista kuvista

Joulu on vähän samanlainen hassu hetki vuodessa kuin juhannus; koko elämä pitäisi saada sitä ennen valmiiksi, varsinkin töissä. Mikä meinaa sitä, että nipin napin yömyöhällä jaksan katsoa Ylen Joulukalenterin Areenasta, kun pakolliset työt on tehty. Joskus nukahdan kesken katsomisen, ehkä se 12 minuutin jakso lastenohjelmaa on minulle liian pitkä katsottavaksi yhdellä kertaa :)

Kirje Joulupukille, sallittu myös aikuisille

joulukoristeet-day-birger

Joka kolmas suomalainen ei koskaan kerro kumppanilleen, mitä toivoo joululahjaksi. Ja aika yllättävää – sen johdosta yli kolmannes kertoo saavansa lahjaksi jotain muuta kuin olisi toivonut. Mitä järkeä siinä on?

Sähköpostiini ilmestyy päivittäin mitä erikoisempia lehdistötiedotteita. Joululahjatoiveisiin liittyvä selvitys lähetettiin tänään. Kyselyyn on vastannut yli tuhat suomalaista, ja heistä joka kymmenes kertoi että ei koskaan kenellekään ikinä kerro, mitä oikeasti haluaisi lahjaksi jouluna. Sitten kun lahjaksi saadaan jotain turhaa ja ei-toivottua, se lahja säilytetään jossakin kaapin perukoilla. Ei heitetä pois, ei myydä eikä lahjoiteta eteenpäin. Koska eihän sitä nyt voi, lahjaksi saatua.

joulusisustus-varit

  • 40%:n mielestä on vaikeaa keksiä toiselle lahjaa
  • yli kolmannes ei tykkää yllätyksistä, vaan haluaisi sen lahjan mitä toivoi
  • vain 13% kysyy suoraan, mitä toinen toivoo lahjaksi
  • vain 15% kertoo aina joululahjatoiveensa
  • joka kymmenes ei kerro koskaan
  • joka neljäs ostaa mitä lystää, vaikka tietäisikin mitä toinen on toivonut
  • 61% sanoo, että lahja säilytetään vaikkei siitä tykkää (Lähde: Viestintätoimisto Riannon kyselytutkimus 2016)

Hyvät ihmiset: kirjoittakaa Joulupukille kirje niin saatte ehkä mitä tarvitsette, lahjan antaja kokee antavansa jotain millä on merkitystä, ja kaappeihin ei kerry täysin turhaa tavaraa. Maailma on täynnä tavaraa, mutta ekologisempaa on ostaa sellaista millä on oikeasti käyttöä.

Minä toivoin tänä vuonna lahjaksi villasukkia (tietty väri, malli ja mitta) ja riistakameraa. Sukat olen jo nähnyt ja sovittanutkin valmiiksi. Riistakameran kohtaloa jännitetään aattoon asti, mutta ainakin viesti lie mennyt yksien tonttujen mukana Korvatunturille.

Viime vuonna sain synttärilahjaksi uuden renkaan kottikärryihin, tänä kesänä ostin saamallani lahjakortilla kirveen, yhtenä vuonna sain lumikolan ja toisena jauhesammuttimen…