Kesäarvonta!

DSC_0107

Kun näin netissä käsintehtyjä kukkaiskoruja, olin myyty. Etenkin kun huomasin, että korut valmistetaan Suomessa, ja jokainen kukka ja verso on poimittu ja kuivattu jostain päin Suomea, erityisesti uniikin korun valmistamista ajatellen ja ikuistettu sitten ekologiseen epoksihartsiin.

truebloomjewelry2

Nämä kauniit korut ovat oululaiselta True Bloom Jewelry-yritykseltä. Anriikka Mentilä valmistaa ne käsin, itse, vaikka juuri sinulle. Ja vaikka mittatilaustyönä tärkeästä hetkestä, esimerkiksi hääkimpun kukkasesta.

Haluaisitko sinä jonkun koruista omaksi? Saapuvan juhannuksen kunniaksi tässä on nimittäin hyvä tilaisuus: kysyin Anriikalta, haluaisiko hän lähteä blogini arvontaan mukaan – ja sen kysymyksen ansiosta ollaan taas tässä.  Osallistu arvontaan ja voita 25 euron lahjakortti tai vaihtoehtoisesti 35 euron arvoiset korvakorut Anriikan suloisesta korupuodista! (Muutettiin vielä lennosta vähän tuota arvonnan palkintoa, mutta entistäkin kivempaan suuntaan kun on vaihtoehtoja mistä valita!)

 

truebloom3

Arvonta alkaa än yy nyt, ja aikaa osallistua on tämän viikon loppuun eli su 18.6.2017 klo 19 saakka.

DSC_0687

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän alle: jätä ainakin nimi/nimimerkki ja kerro vaikka, minkä kukan tai kasvin haluaisit omaa koruasi kaunistamaan.

Onnea matkaan! :)

Kukkia lautasella

Kukkalautanen

Laitoin tänään Instagramiin kuvan vaahterankukista. Ja sain yllättävän kommentin Annalta: niitäkin voi syödä! Piti tietenkin testata, heti.

Iltapalan päälle päätyi vaahteran, metsäorvokin ja lemmikin kukkia. Ehkä ne antavat enempi visuaalista iloa kuin kovin vahvoja makuja ruokaan, mutta en valita. Luomua raakaruokaa suoraan metsän reunasta lautaselle.

Syotavat kukat

Lisää hyviä vinkkejä kokeiltavaksi? Kuusenkerkkiä en ole ehtinyt vielä kerätä, vaikka niitä riittää Torpan pihamaallakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Viherkasvit heräsivät kuolleista

Rahapuu

Kun talossa on riittävän kuuma ja savuinen ilma, ruukkukasvit eivät oikein tykkää. Tulipalon sivuvaikutuksena äitini intohimo, viherkasvit, saivat aika mittavia vaurioita. Kaikki hentomieliset, ohutlehtiset tapaukset kuivuivat kasaan ja nahkealehtisten rivit harvenivat huomattavasti.

Muutaman sitkeän yksilön päätin ottaa erikoissuojeluun. Ehkä ne selviytyvät? Nämä kaksi, rahapuu ja amazoninlilja, saivat värjötellä Torpan eteisessä aikansa, koska haisivat niin pahalle etten voinut ottaa niitä sisälle asumaan.

Ruukkukasvin hoito

Meni puolitoista kuukautta. Lehdet alkoivat yksi kerrallaan pudota pois.

Kuihtunut viherkasvi

Niinpä yhtenä pakkasaamuna nostin tyypit jo ulkoportaille kohti kompostia. Ja samalla huomasin mustuneiden varsien seassa pilkahduksen hentoa vihreää.

Kasvin verso

Siellä ne näkyivät, pienet uudet versot molemmissa! Eihän niitä nyt voi heittää roskikseen, niillähän on pentuja!

Verso

Otin vielä yhden riskin ja leikkasin kaikki nahistuneet oksat ja lehdet saksilla poikki. Ja tältä näyttää muutama viikko myöhemmin! En voi kuin ihailla miten reippaita ovat.

Amazoninlilja

Rahapuu on pikkuisen hitaampi, mutta sitäkin hauskempi on nyt seurata sen uutteraa puskemista kohti aurinkoa.

Rahapuun taimi

Vähän nostan hattua myös ikivanhalle joulukaktukselle, joka jatkoi tyynesti elämäänsä ja aloitti komean kukinnan kaiken lian ja sekasotkun keskellä Suuressa Talossa.

Nämä tyypit saivat aikaan sen, että nyt mietin jo Torpalle uusien sisäkasvien hankkimista. Siis minulle. Hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Kyllä luonto vaan saa yllättäviä asioita aikaan…

 

Villiyrtit, täällä taas

Vuohenputki

Oon odottanut jo pitkään että tämä kausi alkaa. Että pääsen keräämään ruokani suoraan pihasta ja metsästä. Nyt se on vihdoin täällä!

Alkuviikosta piha alkoi yhtäkkiä elää. Kuivat lehdet vaan rapisivat, kun sinivuokot alkoivat puskea esille ja seuraavana päivänä kukat olivat jo auki. Yhden päivän aikana myös ruoho alkoi vihertää eteläseinustalla. Ja tiesin jo odottaa: samaan aikaan nousivat esiin ensimmäiset lilliputti-kokoiset vuohenputken versot.

Villiyrtti

Nyt niitä voi jo kerätä keittiöön, ja olen kulhoni kanssa jo menossa. Nokkonen ei ole ihan vielä ehtinyt täällä kasvuun, mutta sen vuoro lienee jo muutaman päivän päästä.

Oman lempparini eli vuohenputkipiiraan leipomisesta intoilin jo vuosi sitten, lukekaapa tästä lisää!

Pala mökkiä kaupunkiin

poytakuusi

Kiikutan lähes aina Helsinkiin mukanani jotain maalta. Joulun alla kaivoin lapiolla matkalaukkuun pienen kuusen, joka viihtyikin yllättävän hyvin kaupunkiasunnossa kukkaruukkuun istutettuna. Kunnes kävin helmikuun alussa Brasiliassa, ja kolme viikon matkan aikana kuusi oli kuivunut korpuksi.

Matkalaukku

Toukokuun alussa koivut olivat kauniisti hiirenkorvalla, ja sulloin matkatavaroiden mukaan myös nipun koivunoksia. Ne sulostuttivat citykotia leikkokukkien sijasta kauniisti parisen viikkoa.

Nyt en enää tuo maalta mitään kaupunkiin, vaan päin vastoin yritän aloittaa pakkaamisen ja siirtyä taas kesäksi Torppaan asumaan. Tiedän jo etukäteen, millainen kenkien määrä mukaani lähtee, ja miten moni kenkäpari palaa syksyllä taas Helsinkiin kertaakaan kesän aikana käyttämättä…

Paitsi jos tänä vuonna osaisin olla järkevä, ja jätänkin kaiken turhan ja sellaiselta kuulostavan kaupunkiin. Järkevyyteni jää nähtäväksi – muutto koittaa toivon mukaan viikon päästä!

Ensimmäinen viherkasvi

_B1B0305

Ensimmäinen viherkasvi muutti torppaan joulun alla. Viileähkössä huoneilmassa se tuntui viihtyvän hyvin, sillä jo ensimmäisen viikon aikana tuo kaunis muratti puski paljon uusia lehtiä kohti laipiota.

Minulle muratti oli merkki jonkinlaisesta uudesta – en ihan itsekään tiedä mitä se voisi olla, mutta jotain uudenlaista ajattelutapaa ehkä. Johonkin.

Aiemmin en olisi edes hankkinut ruukkukasveja, en mökille enkä kaupunkikotiin. Nyt halusin tuon. Laskin muratin makuukamarin pöydälle, ja ruukkuun sujautin yhden tekemistäni paperitähdistä. Joulun kunniaksi.

Ja täytyy myöntää, että kaupungissakin olen alkanut vähän lämmetä viherkasveille… Toissa keväänä kotiin muutti pieni ja reipas sitruspuu (joka tosin kuoli kesän lopulla, kun joutui viettämään pari helleviikkoa yksin kotona), ja nyt joulun alla kiikutin kaupunkiin torpan pellosta lapioidun pienen kuusentaimen. Siitä lisää tuonnempana – sekin näkyy yhä olevan voimissaan.

_B1B0310

Koska en ole mikään varsinainen viherpeukalo, toivon vaan että murattini viihtyy torpassa pidempäänkin. Myös talven tulevat viileät kaudet, jolloin en ole itse paikalla ja lämpötila laskee välillä alle kymmenen asteen.

_B1B0314

Vaikka ostin muratin joulukukaksi, eikö siinä ole vähän myös kevään fiilistä? Tai ehkä kiirehdin aikaani edelle, kun vasta sain vihdoin ne odotetut lumet ja pakkaset torpan ympärille. :)

Uusi kesä

IMG_8456_web

Kesä 2015 on ovella, ja minun on aika palata torppaan. Odotan mielenkiinnolla, mitä kaikkea tämä kesä torpan ovelle tuo!

Vielä pari päivää kaupungissa, se aika kuluu siivotessa ja kiireellisimpiä töitä tehden. Loput työt otan mukaan, kun en kuitenkaan ole lomalle lähdössä. Vain siirrän itseni ja työpisteeni Helsingistä metsän keskelle.