Tuetaan kotimaista hyvää!

torpantytto myssyfarmi

Jos päässäsi on villapipo ja tiedät minkä nimisen lampaan villasta se on kudottu, olet jo aika lähellä tekstiilituotantoa jolla on oikeat periaatteet. Minä haluaisin ehkä seuraavaksi pipon, jonka lähteenä on ollut Paali-Onni. Mikä nimi – tuonnimisen lampaan täytyy olla aika symppis kaveri.

Kaikki muistatte mun hypertelyn Myssyfarmin lampaanvillapipoista? Sieltä farmin myssypäällikkö Hanna lähetti viestiä ennen kevätkiireiden alkua.

Tammikuussa myssyt olivat mukana Berliinin muotiviikoilla ja kävivät esittäytymässä sen jäkeen Tokiossa. Ensi talvena tuotteita myydään jo yli kymmenessä maassa pitkin Eurooppaa ja Aasiaa. Hyvältä siis kuulostaa. Nyt Myssyfarmi on avannut joukkorahoituskampanjan, jolla kerätään rahaa tämän suomalaisen, eettisen designtuotannon hyväksi.

Uskomme, että suomenlampaan villa on maailman luokan materiaali, joka odottaa löytämistään. Omalta osaltamme olemme auttamassa sen voittokulkua merinovillan rinnalle. Ostamalla vain kotimaista villaa ja taljoja tuomme merkittävää lisätuloa muuton ahtaalla oleville kotimaisille luomueläintiloille.

Kampanjassa voi ostaa edullisemmin tulevan sesongin tuotteita itselle, tai vaikka lahjoittaa Tertulle, Annelille tai muille neulojamummoille retken day spa -hemmotteluun.

Tämä Hannan lause on hyvä muistutus, niin suomalaiselle muotoilulle kuin kaikelle toiminnalle ihan tässä omassakin elinpiirissä:

Asiat voi todella tehdä toisin, jos vain haluaa.

 

 

Kadonneet lampaat ja suuri seikkailu

_B1B7409web

Tästä alkaa muodostua leppoisa perinne tänne kotikyläni mäenrinteeseen: voidaan miehissä asettaa arvauksia, kuinka monta viikkoa kesälampaani pysyvät kotipihassa ilman suurempia karkailuja. Tänä kesänä siihen meni tasan 2 kuukautta.

_B1B7387

Minä olin kolme päivää työreissulla Helsingissä, ja sillä välin villapallerot taisivat pitkästyä odottamaan minua takaisin. Niinpä perjantaina iltapäivällä, samaan aikaan kun minä valmistauduin paluumatkalle kohti Joutsaa, tyttöni viilettivät jo hiekkatiellä kohti suurta seikkailua.

Se alkoi hiekkatieltä ohrapeltoon, parin ison ojan yli metsään ja lopulta, noin 1,5 vuorokauden kuluttua tilalta, jolla asuu kolme pässiä. Matkaa metsiä pitkin lampaat olivat taittaneet ainakin 4,5 km, luultavasti aika paljon enemmän koska metsäreitti ei varmasti ole kulkenut kovin vaaterissa kohti määränpäätä.

_B1B7454web

Huoli oli hetkittäin jo suuri, kun mietin miten varsinkin minun pienet Unelma ja Urpu jaksavat ravata pitkin ryteikköä löytämättä takaisin kotiin. Onneksi kaikki tytöt olivat kuuleman mukaan hyvissä voimissa; risujen ja lehtien kuorruttamia vain. Määränpäässä ne pääsivät navettaan odottelemaan, josta omistaja kävi ne tänä aamuna hakemassa pois. Hyvästejä ja lähtöpusuja en siis päässyt palleroille antamaan, mutta ehkä etsin ne vielä lampurin pelloilta tässä lähipäivinä ja yritän saada niihin vielä kontaktin.

Edellisvuosina nimittäin huomasin, että kotilaitumelle päästyään lampaat vieroittuvat minusta saman tien. Edes kesyin karitsa ei enää tule aidan viereen hakemaan rapsutusta, nostaa vain hieman päätään laitumella ja jatkaa sitten muun lauman perässä matkaa. Ikävä jää siis minulle, ei heille.

Jotenkin toivon silti, että joskus syksyn tullen niiden mielessä herää lämpöinen muisto Torpan kesästä, vapaudesta ja valoisista kesäilloista, jolloin ne saivat pomppia Torpan pihassa, syödä kaikkea mitä puutarhassa kasvoi ja painautua määrättömäksi toviksi kylkeäni vasten.

Kuka täällä kiekuu?

Aamulla pihassa

On maanantaiaamu, ja minä sattumalta jalkeilla jo aamukuudelta. Lampaat seisoksivat pihassa, kaikilla naamat punaisia pilkkuja täynnä. Tyypit viihtyvät hyvin herukkapensaissa…

Suoma marjapuskasta tulleena

Ja kanalasta kuuluu kiekunaa. Kuin äänenmurroksessa olevan kukonpojan opettelua: kook-ka-kee-ee. Joku kanarouvista harjoittelee salaa kiekumista! Kun kurkistan nurkan takaa, kaikki ovat muina naisina ihan hiljaa.

Epäilen mustaa kanaa, joka muutenkin näyttää vähän kukolta ja munii jättiläismunia. Häntä pitäisi varmaan kannustaa harjoittelemaan lisää, täytyyhän sitä olla suvaitsevainen.

Kiitti kun autatte

lampaat auttaa

Jos ohjelmassa on pihan niittämistä, meitä on tänä kesänä yleensä viisi mimmiä urakoimassa. Minä viikatteen kanssa, neljä lammasta ympärillä rouskuttamassa omaa osuuttaan.

Tai kun teen sahaushommia, lampaat juoksevat kilpaa katsomaan mikä pihalla pitää sellaista ääntä. Ja sitten tullaan nuuhkimaan työkalut ja puutavarat. Myös silloin kun käynnistän (sähkö)moottorisahan.

lampaat auttaa 2

Illalla ajoin autolla pihaan, kyydissä peräkärry ja siinä koliseva kylpyamme. Silloinkin lampaat tulivat pihapoliiseina heti tutkimaan kuorman ja jokainen testasi myös hampaitaan peräkärryn reunaan, kukin omassa kulmassaan. Niin ja valokuvaus, se vasta mielenkiintoista onkin.

Kanarouvien kanssa olen tänä kesänä leikannut luumupuita, kitkenyt nokkosia tien varresta ja huhkinut lapion kanssa. Myös kanat tykkäävät tulla viereen katsomaan mitä tehdään ja missä voisivat olla avuksi.

Kiitos höpsöt eläimet, talkoohenki ei siis olekaan kuollut!

”Melko väljä viikko tiedossa…”

tyoviikko

Yksi asia mitä en yrittäjänä vielä ole oikein oppinut, on työmäärän suhteuttaminen käytettävissä olevaan aikaan. Luulin viettäväni suht kepeää työviikkoa, ja pidin välissä kolme päivää vapaata kun ystävä tuli kylään. Nyt lauantain myöhäisiltana huomaan, että olen tehnyt viikon aikana neljä kuvauskeikkaa.

Kun työmatkat ovat toisinaan pitkiä ja työtunteja kertyy paljon, neljäkin  on yhdelle viikolle jo melko paljon. Eihän se kuvaaminen itsessään, mutta jälkikäsittely… Pääsääntöisesti työhön tietokoneen ääressä kuluu aina paljon enempi aikaa kuin kuvaamiseen.

Palasin äsken kotiin koko päivän hääkuvauksista, ja kävin vielä silittelemässä lampaille hyvän yön toivotukset. Lupasin myös, että vietän niiden kanssa enemmän aikaa huomenna. Ihan kuin ne siitä piittaisi, mutta minulla on pikkuisen jo ikävä lampaiden rapsuttelua ja höpöttelyä.

Hetken päästä tanner tömisi, kun lampaat juoksivat vielä pihaan rouskimaan kielon lehtiä. Kun neljä lammasta syö kieloa, siitä syntyy aika rouhea äänimaisema pimeään yöhön.

Ruohonleikkurit käyntiin

_B1B7435

On heinäkuun loppupuoli. Torpan nurmikko on leikattu tähän mennessä kaksi kertaa. Tänään totesin että yksin en urakan kanssa pärjää, joten päästin lampaat vihdoin ruohonleikkuuhommiin. Luulen että ne eivät parempaa kesätyötä voisi toivoa.

_B1B7429

Mielessäni jätin samalla hyvästit näille…

_B1B7338

ja näille…

_B1B7327

ja näille…

_B1B7357

Kiitos kauniit niittykukat, olette kaunistaneet pihamaata näin kauan! Meni viisi minuuttia, kunnes saunan kulmalta oli jo kaikki värikkäät kukat kadonneet Urpun uumeniin. Rouskis rouskis, olipa hyviä.

_B1B7445

En tiedä mikä tää juttu on, mutta joka kesä tapahtuu sama homma: laitumella lampaat käyttäytyvät kuin kypsät aikuiset, mutta pihan puolella alkaa hirmuinen ralli ja hyppykisa. Tänään pomppimaan innostuivat myös emolampaat Seere ja Suoma, joka nilkuttaa ja varoo takajalkaansa mutta juoksu ja tasajalkahypyt oli silti pakko ottaa niin kuin muutkin.

Hassut.

 

Vapaat kanat

_B1B0037

Kanarouvilla on ollut kauhean paljon puuhaa. Enää ei riitä, että ruoputtavat oman pihattonsa mullin mallin, nyt on koko Torpan pihan putsattavana.

Yritän pitää jonkinlaista kuria ja järjestystä yllä näille kaunottarille. Tavoitteena on sulkea kanalan ovet yöksi ja avata aamupäivällä vasta, kun kaikki ovat ehtineet munia virallisesti hyväksyttyyn pehkupesään.

Toissakesän kokemuksella uskallan kuitenkin veikata, että jossain vaiheessa munat alkavat salaperäisesti vähentyä, ja rouvat nähdä erityisen paljon vaivaa etsiessään pihalta yhä kekseliäämpiä piilopaikkoja munimiseen.

_B1B0019

Viikko sitten Torpan niittokoneiksi saapui myös kolme valkoista palleroa. Tässä on Urpu. Mainittakoon että tästä karitsasta on tulossa kovaa vauhtia seurallinen villakoira, jonka rapsuttamista ei saisi lopettaa ollenkaan – ainakaan jos Urpulta kysytään. Parempia kuvia odotellessa.