Maalarinvalkoinen koti

Makuuhuone

Tässä kirkonkylän kaupunkiasunnossa, jossa olen kuluneen talven viettänyt pitämässä lunta ja pakkasta, melkein kaikki on valkoista.

Viime keväänä tehty remontti oli sikäli helppo, että maalarille annoin tehtäväksi maalata kaikki. Ihan vaan maalarinvalkoisella.

Tuossa yllä olevassa kuvassa on makuuhuone, vähän ennen ja vähän jälkeen remontin. Osaatteko päätellä kumpi on kumpi?

Keittio Lattia

Valkoisen sävyjä on maalikaupassa tarjolla tähtitieteellinen määrä. Torpalle valitsinkin aikanaan vähän eri sävyjä, kunnes totesin että se perus bulkkivalkoinen toimii minulle parhaiten.

Se ei juurikaan riitele muiden sävyjen kanssa. Eikä kulu aikaa sen oikean tietyllä lailla murretun valkean sävyn hakemiseen (joka saattaa sitten kuitenkin mennä pieleen, koska lopulta sävyyn vaikuttaa niin moni: luonnonvalo, sähkövalo, ympäröivät esineet, pinnan tekstuuri, kiiltoaste, vuodenaika…)

Vaaterekki 2 copy

Ja nyt jo ties kuinka monetta vuotta: viihdyn valkoisen ja vaaleanharmaan keskellä hirmuisen hyvin. Väriä kotiin tulee ihan tarpeeksi sitten meistä ihmisistä. Kissoista. Huonekaluista, lehdistä, kirjoista, pikkusälästä joka hiipii valtaamaan kaikki laskutasot kun silmä välttää. Valkea on niillekin hyvä pohja levitä ja lisääntyä.

Nahkavetimet keittiöön

_B1B8234

Nahkaiset vetimet keittiöön. Taas yksi niitä sisustusideoita, joille en voi mitään: kun saan jotain päähäni, se on pakko myös toteuttaa.

Kerroin keittiöremontista aiemmin tässä postauksessa. Joku taisikin kysyä, mitkä mahtavat olla laatikoston ja kaappien vetimet. Ja kyllä, ne ovat nahkaa.

Keittio valmis

Nahkavetimet on ja ei ole uusi juttu, riippuu keneltä kysyy. Jos ihan urakalla on seurannut sisustustrendejä Pinterestissä tai Instagramissa, nahkavetimet ovat tulleet tutuksi jo parin vuoden ajalta.

Käytännössä niitä taitaa suomalaisessa kodissa olla vielä melko harvassa.

Nahkavedin

Omani ovat uniikit. Kävin pariin kertaan jututtamassa Joutsan omaa suutaria aiheesta, ja lopulta päädyttiin tekemään vetimet paksusta nahkavuodasta joka hänellä oli varastossa. Minä toimitin mitat, suutari leikkasi nahan mittaansa ja reijitti valmiiksi ruuveja varten. Minä hommasin koristekantaiset ruuvit Amazonin kautta, kun en Suomesta sopivia löytänyt. Ja lopulta pidemmät, tukevammat ruuvit paikallisesta Rautakauppalasta noihin koristekantoihin.

376A5412

Vastaavia nahkavetimiä myyvät myös ainakin Ideal Keittiöt, ruotsalainen Loop (Ideal Keittiöiden vetimet taitavat olla juurikin Loopin mallistoa) sekä Ikea, tietenkin. Helpommalla olisi ehkä päässyt kun olisin ostanut valmiit, mutta nyt näillä omillani on ainakin tunnearvoa.

Nahkavetimet

Ja tässäkin sain käyttää oman kotikyläni pienyrityksen palveluja – asia jota pitää kanssa vähän arvostaa. Tai aika paljon.

Keittiöremontti 70-luvun asuntoon

Keittio valmis

Retrot värit eivät ole ihan mun juttuni, eivät ole koskaan olleet. Lähemmäs kymmenen vuotta olen päin vastoin kaivannut mahdollisimman simppeliä, rauhoittavaa ja puhdasta ympärilleni. Niinpä kirkonkylän kaupunkiasunnon remontti oli aika helppo: valkoista, kiitos.

Keittio Seinamaali

Asuntoa ostaessa on ehkä ihan vaan hyväksi, että näkee värien ja kalusteiden läpi. Ettei tartu liikaa siihen että eteinen on synkkä, sammakonvihreä tunneli ja kylppäri on verhoiltu erivärisillä muovimatoilla.

Talo on valmistunut 1976, ja tämä asunto oli alkuperäisessä asussaan vielä maaliskuuhun 2017 asti. Keittiön länsiseinä oli nykytrendin mukaisesti smaragdinvihreä, mutta minulle vahvat värit teettävät lähinnä allergista ihottumaa. Maalarinvalkoinen voitti.

Keitto remontti

Tässä kodissa rakenne ja feng shui puhuttelivat enemmän. Läpitalon näkymät, korkeat huoneet ja paljon tilaa. Ilma kulkee tiloissa vapaasti. Talvella olen saanut huomata että vähän liiankin kanssa, mutta se onkin oma juttunsa…

Keittioremontti

Keittiössä kaapisto sai lähteä eläkkeelle, jenkkikaappi vaihtui isompaan (jotta Torpan marjat mahtuvat pakastimeen) ja kaikki pinnat uusittiin.

Putkiremontti oli taloyhtiössä tehty ihan hiljattain, ja sen jäljiltä hana sai jäädä. Samoin jäi hella, koska minä jostain syystä tykkään tuollaisesta vanhanaikaisesta mallista, ja liesi oli lian alla ihan uudenveroinen ja hyvin vähän käytetty. Vain lieden paikkaa siirrettiin, jotta saatiin toimivat laskutilat hellan molemmin puolin.

Keittio vesipiste

Tiskikoneen muutatin mukanani Helsingistä, se on jo vanha mutta toimii hirmu hyvin. Sillä on myös jonkinlaista tunnearvoa: se on peräisin vanhasta työpaikastani ja maksoin siitä tuolloin puolikkaan täytekakun.

Keittiösuunnitelma, kalusteet ja tasot ovat Jyväskylän Ideal Keittiöt Oy:stä. Koko keittiö on minun keittiötarpeilleni ja astioilleni mitoitettu peruskyökki. Ei ylellisyyksiä, ei kivitasoja tai superinduktiohöyrykeittimiä.

Mutta kun kävin Helsingin Ideal Keittiöillä katsomassa työtason värimalleja, tuleva keittiöni sai osakseen hämmennystä ja vaivoin peiteltyä silmien pyörittelyä: nuori naismyyjä oli vilpittömän hämmästynyt, että keittiö on tulossa omistusasuntoon ja vieläpä ihan oikeasti itselleni käyttöön. Valintani olivat hänen mielestään niin kovin basic.

Keittio liesi paikka

En tiedä teistä muista – voi olla että edes nuo kauniin ikivihreät lattialistat olisi pitänyt erityisesti säilyttää antiikkiarvonsa tähden? Mutta minä tykkään tästä näin. Vähän rauhallisempana.

Uusi talvikoti ja studio

Converset

Olen haaveillut aina Torpan lisäksi omasta studiokodista. Semmoisesta, missä olisi valtava, korkea ja valoisa työhuone kodin yhteydessä. Niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa vähän boheemilla taidemaalarilla New Yorkissa, ja siinä työhuoneessa sitten maalataan talon kokoisia maalauksia ja päällä on valkoinen t-paita ja farkut ja välillä juodaan punaviiniä ja lojutaan luovuuden tuskissa mustalla antiikkinahkaisella sohvalla jättiläismäisen industrial-ruutuikkunan ääressä.

Nyt on semmoinen, melkein.

Valokuvastudio

Kun muutin keväällä pois Helsingistä, tietysti sopivaan saumaan kun suurin piirtein kaikki mahdollinen muukin elämässä tapahtui samaan aikaan, hankin samalla talvikodin Joutsasta. Kirkonkylältä. Siinä on pari huonetta ja keittiö, ja huoneista isompi, olohuone, on nyt minun oma ateljeeni.

Ei ihan niin hieno, iso, korkea eikä valoisa kuin elokuvissa, eikä se sijaitse New Yorkissa vaan pikkupitäjän kirkonkylällä. Ei ole edes sitä nahkasohvaa (onneksi, en tykkää semmoisista), mutta on kuitenkin. Nyt on oma pikku valokuvausstudio.

Tämä muuten tiedoksi lähitienoon lukijoilleni – teen studiokuvauksia nykyään myös täällä Joutsassa :)

Valkoinen keittio

Asuntoon tehtiin keväällä aika täysimittainen remontti, siitä lisää pian. Muodonmuutos tässä vuonna 1976 rakennetussa, retrovärisessä kerrostalokodissa on aika huomattava, minä kun en juuri niistä retroväreistä piittaa…

Ihan puhdas ilmalämpöpumppu

_b1b4725-2

Nyt ihan käsi sydämelle: kuinka moni putsaa ilmalämpöpumpun suodattimet kahden viikon välein? Niin pitää netin mukaan tehdä, joten se on varmaan sitten totta. Minä olen kuitenkin vähän huono noudattamaan ohjeita.

Torpalle asennettiin ilmalämpöpumppu helmikuussa 2011. Nyt 5,5 vuotta myöhemmin käärin hihat ja selvitin miten masiinan mahtaisi saada auki. Sisällön perusteella olisi voinut tehdä sen urakan pikkuisen aikaisemmin – mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

Homma ei ollut yhtään vaikea tai työläs, mutta olisi minusta ihan kiva jos jossain olisi käyttöohje, jossa kerrotaan ihan se ensimmäinen perusjuttu: miten pääset käsiksi niihin suodattimiin. Insinööreille ei ole ehkä tullut mieleen, että ihan kylmiltään ei tällainen maallikko tohdi tarttua lämpöpumpun muovikanteen ja riuhtomalla kokeilla, mistä kohtaa kansi aukeaa.

Minä onnistuin sen jälkeen, kun olin googlettanut pari tuntia, tuijottanut erilaisten ilmalömpöpumppujen kuvia ja ohjevideoita, ja niiden perusteella puoliksi arvannut mistä saumasta se minun laitteeni saattaisi aueta.

Loppu olikin helppoa: suodattimet irti, imurilla pölyt pois, huuhtelu tiskialtaassa, kuivatus ja liuskat takaisin koneeseen.

_b1b4694

Olisi myös kiva tietää, mitä maahantuojan valtuuttama asentajapoika on miettinyt, kun on jättänyt tällaisen super alleru buster -suodattimen koneen sisälle, suunnilleen oikeaan paikkaan mutta pakkausmuoveissaan. Tulipa sekin nyt samalla sujautettua kohdalleen. En ole lvi-ammattilainen, mutta veikkaan että suodatin toimii paremmin kun sitä ei ole kääritty muoviin.

Pitkästä lyhyesti: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan putsatkaa ne ilpot vähän useammin. Ilmakin pysyy raikkaampana kun ei tuollainen pölykuorrute pääse uudelleen kiertämään sisäilmaan.

Tuuli, tuulempi, tuulin ja katonteko

_B1B2261

Ajoitukseni on yleensä aina hyvin kohdallaan. Tälle päivälle aikataulutin kanatarhan katon uusimisen. Tietenkin samana päivänä tuuli repii melkein vasaran käsistä.

Kanoillakin on tasapainossa pitelemistä, kun tuulenpyörre kesken kaiken tarttuu rouvien muhkeisiin muotoihin ja saa pyrstösulat pöllyämään.

_B1B2365

Kanalan nikkaroinnissa olen myös edennyt ihan väärin päin. Aluksi ”vain väliaikaisia ratkaisuja”, sitten niiden korjailua, myöhemmin lisää. Katto on yksi niistä väliaikaisista, mitkä olisi pitänyt alusta lähtien tehdä kunnolla ja olisin selvinnyt huomattavasti vähemmällä vaivalla.

_B1B2200

Nyt ohjelmassa on vähän risan, alkukesästä kiinnittämäni pressukatoksen irrottelu ja sen korvaaminen toisella väliaikaisella eli aaltopeltikatteella. Jos sen lopullisen eli valokate-katon ehtisin vihdoin ensi kesänä sitten tehdä…

Mutta aina oppii. Ehkä seuraavan nikkarointikohteen osuessa kohdalle muistan, että en sorru pikaratkaisuihin vaan teen alusta lähtien pelkkää priimaa. Ihan varmaan niin.

Yökylässä vierasmajassa

_B1B1926

Vanha mummonmökki oli ollut todella pitkään tyhjillään, romuvarastona. Mutta kun korjasin sen lattian, maalasin ja tapetoin, mökistä tuli soma ja nätti kuin karkki. Jos valkoista ja harmaata voi karkkiväreiksi väittää. Ennen ja jälkeen -kuvat näkyvät tässä postauksessa, klik.

Harmi vaan, että vierasmökki on edelleen pääsääntöisesti joutokäytössä ja tyhjillään. En tiedä, miksi en itse ole testannut uudistunutta mökkiä aiemmin – uni siellä oli ihmeen sikeää ja rauhallista.

_B1B1929

Nukuin kaksi yötä vierasmajan laverisängyssä, eikä palellut yhtään. Mutta olinkin varustautunut: kolme peittoa ja lampaantalja varuiksi. Villasukat ja villapaita. Olen ehkä joskus maininnut olevani vilukissa – en nimittäin myöskään hikoillut noina öinä :)

Vaikka metsä alkaa heti vierasmökin selän takaa ja olin varma että mökin ympärillä rapisee ja suhisee ja hiipii otuksia pitkin yötä, en kuullut pihaustakaan ennen aamua. Vasta silloin kuului vaimeaa aamujuttelua naapurirakennuksesta, jossa kanarouvat myös heräilivät uuteen päivään.

_B1B1927

Elokuun pimeää iltaa valaisevat paristokäyttöinen valosarja katossa (Tokmannilta) ja pöydällä Sun Jar -purnukka, joka tallettaa aurinkoa purkkiin, juuri sopivasti valaisemaan yöpuulle menoa.

Sängynpäädyt on muuten tehty vanhoista laiturilankuista. Niitä samoja, joista on Helsingin-kotini ruokapöytä tehty. Kauhtunutta ja murustelevaa, mutta niin kaunista puutavaraa; uudemmat ja siistimmät eivät tähän tunnelmaan sopisikaan.

_B1B1923