Ihan puhdas ilmalämpöpumppu

_b1b4725-2

Nyt ihan käsi sydämelle: kuinka moni putsaa ilmalämpöpumpun suodattimet kahden viikon välein? Niin pitää netin mukaan tehdä, joten se on varmaan sitten totta. Minä olen kuitenkin vähän huono noudattamaan ohjeita.

Torpalle asennettiin ilmalämpöpumppu helmikuussa 2011. Nyt 5,5 vuotta myöhemmin käärin hihat ja selvitin miten masiinan mahtaisi saada auki. Sisällön perusteella olisi voinut tehdä sen urakan pikkuisen aikaisemmin – mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan.

Homma ei ollut yhtään vaikea tai työläs, mutta olisi minusta ihan kiva jos jossain olisi käyttöohje, jossa kerrotaan ihan se ensimmäinen perusjuttu: miten pääset käsiksi niihin suodattimiin. Insinööreille ei ole ehkä tullut mieleen, että ihan kylmiltään ei tällainen maallikko tohdi tarttua lämpöpumpun muovikanteen ja riuhtomalla kokeilla, mistä kohtaa kansi aukeaa.

Minä onnistuin sen jälkeen, kun olin googlettanut pari tuntia, tuijottanut erilaisten ilmalömpöpumppujen kuvia ja ohjevideoita, ja niiden perusteella puoliksi arvannut mistä saumasta se minun laitteeni saattaisi aueta.

Loppu olikin helppoa: suodattimet irti, imurilla pölyt pois, huuhtelu tiskialtaassa, kuivatus ja liuskat takaisin koneeseen.

_b1b4694

Olisi myös kiva tietää, mitä maahantuojan valtuuttama asentajapoika on miettinyt, kun on jättänyt tällaisen super alleru buster -suodattimen koneen sisälle, suunnilleen oikeaan paikkaan mutta pakkausmuoveissaan. Tulipa sekin nyt samalla sujautettua kohdalleen. En ole lvi-ammattilainen, mutta veikkaan että suodatin toimii paremmin kun sitä ei ole kääritty muoviin.

Pitkästä lyhyesti: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan putsatkaa ne ilpot vähän useammin. Ilmakin pysyy raikkaampana kun ei tuollainen pölykuorrute pääse uudelleen kiertämään sisäilmaan.

Tuuli, tuulempi, tuulin ja katonteko

_B1B2261

Ajoitukseni on yleensä aina hyvin kohdallaan. Tälle päivälle aikataulutin kanatarhan katon uusimisen. Tietenkin samana päivänä tuuli repii melkein vasaran käsistä.

Kanoillakin on tasapainossa pitelemistä, kun tuulenpyörre kesken kaiken tarttuu rouvien muhkeisiin muotoihin ja saa pyrstösulat pöllyämään.

_B1B2365

Kanalan nikkaroinnissa olen myös edennyt ihan väärin päin. Aluksi ”vain väliaikaisia ratkaisuja”, sitten niiden korjailua, myöhemmin lisää. Katto on yksi niistä väliaikaisista, mitkä olisi pitänyt alusta lähtien tehdä kunnolla ja olisin selvinnyt huomattavasti vähemmällä vaivalla.

_B1B2200

Nyt ohjelmassa on vähän risan, alkukesästä kiinnittämäni pressukatoksen irrottelu ja sen korvaaminen toisella väliaikaisella eli aaltopeltikatteella. Jos sen lopullisen eli valokate-katon ehtisin vihdoin ensi kesänä sitten tehdä…

Mutta aina oppii. Ehkä seuraavan nikkarointikohteen osuessa kohdalle muistan, että en sorru pikaratkaisuihin vaan teen alusta lähtien pelkkää priimaa. Ihan varmaan niin.

Yökylässä vierasmajassa

_B1B1926

Vanha mummonmökki oli ollut todella pitkään tyhjillään, romuvarastona. Mutta kun korjasin sen lattian, maalasin ja tapetoin, mökistä tuli soma ja nätti kuin karkki. Jos valkoista ja harmaata voi karkkiväreiksi väittää. Ennen ja jälkeen -kuvat näkyvät tässä postauksessa, klik.

Harmi vaan, että vierasmökki on edelleen pääsääntöisesti joutokäytössä ja tyhjillään. En tiedä, miksi en itse ole testannut uudistunutta mökkiä aiemmin – uni siellä oli ihmeen sikeää ja rauhallista.

_B1B1929

Nukuin kaksi yötä vierasmajan laverisängyssä, eikä palellut yhtään. Mutta olinkin varustautunut: kolme peittoa ja lampaantalja varuiksi. Villasukat ja villapaita. Olen ehkä joskus maininnut olevani vilukissa – en nimittäin myöskään hikoillut noina öinä :)

Vaikka metsä alkaa heti vierasmökin selän takaa ja olin varma että mökin ympärillä rapisee ja suhisee ja hiipii otuksia pitkin yötä, en kuullut pihaustakaan ennen aamua. Vasta silloin kuului vaimeaa aamujuttelua naapurirakennuksesta, jossa kanarouvat myös heräilivät uuteen päivään.

_B1B1927

Elokuun pimeää iltaa valaisevat paristokäyttöinen valosarja katossa (Tokmannilta) ja pöydällä Sun Jar -purnukka, joka tallettaa aurinkoa purkkiin, juuri sopivasti valaisemaan yöpuulle menoa.

Sängynpäädyt on muuten tehty vanhoista laiturilankuista. Niitä samoja, joista on Helsingin-kotini ruokapöytä tehty. Kauhtunutta ja murustelevaa, mutta niin kaunista puutavaraa; uudemmat ja siistimmät eivät tähän tunnelmaan sopisikaan.

_B1B1923

Miltä kesä tuoksuu?

_B1B0067

Yllättäen sadepäivien jälkeen tulikin helle. Täysi kesä tulvi Torpan tiluksille, ja toi mukanaan ihania tuoksuja joita en tiedä kaivanneensa – ennen kuin huomaa hengittävänsä tuttuja muistoja.

_B1B0501

Aitan pärekaton korjaaminen alkoi tänään aamulla. Vaikka minulla ei ollut mitään osuutta remontin tekemisen kanssa (paitsi lasku sitten myöhemmin), en malttanut lähteä pois työmaalta. Tuoreet, vielä kosteat mäntypäreet tuoksuivat huumaavasti lapsuudelle, ikuiselle remontin keskellä asumiselle, vasta sahatulle puulle, kesälle, uudelle talolle. Mikä parasta, se sama tuoksu leijailee Torpan pihamaalla vielä pitkään, kunnes uusi pärekatto alkaa kuivua.

_B1B9996

Kepeä tuulenvire toi pihaan myös toisen kauniin tuoksun: kuivan mustikkametsän. Havunneulaset, mustikanvarvut, kesäauringon lämmittämän mättäikön. Ihana tuoksu. Sellaiselta täällä tuoksuu kuumina kesäpäivinä, ja sellaiselta tuoksuu mustikkametsässä ennen kuin sade kastelee luonnon ja muuttaa tuoksuja taas uudenlaiseksi.

Kolmas tuoksuelämys oli yllätys, mutta niin tuoksumuistot yleensä tulevatkin. Yllättäen. Istuin isäni vanhaan autoon auringonpaisteisella pihalla. Lämpö oli nostattanut auton istuinpäällisistä ihan samanlaisen tuoksun kuin kummitätini kuplavolkkarissa 1980-luvun alussa. Samanlainen aurinko ja kesä, samanlainen tuoksu autossa. Sekin oli hyvä tuoksu, muistorikas ja lempeä.

Vierasmaja valmiina

vierasmaja logo

…enää kesä ja vieraat puuttuvat. Ensimmäinen kuva on pitkän ”valmistelun” tulos ja napattu muistoksi vuonna 2009. Jälkimmäinen on vierasmajan tyyli tätä nykyä.

Pikkuinen mökki on torpasta katsoen pihamaan vastalaidalla, ja kapea mökkitie kurvaa sen sivuitse kohti sivistystä. Rakennus on ehkä joskus 60-luvulla kevyesti rakennettu, ja aika raihnainenkin. Mutta sillä on tunnearvoa: se on isoisän tekemä, ja äidinäiti asusteli siinä silloin kun minä olin pieni ja mummo kävi maalla kesäkylässä.

Ja siksi, vaikka olisi ehkä ollut järkevämpää poistaa tuo mökkivanhus ja tehdä tilalle uusi ja tukeva, halusin laittaa vanhan kuntoon. Ja onhan se nyt aika nätti, eikö? Enää ulkomaalaus puuttuu, siinä onkin urakka mitä olen lykännyt jo monen monta kesää tuonnemmaksi. Maalitkin on ostettu jo pari kesää sitten odottamaan…

 

Pihavalot!

_MG_3283web

En muistanut kertoa näistä aiemmin: sopivasti syntymäpäivien alla, elokuun alussa, torpan pihaan syttyivät ihan oikeat, sähköllä toimivat pihavalot!

Olin etsinyt sopivaa valaisinmallia pitkään, ihan kohtuuttoman pitkään, mutta onneksi olin nirso enkä huolinut mitä tahansa. Lopulta kesällä 2014 törmäsin näihin valoihin lamppukaupassa Jyväskylässä, ja vuotta myöhemmin kävin ostamassa niitä mukaani yhden ostoskärryllisen verran (no siis 4 kpl). Tein hyvän valinnan, nämä istuvat torppani tyyliin kuin olisivat olleet paikoillaan jo vuosikymmeniä. Sopivasti ruostuneen näköisiäkin.

Eikä kai tarvinne sanoa, miten hienolta tuntui sytyttää nämä uudet ja pitkään odotetut valot elokuisena iltana. Nauratti, ja vähän itketti, ja taas nauratti. Tunneskaala on sittemmin valoja sytyttäessä tasoittunut, alan ilmeisesti jo tottua.

Maalattu lankkulattia

Lankkulattia

Joulun kunniaksi, tässä vielä kuva maalatusta lankkulattiasta. Maalausurakka kesti lopulta useamman tunnin, mutta noudatin ystävältä saatuja maalausohjeita ja tein huolellista työtä, kaikessa rauhassa. Lopputulos olikin aika hyvä, jo yhdellä maalikerroksella.

Olin kärsivällinen, annoin Betoluxin kuivua useamman viikon ennen kuin kalusteet nostettiin takaisin tupaan.

Uusi vaaleanharmaa lattiani on kaunis. Sen alta näkyvät iäkkään, elämää nähneen puun kolot, painaumat ja uurteet – ja hyvä niin. Siinä saakin näkyä sukuni eletty elämä.

 

.