Kukkia lautasella

Kukkalautanen

Laitoin tänään Instagramiin kuvan vaahterankukista. Ja sain yllättävän kommentin Annalta: niitäkin voi syödä! Piti tietenkin testata, heti.

Iltapalan päälle päätyi vaahteran, metsäorvokin ja lemmikin kukkia. Ehkä ne antavat enempi visuaalista iloa kuin kovin vahvoja makuja ruokaan, mutta en valita. Luomua raakaruokaa suoraan metsän reunasta lautaselle.

Syotavat kukat

Lisää hyviä vinkkejä kokeiltavaksi? Kuusenkerkkiä en ole ehtinyt vielä kerätä, vaikka niitä riittää Torpan pihamaallakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Koivua ja voikukkaa lautasella

Villiyrtit ruoanlaitto

Vuohenputki on jo tuttu juttu villiyrtti-keittiössäni. Tänään toin keittiöön tuoreimpia mahdollisia satokausijuttuja: koivun vastasyntyneitä lehtiä ja parin päivän ikäistä voikukkaa.

 

Koivu ruoanlaitossa

Kokeilkaa jos haluatte, ja/tai jalostakaa paremmaksi!

Koivu: nuo pikkuruiset lehtiversot ovat hyvin mietoja, mutta hetkittäin suuhun tulvahtaa lempeästi sauna, saunavasta ja juhannus. Tykkäsin.
– Itse tehtyjen tikkuperunoiden mausteena lisäksi perushommat eli oliiviöljyä, mustapippuria ja vähän suolaa.

Villiyrtti voikukka

Voikukka: Torpan oman omenahillon kanssa kiva kombo makeaa ja vähän karvasta. Ja molemmat saa samasta puutarhasta. Tähän testiin ne päätyivät perinteisen sinihomejuusto-pekoni-herkkusienen päälle.

Maku herkkusienitornissa vaihteli kerroksittain makeasta karvaaseen ja suolaisesta taas makeaan -> tykkäsin!
– Aromi on jossakin pinaatin ja rucolan välimaastossa, jälkimaku voimakkaampi.
– Ryöppäsin pienet, suorareunaiset (miedompia kuin sahalaitaiset) voikukan lehdet ensin 10 sekunnin ajan kiehuvassa vedessä

Kesäpostit kätevästi mökille… eiku

_b1b3745web

Olisipa kätevää siirtää postit kesäksi suoraan mökille, mökkitien risteykseen omaan postilaatikkoon. Ainakin teoriassa.

Posti tarjoaa kyllä ilahduttavan hyviä palveluja postin siirtoon kesän ajaksi (Lomaposti). Määräaikainen postin edelleenlähetys onnistuu rinnakkaisosoitteeseen mihin vaan. Jos haluaa uuden postilaatikon vaikka mökin oveen, sekin onnistuu (Lähilaatikko). Hinta tietysti kasvaa sen mukaan, miten pitkä lenkki postinjakajalle tulee.

_b1b0084web

Testataan, ajattelin. Näin me sen koimme:

  1. Klikkaa ”Tilaa määräaikainen postin edelleenlähetys”
  2. Kirjaudu pankkitunnuksilla Postin palveluun.
  3. Luo rinnakkaisosoite haluamaasi paikkaan. Se on maksutonta ja sujuu helposti.
  4. Tilaa tarjous Lähilaatikko-palvelulle. Odota sähköpostia.
  5. Saat emailiin tarjouksen, jossa on kirjattuna sekä uuden postilaatikkopaikan perustamismaksu että palvelumaksu. Totea, että eipä ole ihan ilmaista. Hyväksy kuitenkin tarjous vastaamalla sähköpostiin.
  6. Ihmettele, kun postia ei ala kuulua, vaikka päiviä kuluu.
  7. Ota yhteyttä Postin asiakaspalveluun. Jonota ensin (maksulliseen) puhelinneuvontaan reilu puoli tuntia.
  8. Kuulet, että pitää vielä lisäksi tilata erikseen se ”Määräaikainen  postin edelleenlähetys”. Se on maksullinen.
  9. Kirjaudu uudelleen Postin palveluun, tilaa määräaikainen uudelleenlähetys ja nielaise kun lasket kaikki kustannukset yhteen. Hyväksy tilaus.
  10. Ihmettele, kun ei postia ala kuulua Soita uudelleen asiakaspalveluun. Jonota maksulliseen palveluun reilu puoli tuntia.
  11. Kuulet, että Helsingin edelleenlähetyksissä on ollut ”vähän ruuhkaa” ja todennäköisesti parin viikon postisi ovat jossain Helsingin jakelukonttorin hyllyssä.
  12. Parin päivän kuluttua saat mökkipostilaatikkoosi paksun nipun laskuja ja paikallislehtiä.
  13. Kolmen kuukauden määräaikaisesta palvelusta on kulunut tässä vaiheessa reilut kolme viikkoa hukkaan.

Mitä maksoi? Tilasin Lähilaatikko-palvelun 3 kuukauden ajaksi mökille. Siitä ajasta kului ylimääräiseen säätöön ja postien odotteluun melkein kuukausi. Palvelu maksoi minulle kaikkiaan 81 euroa, plus ne pari pitkää puhelua jonottamisineen, joista kertyi puhelinlaskua ainakin 15 euroa. Yhteensä siis liki 100 euroa.

Ehkä edullisempaa olisi ollut vaan hakea ne postit kaupungista samalla kun kävin muutenkin siellä kesän mittaan säännöllisesti…

_b1b3731

Turha lienee mainita, että sitä suoraa asiakaspalvelun puhelinnumeroa on aika vaikea löytää. Se löytyy tältä sivulta (vaatii vielä erillisen klikkauksen)

Lopulta asiakaspalvelussa oli kuitenkin ystävällinen Raija P, joka (sen jälkeen kun olin hieman jupissut ylimääräisestä rahanmenosta) tarjoutui lähettämään postimerkkejä hyvityksenä henkisestä kivusta ja särystä. Sain 20 kpl ikimerkkejä. Kiitos Raija, merkit päätyvät kyllä käyttöön. Pieni vaiva Postille, minulle parempi mieli!

Metsän houkutus

_B1B3108

Vaikka olen metsässä omin päin, en tunne olevani yksin. Mieli tyyntyy, ajatukset vaeltavat vapaasti. Niin suloisesti mieltä hellivää metsäterapiaa.

Tänä kesänä metsä on vetänyt puoleensa päivittäin. Jos en muuten ehdin poiketa kuusikkoon hortoilemaan, vähintäänkin pysäytän auton ohimennessä hiekkatien laitaan jotta saan vetää keuhkoihin raikasta metsäilmaa ja noukkia taas pari kantarellia kyytiin.

_B1B3052

Tämäkin ilmiö on elämässäni melko tuore. Koko lapsuuteni ja teinivuodet metsän keskellä viettäneenä metsä on vain ”ollut”, ei kiinnostavana muttei myöskään luotaantyöntävänä. Se on vain ollut aina siinä. Mitä on tapahtunut? Nyt huomaan joka päivä miettiväni, mitä kaikkea metsästä voisi käydä taas hakemassa: marjoja, sieniä, materiaaleja askarteluun, kauniita oksia, pyöreitä kiviä ojan pohjasta… Tai sitten valokuvia, lintuhavaintoja, eläinten jälkiä.

Erakkoluonteelleni metsässä samoilu sopii erityisen hyvin. Ei haittaa, vaikkei voi koko ajan puhua pälättää  jonkun kanssa. Ja koska huomaan olevani melko usein kärttyinen kiireestä, stressistä tai siitä että on aamu, voin käydä vaivihkaa viemässä ylimääräiset kärttyilyt metsään ja unohtaa sinne. Kaikki kiittävät.

_B1B1696

Ja nyt sain testikäyttöön Remekseltä *) uudet ystävät metsäretkilleni. Vaikka kumisaappaat ovat aina hyvä valinta mihin vaan, näistä jalkani todennäköisesti kiittävät enemmän. Halusin kengät, jotka ovat yhtä huolettomat kuin kumisaappaat, mutta mukavammat ja kaikkiin vuodenaikoihin sopivat. Ei liian painavat, varressa pitää olla riittävästi mittaa ja lestin on oltava sopiva myös metsäsuksiin. Vaelluskengät tuntuivat täyttävän kaikki nuo kriteerit.

Ensimmäinen sieniretki taittui vähän jäykästi, sen jälkeen kerta kerralta paremmin. Palaan kenkiin myöhemmin, kunhan käyttökokemusta kertyy lisää ja osaan kertoa miten näiden kanssa oikeasti menee.

*) Kengän malli on Chiruca Ibex, kesän 2016 uutuusmalli kuulemma. Kevyempi kuin tällaiset pitkävartiset vaellus-/eräkengät yleensä; ainakin minun jalkani jaksavat hyvin nousta näillä tarpoessa.