Rautakaupassa, Ikeassa, Tarjoustalossa tai nettikaupassa – missä hyvänsä käynkin, haluan aina vilkaista myös lamppuvalikoiman. Koskaan ei tiedä, milloin joku kiva yksilö osuu kohdalle. Ja jos niin käy (melko harvoin), on tartuttava tilaisuuteen heti eikä myöhemmin.
Torpan valaistus on rakentunut hyvin hitaasti, valaisin kerrallaan, usean vuoden aikana. En huoli valaisimeksi mitä tahansa, näetsen. Mutta nyt kesäkuun aikana on ehkä astrologiset tähtikuviot olleet sopivassa ristikulmassa keskenään, sillä tänne on ilmestynyt viisi uutta valaisinta. Nyt ne makaavat tuvan lattialla kuuliaisesti rivissä, odottamassa jatkosijoituspaikkaa.
Tykkään kauniista valaisimista, sitä ei voine kieltää. Keittiön kattovalon raahasin Tukholmasta risteilyreissulla vuosia sitten, nämä hienot pihavalaisimet bongasin valaisinliikkeestä Jyväskylästä pitkän etsinnän jälkeen ja olen niin enemmän kuin tyytyväinen. Tähän maisemaan täydelliset, suoraan sanottuna. Clas Ohlsonin tyylitellyt roikkavalot asennutin saunan pukuhuoneeseen, nyt ostin kolmannen (yllä) joka pääsee ehkä viereiseen navetan ikkunaan.
Joskus tuunaan valaisimia vähän itse paremmaksi, kuten tämän valkoisen vieraskamariin. Eteiseen sain viikko sitten vihdoin ostettua simppelin plafondin, toinen eteisen valopiste vielä odottaa sopivaa lamppulöytöä…
Viimeisin putkahti Elloksen paketista tänään. Nostalginen, musta seinälamppu oli niin soma että se oli ihan pakko ostaa, vaikken vielä tiedä mihin sen laittaisin. Paikka löytyy kuitenkin ihan varmasti, täytyy vain hetken aikaa (ehkä vuosi, pari) haudutella.
