Kesällä todettiin sukulaisnaisten kanssa, että kauniin kynttilälyhdyn löytäminen ei olekaan ihan itsestäänselvä juttu. Yleensä kaupoissa myydään ihan niitä peruslyhtyjä, joissa ei ole mitään spessua. Pienet detaljit, ne vaikuttavat tässäkin asiassa paljon!
Kynttilälyhtyjä Torpalta löytyy kyllä vähän joka lähtöön, mutta jos joskus sellainen spesiaalimpi osuu kohdalle niin… Siispä: kun menin käymään Joutsan K-marketissa maanantaiaamuna puoli yhdeksältä hakemassa leipää aamupalapöytään, palasin Torpalle kainalossani leipä, suklaalevy (suklaankulutukseni on ollut tänä vuonna suunnilleen levy per päivä) …ja uusi kynttilälyhty.
Juuri tällaista ei vielä kokoelmassa ollut! Väri on upea burgundinpunainen, metallipinta on maalattu emalia muistuttavaksi, ja ripustuslenkin detaljit ovat mukavan vintagea. Lyhty pääsi heti töihin terassille, toisten suosikkilyhtyjeni seuraan.
Ei kommentteja
Onpa kauniita lyhtyjä. Pitäisikin kai tuunata peruslyhtyjä, vähän hiomalla maalia pois, jotta niissä olisi jotain romantiikkahenkeä.
Pihla, oletpa ihana kun kommentoit näitä postauksiani! 🙂 Kommentoinnin määrä kaikenkirjaviin blogiteksteihin oli ihan eri sfääreissä joskus silloin vuoden 2008-2009 tietämillä. Silloin se vastavuoroisuus ja kommunikointi muiden bloggaajien ja lukijoiden kanssa oli kovin paljon aktiivisempaa.
Mutta joo, miksei niitä perusmalleja voisi vähän stailata, en ole tullut ajatelleeksi! Ehkä sitten minullekin tulisi lisää niitä suursuosikkeja 🙂
Kiitti ihanasta vastauksesta. Oli mukava löytää sinun uusi blogisi kuvineen ja kertomuksineen mitä teet maalla. 😀
Kommentointi on ehkä vähentynyt edellisestä, mutta aion pysyä vannollisena blogisi lukijana.
Nopea stailaus oli minulla lyhdyissä, kun laitoin metallisen lyhdyn sisään paksun pöytäkynttilän ja se hieman nokesi lasia sisältä. Siitä tuli kivan näköinen, kun käytän taas tavallisia kynttilöitä. Kirkas lasi sai hieman sävyä.