Ehkä olin hieman epäluuloinen tällaista härveliä kohtaan: voisiko sellainen maalais-rustiikkis-romanttinen puutarhasuihku oikeasti toimia? Mutta kyllä vaan, se toimii sittenkin.
Vietin koko eilisen päivän (tai siis keskiviikon, elän vielä torstaita koska päiväni tuppaavat venymään) tehden kuvausjärjestelyjä ja valokuvauksia yhtä lehtijuttua varten täällä Torpan pihalla.
Voin kuulkaa kertoa, että kun on sellaiset 16 tuntia juoksennellut pitkin pihamaata, kantanut kuormalavoja, kylpyammetta, porakonetta, moottorisahaa, lautoja, kameravermeitä ja itseään edestakaisin, sen tuntee konkreettisesti nahoissaan seuraavana aamuna. Jaloissa on mehevän värisiä mustelmia ja jalat huutaa apua. Varmaan jotkut lihakset siellä yrittävät herätä ikiunestaan hereille.
Niin, se pihasuihku. Onhan se aika kiikkerä ja huojuva, mutta kun puutarhaletkun iskee paikalleen ja kääntää vedet päälle… suihku toimii upeasti. Ainakin nyt kun se on uudenkarhea ja ruosteeton. Ja onhan se aika hauskan näköinen, eikö?
Sen 16 tunnin jälkeen käväisin muuten vielä mustikkametsässä, joka oli kuin imurilla puhdistettu. Sain oikeasti tehdä salapoliisityötä jotta löysin edes muutaman pyörylän. Ja kun ilta pimeni niin, ettei hyvällä tahdollakaan voinut erottaa mustikoita mättäiltä, pystyi vielä hetken aikaan etsimään kantarelleja. Viimeiset taskulampun avulla, ja kyytiin hupparin taskuun sillä eihän minulla vieläkään ole mennyt selkärankaan että tähän aikaan vuodesta metsään-ei-mennä-ilman-muovikassia-tai-vastaavaa.
Tänä iltana kävinkin sitten siellä minun parhaassa mustikkapaikassani ja paluumatkalla löysin vahingossa taas uuden sienipaikan. Ja jälleen sienet taskuun. Hyvä Ilona.
Ei kommentteja