Kuukauden kooma

Talvi maalla

Kiireinen kesä, kiireinen syksy ja sitä seurannut kuukauden mittainen kooma.

Valokuvaajan kesä on perinteisesti kiireinen, varsinainen sesonkipiikki. Käytännössä kaikki viikonloput kuluvat töissä, monesti ilta-/yöpainotteisesti. Ja kun kesä kääntyy syksyyn, keskitytään kuvankäsittelyyn ja kesän isompien projektien loppuunsaattamiseen. Ja aletaan harjoitella ajatusta, että tämmöistäkö se on normaalin työssäkäyvän elämä – että viikonloppuna voi olla vaikka joskus vapaata.

Talvi maalla joki

Tänä vuonna kuvankäsittelyt pääsivät kuitenkin pahasti ruuhkautumaan; olin kesken syksyn kuukauden kipeänä ja muutenkin puhditonna. Niinpä kesäkiireet päättyivät tänä vuonna vasta marraskuun alussa. Silloin suma lopulta aukesi, rästihommat valmistuivat. Ja siitä lähtien olenkin ollut ihan kuutamolla muuten vain.

Kuollut lehti

Minulla on nyt vihdoin sellaista vapaa-aikaa, joka ei ihan taukoamatta täyty huonolla omallatunnolla ja ajatuksilla keskeneräisistä työasioista. Voin välillä katsoa netistä sarjoja, ja nyt tällä viikolla luin kirjan! Huutomerkin arvoinen juttu, sillä lukemiseen pitää voida keskittyä, ja sellaiseen keskittymiseen en ole kyennyt ihan vähään aikaan.

Eilen tein pienen lumiukon olkkariin (lunta kun riitti niin juolahti mieleen kokeilla miltä tuntuisi käsitellä lunta sisällä lämpimässä) ja tänään aloin askarrella joululahjaa. Ihmeellisiä asioita, ihmeellistä aikaa tehdä jotain ihan vain huvikseen.

Jaakide

Kooma on näkynyt myös tässä blogissa. Olen aloittanut noin 20 tekstiluonnosta, asiaa ja sattumuksia kun olisi paljon kerrottavaksi. Tuolla ne ovat luonnoskansiossa edelleen. Jääneet kasaksi irtonaisia lauseita ja huolimattomasti yhteen harsittuja ajatuksia.

Monesti olen mennyt mieluummin nukkumaan sen sijaan, että olisin kirjoittanut yhtään mitään. Blogiin ei oikein tunnu irtoavan edes valokuvia, mikä on vähän absurdia kun kuvaan kuitenkin tuhansia valokuvia ihan joka viikko.

Mutta nyt. Päätin että kuukauden koomailu saa riittää sillä eihän tätä voi loputtomiin jatkaa. Nyt loppukiriin kohti joulua ja kuluneen vuoden (ja lahjojen) paketoimista!

Uusi talvikoti ja studio

Converset

Olen haaveillut aina Torpan lisäksi omasta studiokodista. Semmoisesta, missä olisi valtava, korkea ja valoisa työhuone kodin yhteydessä. Niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa vähän boheemilla taidemaalarilla New Yorkissa, ja siinä työhuoneessa sitten maalataan talon kokoisia maalauksia ja päällä on valkoinen t-paita ja farkut ja välillä juodaan punaviiniä ja lojutaan luovuuden tuskissa mustalla antiikkinahkaisella sohvalla jättiläismäisen industrial-ruutuikkunan ääressä.

Nyt on semmoinen, melkein.

Valokuvastudio

Kun muutin keväällä pois Helsingistä, tietysti sopivaan saumaan kun suurin piirtein kaikki mahdollinen muukin elämässä tapahtui samaan aikaan, hankin samalla talvikodin Joutsasta. Kirkonkylältä. Siinä on pari huonetta ja keittiö, ja huoneista isompi, olohuone, on nyt minun oma ateljeeni.

Ei ihan niin hieno, iso, korkea eikä valoisa kuin elokuvissa, eikä se sijaitse New Yorkissa vaan pikkupitäjän kirkonkylällä. Ei ole edes sitä nahkasohvaa (onneksi, en tykkää semmoisista), mutta on kuitenkin. Nyt on oma pikku valokuvausstudio.

Tämä muuten tiedoksi lähitienoon lukijoilleni – teen studiokuvauksia nykyään myös täällä Joutsassa :)

Valkoinen keittio

Asuntoon tehtiin keväällä aika täysimittainen remontti, siitä lisää pian. Muodonmuutos tässä vuonna 1976 rakennetussa, retrovärisessä kerrostalokodissa on aika huomattava, minä kun en juuri niistä retroväreistä piittaa…

Elokuu, tervetuloa

clarionhotel

Joka kesä on ihan omanlaisensa, mutta tämä ehkä hipoo jo jonkinlaista ennätystä. Kun mietin kulunutta kesää, en muista siitä kovin paljon. Mitähän tässä on tullut tehtyä viimeiset pari kuukautta?

Töitä, kivoja juttuja, rientoja tai jotakin muuta, mitä? Varmaan kaikkea kohtuudella tai vähän, mutta mikään tekeminen tai toiminta ei varsinaisesti nouse ylitse muiden.

HotelliClarion

Heinäkuussa istuin tietokoneen äärellä ehkä vähemmän kuin yleensä – ainakin päätellen siitä että en mukamas ehtinyt päivittää tärkeitä tilannekatsauksia blogiin. Mutta nyt kun illat pimenevät, sekin luultavasti taas korjaantuu.

Juuri nyt olen Helsingissä, uuden ja uudelta haisevan hotelli Clarionin kymppikerroksen huoneessa. Ikkunasta on näkymä merelle ja Jätkäsaaren rantapenkereelle, ilmastointi puhaltaa niskaan.

Olin aikeissa mennä jonkun kaverin nurkkiin yhdeksi yöksi tällä työreissulla. Mutta viime hetkellä monasti käyttämäni hotellivarausjärjestelmä tarjosikin Clarionista huonetta mukiinmenevään hintaan, ja päätin keskittyä hetkeksi itseeni ja lepoon hotellissa. Ja siis, työmatkallahan tässä ollaan joten hotellimajoitus on kai ihan paikallaan vaikka itselleni sen yrittäjänä maksankin.

helsinkihotelli

Siinä missä joku ehkä viihtyy kosmetologilla tai investoi merkkilaukkuihin (tekeekö joku vielä niin vai onko se mennyt jo pois muodista?), minulle pikkuisen heikko kohta taitaa olla hotellihuone.

Kun tarjoutuu tilaisuus päästä hotellin pehmoisten vällyjen alle nukkumaan ja syömään valmiiksi katettu hotelliaamiainen, minua ei tarvinne kovin kauan houkutella. Ja hei, tässä huoneessa on myös kylpyamme! Ja reunalla kylpyankka! Tai sellainen musta norpanpoikanen, mutta ilmeisesti kylpyankan korvike. Arvatkaa meenkö seuraavaksi kylpemään.

Täällä on hyvä.

takkatuli

Vuosi sitten olen kirjoittanut Facebookiin:

Lähdin aamulla 08.25 Helsinkiin työreissulle. 17.50 olin jo takas Joutsassa, jossa on nyt tulet uunissa, raparperihillo tekeytymässä liedellä, nokkospiirakkaa lautasella ja lampaat niityllä. Täällä on melko hyvä.

Tänään oli melkein sama. Ilman lampaita ja hilloa. Mutta tunne oli samanlainen, kun nousin autosta torpan pihalla. Täällä oli satanut paljon, niitty on laossa ja ilma kostean kuuma. Ja minä olin taas kotona.

Nyt kuuntelen tulen rätinää kamarin uunissa ja yritän totutella ajatukseen, että ihan oikeastiko tämä kaikki on minun elämää nyt. Ei ole enää vain kesäretki maalle, ei tule syksy jolloin täytyy palata kaupunkiin. Tämä ei ole mikään väliaikainen ratkaisu eikä välivaihe odottaen jotain muuta. Tässä on nyt se kaikki mitä olen haaveillut koko työurani ajan.

Tänään oli kiva käydä työmatkalla Helsingissä. Erityisen mukavaa oli kuitenkin palata illalla takaisin maalle. Kotiin.

Matonpesupäivä

Matonpesu

Maanantaina piti urakoida hirmuisesti valokuvia tietokoneella asiakkaille valmiiksi. Mutta kun aurinko paistoi, hyppäsin bikineihin ja päätin ihan nopsaan pestä yhden räsymaton aamun alkajaisiksi. Ihan pienen vain, niin ei tarvitse edes aurinkovoiteen kanssa läträtä.

Kuusi tuntia ja viisi mattoa (ja monta muuta pihahommaa) myöhemmin totesin, että se aurinkosuoja olisi voinut olla kuitenkin ihan hyvä.

Rasymatto

Vielä näin tiistai-iltana selkä muistuttaa siitä miten ihana aurinkoinen kesäpäivä eilen oli. Mutta sainpa aloitettua urakan, joka on odottanut toteutumistaan jo seitsemän vuotta… Osa torpan räsymatoista on nyt siis vihdoin pesty. Ensimmäinen matonpesuni ikinä – ei vaan ole ollut muka koskaan aikaa semmoiseen aiemmin.

Mattopyykki

Eihän nytkään olisi aikaa oikeastaan ollut, mutta ne kuvankäsittelyhommat ehti tehdä kyllä sitten yömyöhälläkin. Ensin pihatyöt, sitten tietokonehuvi. Selkä punaisena.

Ja tuolla kastelukannulla tietysti kastelin matot ennen mäntysuopaa ja kuuraamista. Joku vesiletku olisi ollut ihan liian koneellista.

Oo, kesäyö

376A2998

Lauantaiyö Onnibussin keinonahkaisella penkillä, matkalla töistä kotiin. Kesän eka hääkuvaus takana, edessä enää paluu takaisin maalle josta lähdin aamulla kahdeksalta. Perillä puoli kolmelta aamuyöllä. Spotify valikoi kuulokkeisiin musiikkia On every street -hengessä katkeamattomana virtana (miten kätevä automaatti tuo kappaleradio-toiminto) ja nukuin sen ansiosta melkein koko matkan.

Huoltoaseman baarista valui samaan aikaan juhlakansaa parkkipaikalle odottamaan taksia. Ehkä ystäviäni.

Minä menin kotiin, keitin teetä, siirsin valokuvia koneelle. Käyn nukkumaan nyt kun makuuhuoneen ikkunasta kajastaa jo aamuauringon ensimmäinen kajo.

376A3070

Yrittäjän arki on monenlaisia asioita. Joskus yöpymistä kivassa hotellissa, joskus kuvauskamppeiden roudaamista loputtomalla mukulakivikadulla niin että hiki valuu norona lapaluiden välissä. Joskus ehtii nukkumaan työpäivän päätteeksi vasta kun toiset jo alkavat selailla aamun sanomalehteä. Jonain aamuna taas itse istuu Torpan terassilla ja miettii miten onnekas onkaan kun saa yrittäjänä valita itse missä asuu.

Mutta hei, vielä ehdit osallistua kesäarvontaan, täällä näin! Palataan arvontaan ihan pian, sillä osallistumisaikaa on enää tämän orastavan päivän illansuuhun asti.

Metsäterapiaa

Kuusijaatelo

Lähdin käymään Helsingissä työmatkalla. Kokonaista puolitoista vuorokautta etäällä metsästä!

Ja kun Helsingin keskustasta metsän tunnelma on aika kaukana, ostin iltapalaksi kaupasta Suomen Jäätelön kuusenhavujäätelöä (suomenkarjan maitoa, Kuusijärven kuusenneulasia, ei lisäaineita tai esansseja). Lohdutti vähän.

Suomen Jaatelo

Olen viime päivinä lueskellut juttuja myös metsäterapiasta – Japanissa sitä voidaan määrätä jopa lääkärin lähetteellä lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Palaan tähän toisella kertaa paremmin, nyt meen nauttimaan urbaanista illasta kaupunkihotellissa ja menen kylpyyn. Ei mikään ole saunan voittanutta, mutta hotellireissuilla kylpyamme on kyllä ihan kiva, ylellinen ja turhamainen korvike! (Ja lämmin, se on ehkä se paras juttu)