Kun joulukuusi kuivuu pystyyn, siitä syntyy taas uudenlaista taidetta.
Vaikka torpan kuusi on hieman hengettömässä tilassa, en vieläkään vienyt sitä ulos juhannuskokkotarpeiksi. Annan sen nyt ensin ripotella viimeisetkin neulasensa alas, siivoaminen on ainakin helpompaa.
Ja tavallaan minua kiinnostaa nähdä, saisiko kuusen rangasta vielä jonkin sisustuksellisen elementin myöhempää käyttöä varten. Eihän sen kanssa niin kiirettä ole, vasta helmikuu puolivälissään.
Olen ollut muutaman viikon kaupungissa. Tai kaupungeissa, sillä kävin olemassa vajaat kolme viikkoa myös Rio De Janeirossa välillä. Niinpä karisevat joulukuuset eivät torpassa haittaa, kun en ole ollut näkemässä.
Mutta nyt on silti aika ihanaa istua taas tuvan pöydän ääressä, katsella hiljalleen hämärtyvää lumimaisemaa ja ihmetellä miten nopeasti puuliesi voikaan teevesikattilan saada kiehumaan. (Puuhellan saaminen toimintakuntoon on minulle vielä niin uusi juttu täällä, että en voi muuta kuin ihastella sen näppäryyttä)
Ei kommentteja