Voita Luksus-myssy!

Myssyfarmi Luksus

Huomio huomio: voita ikiomaksi ihana, kotimainen, luomu ja käsintehty Myssyfarmin Suomi 100 -myssy!

Villapipo

Oma sydämeni sykkii suomalaiselle maaseudulle, yrittäjyydelle ja eläinten kanssa sopusoinnussa elämiselle. Jos siihen kaikkeen vielä yhdistyy luovuus ja itselle tärkeiden asioiden toteuttaminen, on käsissä sellainen ylellisyysjuttu mistä moni saattaa olla jopa pikkuisen kateellinen.

Myssyfarmi on luomutila ja ekologisen designin yritys Pöytyän Vistolan kylältä. Tuotteet ovat suomenlampaan luomuvillaa Rintalan luomulammastilalta, neulojat ovat oman kylän mummuja ja jokaisella myssyllä on tarina.

Voitte vain kuvitella, että Joutsan Pappisten kylän Ilona liikuttuu jo pelkästään ajatellessaan, miten hieno Myssyfarmin koko liikeidea ja tarina on.

Myssyfarmi Luksus Torpan Tyttö

Ihastuin ensi silmäyksellä näihin lampaanvillasta neulottuihin designmyssyihin Anna-Marian blogissa. Eikä vähiten siksi, että Luksus-myssyn tupsu on aitoa lampaantaljaa. (Ja talja on luomulampaasta saatava sivutuote, jota näin hyödynnetään ilman että sekään osa eläimestä menisi hukkaan)

Kuvan valkoinen myssy on Anna-Marialta lainassa, kun tulipalo pilasi pipovarastoni ja pyysin Anna-Marialta lainaksi jotain lämmintä. Sitä tämä myssy todella on, lämmin kuin mikä. Siis täysi, vilpitön suositus myös käyttömukavuudesta.

Lampaanvilla pipo

Muutamia päiviä sitten sain idean, että haluaisin kertoa näistä myssyistä nyt myös teille muillekin. Siksi kysyin Myssyfarmia mukaan arpajaisiin – ja he sanoivat kyllä.

Ja nyt ollaan tässä: osallistu arvontaan tämän blogipostauksen kommenttikentässä. Osallistumisaikaa on su 26.3.2017 klo 23.59 saakka. Jätä viesti tuonne kommenttiosioon (samalla olisi myös kiva kuulla uusia kivoja kotimaisten tuotteiden linkkivinkkejä!), ja arvon osallistuneiden kesken ihan superhienon sinivalkoisen Suomi 100 -myssyn. Onnea matkaan! :)

Myssyfarmi Arvonta

PS. Jos haluat mennä suoraan nettikauppaan ostoksille, koodilla KEVATALE20 saat Myssyfarmin verkkokaupasta 20% alennusta!

Minä ja sukset

Metsasukset

Muistin, miksi en koulussa tykännyt hiihtämisestä. Olen aika kehno hiihtäjä: en ehkä pärjäisi sille venezuelalaiselle MM-kilpailijalle. Mutta talvea Torpalla riittää vielä pitkäksi aikaa, joten ehdin ainakin opetella taas tekemään suunnilleen suoraa latua hangen pintaan.

Adventure begins Torpan Tytto

Nyt on sitä paitsi sellaiset kengätkin, jotka oikeasti sopivat suksien kanssa yhteen. Metsäsukset, yhden koon eräsiteet ja vaelluskengät. Ja keväthanki ja aurinko! Idyllistä ei puutu oikeastaan muuta kuin se sulava hiihtotaito, jotta voisin sivakoida tuulen lailla tuonne pellon laitaan ja siitä kuusikkoon kuin metsän poika jylhän kuusiston.

Chiruca vaelluskengät

Vaan eipä haittaa. Eilen oli nimittäin ensimmäinen päivä tulipalon jälkeen, kun päätin vain olla. Vietin koko päivän Torpalla, kävin pariin otteeseen suksimassa metsässä, haahuilin ja illalla villiinnyin avaamaan television.

Vähän aikaa piti etsiä töpseliä ja tutkia kaukosäädintä, mistä löytyisi oikeat nappulat kanavan vaihtoon.

Luulen, että päivän mittainen laiskottelu teki tähän väliin nyt ihan hyvää.

 

Sukset Peltonen / Retkisiteet Finngrip /
Vaelluskengät Chiruca Ibex – kengät saatu testikäyttöön Remekseltä

Talvi, kaunein vuodenaika

horsma-talvi

Pakkaspäivänä on aika kiva kurkata peiton alta ikkunaan: millaisia ovat puiden oksat? Pitääkö jo ennen aamiaista hypätä huopikkaisiin ja kiirehtiä kameran kanssa ikuistamaan luonnon oma, nopeasti muuttuva taide?

Vaikka kesä on suloinen ja ihana, on tämä talvi sentään jotain ihan muuta. Tällaisina pakkaspäivinä kaikki on niin kaunista, sokerilla tai tomusokerilla huurrettua ja puhdasta. Ollapa joskus vain loputtomasti joutilasta aikaa ja kamera käytettävissä yhtä aikaa!

kaislikko-talvella

Ja koska tosiaan välillä on pakko vain kiirehtiä ulos ja kuvaamaan, ei silloin tule mieleenkään miettiä mitä vaatteita olen päälleni kiskonut. Niinpä kylänraitin ohikulkijat näkevät välillä aamupäivisin aika mielenkiintoisia vaateyhdistelmiä, joiden keskeltä pilkottaa punainen nenä ja pörröisiä hiussuortuvia.

Ehkä tyylikkäintä pukeutumistani edustavat 25 vuotta vanhat satiinipyjaman housut yhdistettynä mummon perintöhuopikkaisiin. Viimeksi sentään oli niiden pyjamahousujen sijasta maltillisemmat harmaat collegehousut ja pinkit kumisaappaat. Jätän kuvat näistä outfit of the day -kokonaisuuksista nyt ihan vain mielikuvan tasolle, koska tuo talvi itsessään on aika paljon kuvauksellisempi juttu.

Päivän pakkolepo

sumu-talvella

Olen kai niin harvoin kipeänä, että en ymmärtänyt yhtään mistä on kyse kun heräsin aamuyöstä jyskyttävään päänsärkyyn. Se oli alkanut oireilla jo illalla, ja silloin kiirehdin nukkumaan kun ajattelin että se on taas vain sitä minun tyyppivikaani – nukkumalla yleensä ohi menevää pääkipua.

Yöllä kipu oli yltynyt niin kovaksi, etten voinut enää nukkua. Tunsin, että tyyny on muuttunut kiveksi, ja haaveilin viileästä, pehmeästä pumpulista johon voisin kalloni edes pieneksi hetkeksi painaa. Ulkona oli pimeää, mutta tuntui että silmiin sattuu (ikkunasta kajasti katulamppu ja naapurihuoneesta ikkunaan jääneet jouluvalot.

Aamulla särky jatkui. Ja oksettava olo. Olen käynyt viime viikkoina paljon sairaalan tiloissa, ja mietin jo kaikkia mahdollisia tauteja joita olen sieltä ovenkahvoista tai pöytäpinnoista saanut kerättyä mukaani. Kissa kävi huolestuneena haistelemassa kasvojani. Ja tassutteli kiireesti kauemmas nukkumaan. Iltapäivällä totesin, että tältä se kuume varmaan tuntuu.

sumuinen-maisema

Sen huomion jälkeen piti jo soittaa siskolle hätäpuhelu, kun en muuta keksinyt. En tiennyt mitä lääkettä voisin syödä (en ole tainnut käyttää kuumelääkkeitä siis ihan hetkeen), kunnes sisko neuvoi kokeilemaan Finrexiniä. Niin tietysti. Kiitos. Sitä siis kurkkuun – ja kas, illalla vointi onkin ollut kuin uudella ihmisellä. Peiton alla maaten sain tehtyä yhden myöhässä olevan työtehtävänkin valmiiksi. Ja sitten tiskasin. Siitä urotyöstä tuli vain selkä kipeäksi, koska tässä suuressa talossa järven rannalla on aika matala tiskipöytä.

Näinkö helposti se kaamea kuumetauti meni ohi? Mistä se oikein tuli ja mihin se jo meni? Nyt sormet ristiin, että se ei palaa salavihkaa huomenna takaisin. Ei minulla ole aikaa sairastella.

Talvi järven rannalla

kaislikko

Luulen nyt, että vietän tämän talven järven rannalla. Nyt kun muotoilen asian noin, se kuulostaa aika kivalta. Vähän kuin Luumujen poukama.

Vietän talven myös tukkirekkalinjan varrella. Sekin kuulostaa melkein kivalta, jos ajattelee että se on vähän kuin asuisi vanhalla rautatieasemalla, jossa ohi kiitävien junien kolinaan ajan myötä tottuu. (Paitsi täällä noihin tukkirekkoihin ei totu, ne ajavat liian lujaa ja liian läheltä, ja viis veisaavat 60 km/h nopeusrajoituksesta)

syyshortensia

Torppa on onneksi lähellä. Käyn siellä alituiseen, mutta pääsääntöisesti kissat ja minä majoitumme täällä toisessa, suuressa talossa. Järven rannalla. Täällä on erilainen puutarha, paljon erilaista valokuvattavaa, ja kissoille tilaa temmeltää monessa kerroksessa.

Ja ai että minä rakastan talvea ja valokuvaamista, etenkin tässä lausekontekstissa niistä yhdessä. Kuurainen maisema ja talven kylmä valo – niissä on jotain eteerisen kaunista.

Talven lempikengät (taas yhdet)

tyttömaiharit

Näin talviskaudella olen saanut jättää kumpparit nurkkaan, ja huopikkaatkin ovat vaihtelevassa säässä jääneet harmillisen vähälle käytölle. On tarvittu jotain näiden kahden kenkämallin välimaastosta, joten ostin Slovakiasta (taas) uudet kengät. Mutta kivat ja hyvät, noin niinkuin perusteluksi ostokselle!

Ennen matkaa ajattelin, että jos reissusta löydän harmaat maiharit, olisi se aika napakymppi. Oheistoiveena kenkien tulisi olla aitoa nahkaa, hetivalmiiksi mukavat jalassa, ja niiden pitää vielä näyttääkin kivalta.

Ja kas – sen jälkeen kun olin kaikki kenkäkaupat Bratislavassa kiertänyt läpi, sellaiset löytyi. Kiitos, itselleni kärsivällisyydestä ja kiertämisestä. Kiitos, Bratislavan kenkäliikkeet joissa on valtavan paljon enemmän valikoimaa kuin Suomessa. Ja kiitos matkalaukkuni, joka kuuliaisesti venyi niin että uudetkin shoppailut mahtuivat paluumatkalla yhteen matkalaukkuun. Vieläpä käsimatkatavaroihin (kiitos vain Finnaririn uuden ”halpa”matkustusluokan, jonka vuoksi piti kuitenkin ostaa kamerajalustalleni erillinen paikka ruumaan ja kaikki muu oli saatava mahtumaan käsimatkatavaroihin).

Mutta niin – uudet kengät. Ovat olleet käytössä siitä lähtien melkein päivittäin. Hyvät on!

Outoja aikoja

torpan-tytto

Kulunut kuukausi on ollut yksi erikoisimpia pitkiin aikoihin. Vein läheiseni tasan kuukausi sitten sairaalaan, ja sen jälkeen moni asia on muuttunut arjessa ja ajatuksissa. Itku on ollut herkässä aikaa ja paikkaa katsomatta ja huolta on riittänyt joka päivälle, arki ja moni käytännön asia on vaatinut uudenlaisia järjestelyjä. Omat työasiat ja ylipäätään oma aika ovat menneet kalenterissa ihan uuteen uskoon.

Ja silti – silti on se sama levollinen olo mistä mainitsin jo vähän aikaa sitten. Tunnustelin oloani tänäänkin, ja siellä se on sisimmässä: jollain tapaa levollinen olo. Luottamus siihen, että asiat menevät kyllä niin kuin niiden kuuluu mennä.

(c) Jussi Hellsten www.jussihellsten.com www.facebook.com/jussihellsten

Saman levollisuuden myötä myös teiniaikojen musiikki on hiipinyt aatoksiin: Sen jälkeen kun katsoin viimeisimmän Vain elämää -kauden, Mikko Kuustonen on ollut usein ajatuksissani. Ei minkään erityisen asian vuoksi, ollut vain. *)

Kuuntelin 1990-luvun puolivälissä Kuustosen Auroraa ja Abrakadabraa, ja niiden levyjen kappaleet huomaan muistavani yhä ulkoa. Tapasin miehen kerran yhteisten tuttujen juhlissa, se oli ehkä syksyllä 2003 tai kesällä 2004. Hän teki vaikutuksen levollisuudellaan ja ystävällisyydellään, ja nyt nuo vanhat biisit 20 vuoden takaa huokuvat jotain samaa.

(c) Jussi Hellsten
www.jussihellsten.com
www.facebook.com/jussihellstenTelkkarissa suurimman vaikutuksen muuten teki Kuustosen tulkinta biisistä Woyzeck. Videoklippi löytyy täältä (en edes WordPressin ohjeita lukemalla saanunt embeddattua videota tähän, harmillista!)

Viulut soittaa tiitaa tiitaa… Kylmät väreet. Niin, ja terveiset bussista. Tämän viikon neljäs 200 km bussimatka jo puolivälissä, yöksi kissojen viereen nukkumaan :)

*) Mikko Kuustosen kuvat: Vain elämää 2016, copyright Jussi Hellsten / Nelonen Media