Oikukkaat vanhat rouvat

Puuliesi

Torpan puuhella. Vetää vasta sitten, kun leivinuuni vetää ensin. Molemmille on omat hormit, mutta silti isommassa pitää olla kunnon veto ennen kuin tämä pienempi, vähän rapistunut liesi suvaitsee toimia.

Mutta sitten kun toimii, se onkin vallan viehättävä laitos. Oikukkaat vanhat rouvat!

Jos muuten käytätte Instagramia, torpan löytää sieltä käyttäjänimellä @torpantytto. Insta on viime aikoina ollut aktiivisempi ja kuviakin löytyy enempi sieltä!

Näyttökuva 2018-2-11 kello 11.35.14

 

Kuukauden kooma

Talvi maalla

Kiireinen kesä, kiireinen syksy ja sitä seurannut kuukauden mittainen kooma.

Valokuvaajan kesä on perinteisesti kiireinen, varsinainen sesonkipiikki. Käytännössä kaikki viikonloput kuluvat töissä, monesti ilta-/yöpainotteisesti. Ja kun kesä kääntyy syksyyn, keskitytään kuvankäsittelyyn ja kesän isompien projektien loppuunsaattamiseen. Ja aletaan harjoitella ajatusta, että tämmöistäkö se on normaalin työssäkäyvän elämä – että viikonloppuna voi olla vaikka joskus vapaata.

Talvi maalla joki

Tänä vuonna kuvankäsittelyt pääsivät kuitenkin pahasti ruuhkautumaan; olin kesken syksyn kuukauden kipeänä ja muutenkin puhditonna. Niinpä kesäkiireet päättyivät tänä vuonna vasta marraskuun alussa. Silloin suma lopulta aukesi, rästihommat valmistuivat. Ja siitä lähtien olenkin ollut ihan kuutamolla muuten vain.

Kuollut lehti

Minulla on nyt vihdoin sellaista vapaa-aikaa, joka ei ihan taukoamatta täyty huonolla omallatunnolla ja ajatuksilla keskeneräisistä työasioista. Voin välillä katsoa netistä sarjoja, ja nyt tällä viikolla luin kirjan! Huutomerkin arvoinen juttu, sillä lukemiseen pitää voida keskittyä, ja sellaiseen keskittymiseen en ole kyennyt ihan vähään aikaan.

Eilen tein pienen lumiukon olkkariin (lunta kun riitti niin juolahti mieleen kokeilla miltä tuntuisi käsitellä lunta sisällä lämpimässä) ja tänään aloin askarrella joululahjaa. Ihmeellisiä asioita, ihmeellistä aikaa tehdä jotain ihan vain huvikseen.

Jaakide

Kooma on näkynyt myös tässä blogissa. Olen aloittanut noin 20 tekstiluonnosta, asiaa ja sattumuksia kun olisi paljon kerrottavaksi. Tuolla ne ovat luonnoskansiossa edelleen. Jääneet kasaksi irtonaisia lauseita ja huolimattomasti yhteen harsittuja ajatuksia.

Monesti olen mennyt mieluummin nukkumaan sen sijaan, että olisin kirjoittanut yhtään mitään. Blogiin ei oikein tunnu irtoavan edes valokuvia, mikä on vähän absurdia kun kuvaan kuitenkin tuhansia valokuvia ihan joka viikko.

Mutta nyt. Päätin että kuukauden koomailu saa riittää sillä eihän tätä voi loputtomiin jatkaa. Nyt loppukiriin kohti joulua ja kuluneen vuoden (ja lahjojen) paketoimista!

Voita Luksus-myssy!

Myssyfarmi Luksus

Huomio huomio: voita ikiomaksi ihana, kotimainen, luomu ja käsintehty Myssyfarmin Suomi 100 -myssy!

Villapipo

Oma sydämeni sykkii suomalaiselle maaseudulle, yrittäjyydelle ja eläinten kanssa sopusoinnussa elämiselle. Jos siihen kaikkeen vielä yhdistyy luovuus ja itselle tärkeiden asioiden toteuttaminen, on käsissä sellainen ylellisyysjuttu mistä moni saattaa olla jopa pikkuisen kateellinen.

Myssyfarmi on luomutila ja ekologisen designin yritys Pöytyän Vistolan kylältä. Tuotteet ovat suomenlampaan luomuvillaa Rintalan luomulammastilalta, neulojat ovat oman kylän mummuja ja jokaisella myssyllä on tarina.

Voitte vain kuvitella, että Joutsan Pappisten kylän Ilona liikuttuu jo pelkästään ajatellessaan, miten hieno Myssyfarmin koko liikeidea ja tarina on.

Myssyfarmi Luksus Torpan Tyttö

Ihastuin ensi silmäyksellä näihin lampaanvillasta neulottuihin designmyssyihin Anna-Marian blogissa. Eikä vähiten siksi, että Luksus-myssyn tupsu on aitoa lampaantaljaa. (Ja talja on luomulampaasta saatava sivutuote, jota näin hyödynnetään ilman että sekään osa eläimestä menisi hukkaan)

Kuvan valkoinen myssy on Anna-Marialta lainassa, kun tulipalo pilasi pipovarastoni ja pyysin Anna-Marialta lainaksi jotain lämmintä. Sitä tämä myssy todella on, lämmin kuin mikä. Siis täysi, vilpitön suositus myös käyttömukavuudesta.

Lampaanvilla pipo

Muutamia päiviä sitten sain idean, että haluaisin kertoa näistä myssyistä nyt myös teille muillekin. Siksi kysyin Myssyfarmia mukaan arpajaisiin – ja he sanoivat kyllä.

Ja nyt ollaan tässä: osallistu arvontaan tämän blogipostauksen kommenttikentässä. Osallistumisaikaa on su 26.3.2017 klo 23.59 saakka. Jätä viesti tuonne kommenttiosioon (samalla olisi myös kiva kuulla uusia kivoja kotimaisten tuotteiden linkkivinkkejä!), ja arvon osallistuneiden kesken ihan superhienon sinivalkoisen Suomi 100 -myssyn. Onnea matkaan! :)

Myssyfarmi Arvonta

PS. Jos haluat mennä suoraan nettikauppaan ostoksille, koodilla KEVATALE20 saat Myssyfarmin verkkokaupasta 20% alennusta!

Minä ja sukset

Metsasukset

Muistin, miksi en koulussa tykännyt hiihtämisestä. Olen aika kehno hiihtäjä: en ehkä pärjäisi sille venezuelalaiselle MM-kilpailijalle. Mutta talvea Torpalla riittää vielä pitkäksi aikaa, joten ehdin ainakin opetella taas tekemään suunnilleen suoraa latua hangen pintaan.

Adventure begins Torpan Tytto

Nyt on sitä paitsi sellaiset kengätkin, jotka oikeasti sopivat suksien kanssa yhteen. Metsäsukset, yhden koon eräsiteet ja vaelluskengät. Ja keväthanki ja aurinko! Idyllistä ei puutu oikeastaan muuta kuin se sulava hiihtotaito, jotta voisin sivakoida tuulen lailla tuonne pellon laitaan ja siitä kuusikkoon kuin metsän poika jylhän kuusiston.

Chiruca vaelluskengät

Vaan eipä haittaa. Eilen oli nimittäin ensimmäinen päivä tulipalon jälkeen, kun päätin vain olla. Vietin koko päivän Torpalla, kävin pariin otteeseen suksimassa metsässä, haahuilin ja illalla villiinnyin avaamaan television.

Vähän aikaa piti etsiä töpseliä ja tutkia kaukosäädintä, mistä löytyisi oikeat nappulat kanavan vaihtoon.

Luulen, että päivän mittainen laiskottelu teki tähän väliin nyt ihan hyvää.

 

Sukset Peltonen / Retkisiteet Finngrip /
Vaelluskengät Chiruca Ibex – kengät saatu testikäyttöön Remekseltä

Talvi, kaunein vuodenaika

horsma-talvi

Pakkaspäivänä on aika kiva kurkata peiton alta ikkunaan: millaisia ovat puiden oksat? Pitääkö jo ennen aamiaista hypätä huopikkaisiin ja kiirehtiä kameran kanssa ikuistamaan luonnon oma, nopeasti muuttuva taide?

Vaikka kesä on suloinen ja ihana, on tämä talvi sentään jotain ihan muuta. Tällaisina pakkaspäivinä kaikki on niin kaunista, sokerilla tai tomusokerilla huurrettua ja puhdasta. Ollapa joskus vain loputtomasti joutilasta aikaa ja kamera käytettävissä yhtä aikaa!

kaislikko-talvella

Ja koska tosiaan välillä on pakko vain kiirehtiä ulos ja kuvaamaan, ei silloin tule mieleenkään miettiä mitä vaatteita olen päälleni kiskonut. Niinpä kylänraitin ohikulkijat näkevät välillä aamupäivisin aika mielenkiintoisia vaateyhdistelmiä, joiden keskeltä pilkottaa punainen nenä ja pörröisiä hiussuortuvia.

Ehkä tyylikkäintä pukeutumistani edustavat 25 vuotta vanhat satiinipyjaman housut yhdistettynä mummon perintöhuopikkaisiin. Viimeksi sentään oli niiden pyjamahousujen sijasta maltillisemmat harmaat collegehousut ja pinkit kumisaappaat. Jätän kuvat näistä outfit of the day -kokonaisuuksista nyt ihan vain mielikuvan tasolle, koska tuo talvi itsessään on aika paljon kuvauksellisempi juttu.

Päivän pakkolepo

sumu-talvella

Olen kai niin harvoin kipeänä, että en ymmärtänyt yhtään mistä on kyse kun heräsin aamuyöstä jyskyttävään päänsärkyyn. Se oli alkanut oireilla jo illalla, ja silloin kiirehdin nukkumaan kun ajattelin että se on taas vain sitä minun tyyppivikaani – nukkumalla yleensä ohi menevää pääkipua.

Yöllä kipu oli yltynyt niin kovaksi, etten voinut enää nukkua. Tunsin, että tyyny on muuttunut kiveksi, ja haaveilin viileästä, pehmeästä pumpulista johon voisin kalloni edes pieneksi hetkeksi painaa. Ulkona oli pimeää, mutta tuntui että silmiin sattuu (ikkunasta kajasti katulamppu ja naapurihuoneesta ikkunaan jääneet jouluvalot.

Aamulla särky jatkui. Ja oksettava olo. Olen käynyt viime viikkoina paljon sairaalan tiloissa, ja mietin jo kaikkia mahdollisia tauteja joita olen sieltä ovenkahvoista tai pöytäpinnoista saanut kerättyä mukaani. Kissa kävi huolestuneena haistelemassa kasvojani. Ja tassutteli kiireesti kauemmas nukkumaan. Iltapäivällä totesin, että tältä se kuume varmaan tuntuu.

sumuinen-maisema

Sen huomion jälkeen piti jo soittaa siskolle hätäpuhelu, kun en muuta keksinyt. En tiennyt mitä lääkettä voisin syödä (en ole tainnut käyttää kuumelääkkeitä siis ihan hetkeen), kunnes sisko neuvoi kokeilemaan Finrexiniä. Niin tietysti. Kiitos. Sitä siis kurkkuun – ja kas, illalla vointi onkin ollut kuin uudella ihmisellä. Peiton alla maaten sain tehtyä yhden myöhässä olevan työtehtävänkin valmiiksi. Ja sitten tiskasin. Siitä urotyöstä tuli vain selkä kipeäksi, koska tässä suuressa talossa järven rannalla on aika matala tiskipöytä.

Näinkö helposti se kaamea kuumetauti meni ohi? Mistä se oikein tuli ja mihin se jo meni? Nyt sormet ristiin, että se ei palaa salavihkaa huomenna takaisin. Ei minulla ole aikaa sairastella.

Talvi järven rannalla

kaislikko

Luulen nyt, että vietän tämän talven järven rannalla. Nyt kun muotoilen asian noin, se kuulostaa aika kivalta. Vähän kuin Luumujen poukama.

Vietän talven myös tukkirekkalinjan varrella. Sekin kuulostaa melkein kivalta, jos ajattelee että se on vähän kuin asuisi vanhalla rautatieasemalla, jossa ohi kiitävien junien kolinaan ajan myötä tottuu. (Paitsi täällä noihin tukkirekkoihin ei totu, ne ajavat liian lujaa ja liian läheltä, ja viis veisaavat 60 km/h nopeusrajoituksesta)

syyshortensia

Torppa on onneksi lähellä. Käyn siellä alituiseen, mutta pääsääntöisesti kissat ja minä majoitumme täällä toisessa, suuressa talossa. Järven rannalla. Täällä on erilainen puutarha, paljon erilaista valokuvattavaa, ja kissoille tilaa temmeltää monessa kerroksessa.

Ja ai että minä rakastan talvea ja valokuvaamista, etenkin tässä lausekontekstissa niistä yhdessä. Kuurainen maisema ja talven kylmä valo – niissä on jotain eteerisen kaunista.