Ajoitukseni on yleensä aina hyvin kohdallaan. Tälle päivälle aikataulutin kanatarhan katon uusimisen. Tietenkin samana päivänä tuuli repii melkein vasaran käsistä.
Kanoillakin on tasapainossa pitelemistä, kun tuulenpyörre kesken kaiken tarttuu rouvien muhkeisiin muotoihin ja saa pyrstösulat pöllyämään.
Kanalan nikkaroinnissa olen myös edennyt ihan väärin päin. Aluksi ”vain väliaikaisia ratkaisuja”, sitten niiden korjailua, myöhemmin lisää. Katto on yksi niistä väliaikaisista, mitkä olisi pitänyt alusta lähtien tehdä kunnolla ja olisin selvinnyt huomattavasti vähemmällä vaivalla.
Nyt ohjelmassa on vähän risan, alkukesästä kiinnittämäni pressukatoksen irrottelu ja sen korvaaminen toisella väliaikaisella eli aaltopeltikatteella. Jos sen lopullisen eli valokate-katon ehtisin vihdoin ensi kesänä sitten tehdä…
Mutta aina oppii. Ehkä seuraavan nikkarointikohteen osuessa kohdalle muistan, että en sorru pikaratkaisuihin vaan teen alusta lähtien pelkkää priimaa. Ihan varmaan niin.
Ei kommentteja