Pääsiäisenä olen perinteisesti tehnyt mitä sattuu. Yleensä töitä, viime vuonna harvinaisesti jopa vapaata läheisten seurassa. Mutta on sentään jotain, mikä täytyy olla joka vuosi: keväisen vihreä, vakosametilla verhoiltu pehmokana.
Liekö tuo vähän pelottavan näköinen pehmokana pelotellut virpojat pois ovelta Helsingin-kodissa, kun ei kukaan talon lapsiperheistä tullut palmusunnuntaina rimputtelemaan ovikelloa…
Nyt kana muutti kanssani maalle. Toivon että se viihtyy raikkaassa metsäisessä kevätilmassa yhtä hyvin kuin minä.
Ei kommentteja
Ai kanako se on, mie katoin kilipikonnaksi : ). Hyvvee piäsiäistä sinne mualle. Kyllä nuo virpomiset on tainnut vähentyä joka paikassa.
Joo, se on kana. Tuollainen aika hyvin ruoka-aikana kaurakupin ääressä viihtynyt. 🙂
Hauskaa pääsiäistä sinulle myös!