Ihan liian harvoin lähden käymään tuossa naapurissa, meidän omassa kansallispuistossa. Tänään oli hyvä päivä mennä, kun ihana ystäväni Anna-Maria tuli viikonloppukylään.
Ihan sinne laavulle ei löydetty mihin luulin olevamme menossa, mutta uusia, kauniita maisemia nähtiin silti monta. Ja miten hiljaista siellä metsässä ja suolla olikaan. Tykkäsin.
Vaikka unohdin eväät kotiin. Onneksi ei suuremmin eksytty.
Leivonmäen kansallispuisto, hieno retkikohde! Matkaa Torpalta puiston laidalle on 7 kilometriä, eli ei kovinkaan mahdoton päiväretkien kohde. Helppoja ja merkittyjä reittejä on useampia, maisemat kivoja ja laavuja tulentekopaikkoineen on useampia. Myös uimaan pääsee monessa paikassa. Erähenkisempi tietysti tekee retkensä umpimetsään tai kiertää jonkun suolammen omaa polkuaan, mutta silloin kannattaa vähän vilkaista karttaa ennen lähtöä.
Ei kommentteja
Aika syksyiseltä näyttää kuvat? Täällä ei oikein viellä ole päässyt maistelemaan noita uusia koivun lehtiäkään. Mites kun olet tuollainen luontosyöppö, teetkö kuusenkerkkä uutetta, yskänlääkkeeksi?
Suolla on ihan eri värimaailma kuin täällä Torpan tiluksilla, täällä on kaikki mahdolliset vihreän sävyt vallanneet maiseman mutta kansallispuistossa on vähän hillitympää.
Ja ei, en ole vielä testannut kuusenkerkkää, yskänlääkkeeksi tai muutenkaan. Vielä. Ehkä se on seuraavana testissä!
Olette kyllä olleet ihan liki sitä laavua, jos tunnistan kuvista paikan oikein. Luupään lenkki on noin 3 km ja laavu on siinä reitin varrella. Voin lähteä sun kanssa tuonne joskus.
Joo, Anna-Marian kuva on tosiaan Luupään lenkiltä. Löydettiin kyllä se Harjujärven laavu, mutta sinne en ollut menossa 😀
En siis enää muistanut, missä päin kansallispuistoa taannoin kävin, mutta selvästikään en tuossa Kirveslammen/Harjujärven tienoilla missä nyt pyörittiin. Täytyy kydyä siskolta, mikä se minun mielessäni ollut pikkulaavu mahtoi olla 🙂