Sain viime viikolla kirjan. Bändipäiväkirjan ja runokokoelman hybridi. Sadan kappaleen käsinnumeroidusta ensipainoksesta nro 56.
”Kunhan itsestään ei päästä irti liian pitkäksi aikaa.
Tykkään siitä miltä tuo kirja tuntuu, ja miltä se näyttää.
Ja millaisia ajatuksia Juskan esikoiskirja minussa herättää. Runot osuvat välillä melkein liikaa.
Ja miksi kirjoitan nyt yhtäkkiä jostakin runojournaalista? Siksi että
- kirja on hyvä ja
- helposti lähestyttävä vaikkei lukijana olisikaan varsinaisesti runoihminen. Tai jos ei olisi edes lukijaihminen. Ja siksi että
- Juska Kuhanen on joutsalaislähtöinen nuorimies. Monta syytä olla iloinen. Myös siitä, että tästä kylästä löytyy vaikka minkälaista lahjakkuutta.
Tätä vallan oivaa esikoisteosta myyvät ainakin Levykauppa Äx ja Teen Wolf Records, vinkkinä 🙂
Ei kommentteja